Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta poikkeamislupahakemuksesta. Hakemus koskee Tampereen Ylä-Pispalan kaupunginosassa, osoitteessa Harjunpää 6 sijaitsevaa pihapiiriä. Hakemuksen mukaan asuinrakennuksen ulkoverhous maalataan ja väritys muutetaan. Piharakennus lämmöneristetään ulkoa ja muutetaan kokonaan lämpimäksi tilaksi, pihan puoleisen julkisivun aukotusta muutetaan, ulkoverhous, ovet ja ikkunat uusitaan, väritys vaihtuu ja katto muutetaan viherkatoksi. Pihan pintoja uusitaan, ajoliittymä siirretään, rakennetaan laaja terassi ja pulahdusallas. Hankkeelle haetaan poikkeamislupaa, koska alue on asemakaavan muutoksen vuoksi asetettu rakennuskieltoon. Poikkeamista perustellaan piharakennuksen käyttöiän pidentämisellä sekä pihan käytettävyyden ja ympäristön viihtyisyyden parantamisella. Tutustuttuaan hankkeeseen alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Harjunpää 6 on osa valtakunnallisesti merkittävää Pispalanrinteen rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-inventoinnin päivitys/Museovirasto, 2009). Arvoalue on merkitty voimassa oleviin Pirkanmaan 2040 maakuntakaavaan sekä Tampereen yleiskaavoihin. Aluetta koskevien kaavamääräysten mukaan arvojen säilyminen on huomioitava kaikessa maankäytössä. Alueella voimassa oleva vuonna 1978 hyväksytty asemakaava on todettu vanhentuneeksi, ja sen uudistaminen on käynnissä (asemakaavamuutos nro 8310).

Asemakaavan muutosta varten on laadittu rakennetun ympäristön inventointi (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2009), jossa Harjunpää 6:n pihapiirin kokonaisuus ja asuinrakennus on määritelty kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan arvoluokkaan 2 ja piharakennus arvoluokkaan 3 (arvoluokkia on kolme, luokka 1 on kulttuurihistoriallisesti arvokkain). Selvityksen perusteella mansardikattoinen asuinrakennus ja pulpettikattoinen, pitkärunkoinen piharakennus ovat todennäköisesti peräisin 1920-luvulta.

Rakennukset on peruskorjattu 1900-luvun loppupuolella osin tyyliin sopimattomasti, mikä on heikentänyt niiden kulttuurihistoriallisia arvoja (mm. asuinrakennuksen julkisivujen lomalaudoitus sekä muodoltaan ja jaotukseltaan alkuperäisestä poikkeavat ikkunat, talousrakennuksen vaakalaudoitus). Pienen pihan yleisilme on perinteinen: ajotie on hiekkapintainen ja tontti muutoin nurmella. Pihapiirillä ja sen rakennuksilla on säilyneen ilmeen, rakennusten perusmuodon ja joidenkin alkuperäisten tai niitä vastaavien rakennusosien ja -materiaalien vuoksi todettu olevan rakennusperinteisiä arvoja. Historialliset arvot perustuvat siihen, että 1900-luvun alkupuolelle tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, muutamia pienehköjä asuntoja puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt nähtävissä. Maisemalliset arvot perustuvat pihapiirin ja erityisesti asuinrakennuksen sijaintiin näkyvällä paikalla Harjunpään ja Pispalanharjun katujen kulmauksessa.

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunnon valmistelun yhteydessä tekemän maastokatselmuksen perusteella asuinrakennukseen on vuoden 2009 inventoinnin jälkeen tehty useita julkisivumuutoksia, mm. ikkunat ja ulko-ovet on vaihdettu, ikkunamallia ja -aukotusta on muutettu ja parveke uudistettu. Useista asunnoista kertovat sisäänkäynnit on säilytetty, vaikka asunnot on ilmeisesti yhdistetty.

Asemakaavanmuutosehdotuksessa Harjunpää 6:n asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä srp-2, jota koskeva kaavamääräys kuuluu: Suojeltava rakennus. Rakennus edustaa hyvin paikallista rakentamisen tapaa ja sillä on rakennushistoriallista, historiallista tai kaupunkikuvallista merkitystä. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksen ominaispiirteet tulee ottaa muutos- ja korjaustöissä huomioon. Julkisivujen kulttuurihistoriallista arvoa ei saa turmella. Piharakennukselle ei ole osoitettu suojelumerkintää. Lisäksi kaavaan liittyy koko aluetta koskevia yleismääräyksiä sekä rakentamistapaohjeet, joissa mm. ohjataan suojeltujen rakennusten kunnossapitoa ja korjaamista, tonttien aitaamista ja ulko-oleskelutilojen rakentamista.

