rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Asuinrakennus on 1957 rakennettu puurakenteinen pienkerrostalo. Se on pienistä muutoksista huolimatta säilyttänyt hyvin jälleenrakennuskaudelle tyypilliset pelkistetyt piirteet, kuten kaksikerroksinen suorakaide runkomuoto, loivahko avoräystäinen satulakatto, 2-3-jakoiset tuuletusikkunalliset ikkunat, pystyrimalaudoitetut julkisivut ja sisäänkäynti kadulta porraskäytävään. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat 1950-luvulle tyypilliset, joskin piha on taloyhtiölle epätavallisen puutarhamainen.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Asuinrakennuksessa on säilynyt alueelle tyypillinen asumisen tapa, pienehköjä asuntoja vuokratalotyyppisessä puutalossa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Katulinjaan sijoitettu asuinrakennus sijaitsee näkyvällä paikalla Varalankadun varressa.

Varalankadun varressa, kadun luoteispuolella sijaitsevalla kadulta loivasti luoteeseen laskevalla suurehkolla puutarhamaisella tontilla on 1957 valmistunut puurakenteinen pienkerrostalo.

Tontti on kuulunut Provastin perintötilan maihin. 1930 laaditussa asemakartassa tontin rajat mukailevat osin nykyisiä, mutta tontti on yhä rakentamaton. Nykyinen asuinrakennus, kaksikerroksinen puukerrostalo on rakennettu 1956-57. Suunnitelija on alkuperäisten rakennuslupakuvien perusteella ollut Veikko Kallio ja rakennuttajana tai rakentaja V.I. Nissilä. Pitkäaikaisen asukkaan mukaan rakentajasta ja talon pitkäaikaisesta omistajasta on käytetty nimeä "Taata". Omistaja, hänen sukulaisensa ja lapsensa asuivat talossa pitkään. Yhden neljästä asunnosta Taata myi rahapulassa. 1980-luvulla perikunnalle siirtynyt kiinteistö oltiin aikeissa myydä rakennusliikkeelle, mutta yhden omistajan vastustaessa asunnot päädyttiinkin myymään yksityisille. Taloyhtiössä on 1980-90-luvuilla tehty jonkin verran muutos ja korjaustöitä, mm. uusittu parvekkeet ja laajennettu ainakin toista toisen kerroksen asunnoista vintille. Inventointia tehtäessä asuinrakennuksessa on tekeillä julkisivujen maalaustyö. Piharakennusta tontilla ei ole ollut, eikä ole nytkään.

Kiinteistön lähiympäristössä on sekalaista rakennuskantaa: kookas 1960-luvun pienkerrostalo, 1970-80-luvun rivi- ja luhtitaloja, muutamia 1920-1950-luvun yksittäispientaloja sekä muutamia uudehkoja omakotitaloja.

Kulku Varalankadulta pihaan on asuinrakennuksen molemmista päädyistä. Asuinrakennuksen taakse jää avara, suojaisa ja puutarhamainen piha. Kadun puolelta tonttia reunustaa valkoiseksi maalattu pystylauta-aita. Nurmipintaisessa pihassa kasvaa runsaasti perinteistä kasvillisuutta, kuten omanapuita, marjapensaita ja perennoja. Pihan perällä on kasvimaa. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat 1950-luvulle tyypilliset, joskin piha on taloyhtiölle epätavallisen puutarhamainen.

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1950-luvulle ominaisen puutarhamaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, kattokulman, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa.

Asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemassa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 5.5.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 365.

- Ansionkallion palstoitussuunnitelma 1899, Toivo Borgenström; Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).

Pitkäaikainen asukas ja asunto-osakkeen omistaja