Lupahakemuksen perusteella jää osin epäselväksi, mitä toimenpiteitä hanke sisältää. Asuinrakennuksen julkisivukuvien mukaan vaikuttaisi, että ulkoverhous on tarkoitus uusia eikä vain maalata, sillä päädyistä puuttuu niissä nyt näkyvät kerroslistat. Katto on nykyisin ruskea, mutta julkisivukuvissa musta ja pohjoislappeella on lapeikkuna. Hakemuksessa ei kuitenkaan mainita katteen vaihtamista, värinmuutosta eikä lapeikkunan lisäämistä. Asemapiirrokseen merkitty aita ei kaikilta osin vastaa tontin nykyisen aidan sijaintia, mutta mahdollinen aidan uusiminen tai aidan ja pihaan suunniteltujen seinäkkeiden malli ei käy ilmi hakemuksesta. Näiltä osin hakemusta tulisi vielä täsmentää.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että pihapiiriin suunnitellut muutokset muodostavat laajan kokonaisuuden, joiden myötä menetettäisiin pihan perinteinen ilme ja pihan ja rakennusten muodostaman kokonaisuuden arvot heikkenisivät huomattavasti. Pihaa koskevia suunnitelmia tulisi maltillistaa. Asemapiirroksessa pihaan osoitetun uima-altaan (koko 3 x 7 m), laajojen kivettyjen/laatoitettujen alueiden ja terassien ei voida katsoa soveltuvan Pispalanrinteen valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, jonka arvot perustuvat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun työväen asuinalueen säilyneeseen rakennuskantaan, perinteisiin rakennustapoihin, kaupunkikuvaan ja harjulta aukeaviin maisemiin.

Edellä mainitun kaltainen moderni omakotitalon piharakentaminen kielletään myös asemakaavaehdotuksen yleismääräyksessä, jossa todetaan: Suuria terasseja, pihakansia tai muita rakenteita ei saa rakentaa. Rakentamistapaohjeessa pihojen pinnoittamisessa edellytetään käyttämään vaatimattomia perinteisiä materiaaleja: luonnonsoraa, hiekkapintaa tai pihanurmea (kortti P1). Mikäli hankkeessa rakennetaan aita tai seinäkkeitä, tulisi aineistoihin sisällyttää suunnitelma, josta käy ilmi niiden korkeus, muoto ja materiaali. Aidan ja seinäkkeiden tulee noudattaa rakennustapaohjetta (kortti P3). Pispalassa sallitaan kapeasäleinen peittomaalattu pystysäleaita, jonka väritys tulisi sopeuttaa päärakennuksen seinä- tai listaväriin.

Piharakennusta koskeviin muutoksiin Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole väritystä lukuun ottamatta huomautettavaa, koska rakennuksen muoto säilyisi, sen julkisivuissa ei ole säilynyt alkuperäisiä piirteitä tai rakennusmateriaaleja eikä rakennukselle olla osoittamassa asemakaavaan suojelumerkintää. Julkisivujen pääväriksi valitun tumman ruskean sijaan paremmin alueen ilmeeseen sopisi vaaleampi väri, kelta- tai punamulta, mutta, koska sävy on valittu rakentamistapaohjeessa mainituista värisävyistä, on se kuitenkin katsottava hyväksyttäväksi. Ikkunoiden ja ovien värivalintaa kehotetaan vielä harkitsemaan, koska musta ei ole Pispalalle eikä perinteiselle pihapiirille tyypillinen väri. Myös tekniset perusteet puhuvat mustaa muotiväriä vastaan: tumma pinta kuumenee auringossa, lämpötilan vaihtelu nopeuttaa maalipinnan kulumista, puun kuivumista ja halkeilua sekä lyhentää korjausten ja huoltomaalausten väliä merkittävästi.

Asemakaavassa suojeltavaksi kaavaillun asuinrakennuksen kunnossapito- ja korjaustoimenpiteiden tulisi olla säilyttäviä tai palauttavia. Lisäksi yleisperiaatteena tulisi noudattaa säästävän korjauksen periaatteita, joiden mukaisesti uusitaan vain korjauskelvoton rakennusosa, sillä osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista on sitoutunut sen materiaaleihin, muotoihin ja rakennustapaan. Palauttavien korjausten tulisi perustua rakennusta koskeviin vanhoihin valokuviin, piirustuksiin tai tutkimustietoon.

Lapeikkunan lisäämistä asuinrakennuksen hyvin alkuperäisen ilmeensä säilyttäneelle konesaumapeltikatetulle mansardikatolle ei voida pitää hyväksyttävänä. Mikäli kate uusitaan, se tulee toteuttaa alkuperäistä vastaavana, sinkkipeltisenä konesaumapeltikattona. Katon väri suositellaan säilytettävän ruskeana tai tummanruskeana. Julkisivujen pääväriksi valittu okra ja listoituksen murrettu harmaanvalkoinen ovat 1920-luvun puuklassismille tyypillisiä, rakennustapaohjeen mukaisia ja siten hyväksyttävissä.

Perinteisin menetelmin ja materiaalein toteutettavaan, säästävään kunnostamiseen on haettavissa Museoviraston entistämisavustusta tai ELY-keskusten avustusta rakennusperinnön hoitoon.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että kiinteistöltä ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä muita kulttuuriperintökohteita. Pispalaan rakennettiin vuosina 1915-1917 laaja linnoitusjärjestelmä, jonka jäännökset ovat suojeltuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lähimmät tunnetut linnoitukset sijaitsevat n. 20 m ja 60 m ko. tontista luoteeseen ja lounaaseen. Kaikkien maan alla säilyneiden linnoituslaitteiden sijainti Pispalassa ei ole tiedossa. Tämän vuoksi hankkeessa on otettava huomioon, että, mikäli maapohjaa kaivettaessa tavataan mahdollisia linnoitusten jäännöksiä, kuten betoni- tai hirsirakenteita, työt tulee pysäyttää ja ilmoittaa havainnoista viipymättä maakuntamuseoon (MML 14 §).

Pirkanmaan maakuntamuseo pitää poikkeamisluvan myöntämistä mahdollisena, mikäli aineistoja vielä korjataan ja täydennetään edellä kuvatuilla tavoilla. Arkeologista kulttuuriperintöä koskeva velvoite tulee sisällyttää poikkeamislupapäätöksen ehtoihin. Päätös on toimitettava tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle. Hankkeen mahdollinen rakennuslupahakemus aineistoineen pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta poikkeamislupahakemuksesta. Hakemus koskee Tampereen Ylä-Pispalan kaupunginosassa, osoitteessa Harjunpää 6 sijaitsevaa pihapiiriä. Hakemuksen mukaan asuinrakennuksen ulkoverhous maalataan ja väritys muutetaan. Piharakennus lämmöneristetään ulkoa ja muutetaan kokonaan lämpimäksi tilaksi, pihan puoleisen julkisivun aukotusta muutetaan, ulkoverhous, ovet ja ikkunat uusitaan, väritys vaihtuu ja katto muutetaan viherkatoksi. Pihan pintoja uusitaan, ajoliittymä siirretään, rakennetaan laaja terassi ja pulahdusallas. Hankkeelle haetaan poikkeamislupaa, koska alue on asemakaavan muutoksen vuoksi asetettu rakennuskieltoon. Poikkeamista perustellaan piharakennuksen käyttöiän pidentämisellä sekä pihan käytettävyyden ja ympäristön viihtyisyyden parantamisella. Tutustuttuaan hankkeeseen alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Harjunpää 6 on osa valtakunnallisesti merkittävää Pispalanrinteen rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-inventoinnin päivitys/Museovirasto, 2009). Arvoalue on merkitty voimassa oleviin Pirkanmaan 2040 maakuntakaavaan sekä Tampereen yleiskaavoihin. Aluetta koskevien kaavamääräysten mukaan arvojen säilyminen on huomioitava kaikessa maankäytössä. Alueella voimassa oleva vuonna 1978 hyväksytty asemakaava on todettu vanhentuneeksi, ja sen uudistaminen on käynnissä (asemakaavamuutos nro 8310).

Asemakaavan muutosta varten on laadittu rakennetun ympäristön inventointi (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2009), jossa Harjunpää 6:n pihapiirin kokonaisuus ja asuinrakennus on määritelty kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan arvoluokkaan 2 ja piharakennus arvoluokkaan 3 (arvoluokkia on kolme, luokka 1 on kulttuurihistoriallisesti arvokkain). Selvityksen perusteella mansardikattoinen asuinrakennus ja pulpettikattoinen, pitkärunkoinen piharakennus ovat todennäköisesti peräisin 1920-luvulta.

Rakennukset on peruskorjattu 1900-luvun loppupuolella osin tyyliin sopimattomasti, mikä on heikentänyt niiden kulttuurihistoriallisia arvoja (mm. asuinrakennuksen julkisivujen lomalaudoitus sekä muodoltaan ja jaotukseltaan alkuperäisestä poikkeavat ikkunat, talousrakennuksen vaakalaudoitus). Pienen pihan yleisilme on perinteinen: ajotie on hiekkapintainen ja tontti muutoin nurmella. Pihapiirillä ja sen rakennuksilla on säilyneen ilmeen, rakennusten perusmuodon ja joidenkin alkuperäisten tai niitä vastaavien rakennusosien ja -materiaalien vuoksi todettu olevan rakennusperinteisiä arvoja. Historialliset arvot perustuvat siihen, että 1900-luvun alkupuolelle tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, muutamia pienehköjä asuntoja puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt nähtävissä. Maisemalliset arvot perustuvat pihapiirin ja erityisesti asuinrakennuksen sijaintiin näkyvällä paikalla Harjunpään ja Pispalanharjun katujen kulmauksessa.

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunnon valmistelun yhteydessä tekemän maastokatselmuksen perusteella asuinrakennukseen on vuoden 2009 inventoinnin jälkeen tehty useita julkisivumuutoksia, mm. ikkunat ja ulko-ovet on vaihdettu, ikkunamallia ja -aukotusta on muutettu ja parveke uudistettu. Useista asunnoista kertovat sisäänkäynnit on säilytetty, vaikka asunnot on ilmeisesti yhdistetty.

Asemakaavanmuutosehdotuksessa Harjunpää 6:n asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä srp-2, jota koskeva kaavamääräys kuuluu: Suojeltava rakennus. Rakennus edustaa hyvin paikallista rakentamisen tapaa ja sillä on rakennushistoriallista, historiallista tai kaupunkikuvallista merkitystä. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksen ominaispiirteet tulee ottaa muutos- ja korjaustöissä huomioon. Julkisivujen kulttuurihistoriallista arvoa ei saa turmella. Piharakennukselle ei ole osoitettu suojelumerkintää. Lisäksi kaavaan liittyy koko aluetta koskevia yleismääräyksiä sekä rakentamistapaohjeet, joissa mm. ohjataan suojeltujen rakennusten kunnossapitoa ja korjaamista, tonttien aitaamista ja ulko-oleskelutilojen rakentamista.

Lupahakemuksen perusteella jää osin epäselväksi, mitä toimenpiteitä hanke sisältää. Asuinrakennuksen julkisivukuvien mukaan vaikuttaisi, että ulkoverhous on tarkoitus uusia eikä vain maalata, sillä päädyistä puuttuu niissä nyt näkyvät kerroslistat. Katto on nykyisin ruskea, mutta julkisivukuvissa musta ja pohjoislappeella on lapeikkuna. Hakemuksessa ei kuitenkaan mainita katteen vaihtamista, värinmuutosta eikä lapeikkunan lisäämistä. Asemapiirrokseen merkitty aita ei kaikilta osin vastaa tontin nykyisen aidan sijaintia, mutta mahdollinen aidan uusiminen tai aidan ja pihaan suunniteltujen seinäkkeiden malli ei käy ilmi hakemuksesta. Näiltä osin hakemusta tulisi vielä täsmentää.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että pihapiiriin suunnitellut muutokset muodostavat laajan kokonaisuuden, joiden myötä menetettäisiin pihan perinteinen ilme ja pihan ja rakennusten muodostaman kokonaisuuden arvot heikkenisivät huomattavasti. Pihaa koskevia suunnitelmia tulisi maltillistaa. Asemapiirroksessa pihaan osoitetun uima-altaan (koko 3 x 7 m), laajojen kivettyjen/laatoitettujen alueiden ja terassien ei voida katsoa soveltuvan Pispalanrinteen valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, jonka arvot perustuvat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun työväen asuinalueen säilyneeseen rakennuskantaan, perinteisiin rakennustapoihin, kaupunkikuvaan ja harjulta aukeaviin maisemiin.

Edellä mainitun kaltainen moderni omakotitalon piharakentaminen kielletään myös asemakaavaehdotuksen yleismääräyksessä, jossa todetaan: Suuria terasseja, pihakansia tai muita rakenteita ei saa rakentaa. Rakentamistapaohjeessa pihojen pinnoittamisessa edellytetään käyttämään vaatimattomia perinteisiä materiaaleja: luonnonsoraa, hiekkapintaa tai pihanurmea (kortti P1). Mikäli hankkeessa rakennetaan aita tai seinäkkeitä, tulisi aineistoihin sisällyttää suunnitelma, josta käy ilmi niiden korkeus, muoto ja materiaali. Aidan ja seinäkkeiden tulee noudattaa rakennustapaohjetta (kortti P3). Pispalassa sallitaan kapeasäleinen peittomaalattu pystysäleaita, jonka väritys tulisi sopeuttaa päärakennuksen seinä- tai listaväriin.

Piharakennusta koskeviin muutoksiin Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole väritystä lukuun ottamatta huomautettavaa, koska rakennuksen muoto säilyisi, sen julkisivuissa ei ole säilynyt alkuperäisiä piirteitä tai rakennusmateriaaleja eikä rakennukselle olla osoittamassa asemakaavaan suojelumerkintää. Julkisivujen pääväriksi valitun tumman ruskean sijaan paremmin alueen ilmeeseen sopisi vaaleampi väri, kelta- tai punamulta, mutta, koska sävy on valittu rakentamistapaohjeessa mainituista värisävyistä, on se kuitenkin katsottava hyväksyttäväksi. Ikkunoiden ja ovien värivalintaa kehotetaan vielä harkitsemaan, koska musta ei ole Pispalalle eikä perinteiselle pihapiirille tyypillinen väri. Myös tekniset perusteet puhuvat mustaa muotiväriä vastaan: tumma pinta kuumenee auringossa, lämpötilan vaihtelu nopeuttaa maalipinnan kulumista, puun kuivumista ja halkeilua sekä lyhentää korjausten ja huoltomaalausten väliä merkittävästi.

Asemakaavassa suojeltavaksi kaavaillun asuinrakennuksen kunnossapito- ja korjaustoimenpiteiden tulisi olla säilyttäviä tai palauttavia. Lisäksi yleisperiaatteena tulisi noudattaa säästävän korjauksen periaatteita, joiden mukaisesti uusitaan vain korjauskelvoton rakennusosa, sillä osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista on sitoutunut sen materiaaleihin, muotoihin ja rakennustapaan. Palauttavien korjausten tulisi perustua rakennusta koskeviin vanhoihin valokuviin, piirustuksiin tai tutkimustietoon.

Lapeikkunan lisäämistä asuinrakennuksen hyvin alkuperäisen ilmeensä säilyttäneelle konesaumapeltikatetulle mansardikatolle ei voida pitää hyväksyttävänä. Mikäli kate uusitaan, se tulee toteuttaa alkuperäistä vastaavana, sinkkipeltisenä konesaumapeltikattona. Katon väri suositellaan säilytettävän ruskeana tai tummanruskeana. Julkisivujen pääväriksi valittu okra ja listoituksen murrettu harmaanvalkoinen ovat 1920-luvun puuklassismille tyypillisiä, rakennustapaohjeen mukaisia ja siten hyväksyttävissä.

Perinteisin menetelmin ja materiaalein toteutettavaan, säästävään kunnostamiseen on haettavissa Museoviraston entistämisavustusta tai ELY-keskusten avustusta rakennusperinnön hoitoon.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että kiinteistöltä ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä muita kulttuuriperintökohteita. Pispalaan rakennettiin vuosina 1915-1917 laaja linnoitusjärjestelmä, jonka jäännökset ovat suojeltuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lähimmät tunnetut linnoitukset sijaitsevat n. 20 m ja 60 m ko. tontista luoteeseen ja lounaaseen. Kaikkien maan alla säilyneiden linnoituslaitteiden sijainti Pispalassa ei ole tiedossa. Tämän vuoksi hankkeessa on otettava huomioon, että, mikäli maapohjaa kaivettaessa tavataan mahdollisia linnoitusten jäännöksiä, kuten betoni- tai hirsirakenteita, työt tulee pysäyttää ja ilmoittaa havainnoista viipymättä maakuntamuseoon (MML 14 §).

Pirkanmaan maakuntamuseo pitää poikkeamisluvan myöntämistä mahdollisena, mikäli aineistoja vielä korjataan ja täydennetään edellä kuvatuilla tavoilla. Arkeologista kulttuuriperintöä koskeva velvoite tulee sisällyttää poikkeamislupapäätöksen ehtoihin. Päätös on toimitettava tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle. Hankkeen mahdollinen rakennuslupahakemus aineistoineen pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.