Puurunkoisen tasasaumaisen aluksen hylky, jonka pituus on noin 25 metriä. Hylystä on jäljellä pohja ja kylkien alaosat. Hylky on muodoltaan palkomainen; sekä keula että perä ovat muodoltaan suipot. Köli on näkyvissä lähes koko matkaltaan. Peräranka on ehjempi kuin keula. Hylyn perässä on jäljellä akseliputki, mutta ei potkuria tai muita siihen liittyviä osia. Perässä pystytään hyvin havaitsemaan aluksen massiiviset kölitukit ja alimmat kaaret. Hylyn keskiosassa on erittäin tiheä kaaritus. Keulassa ja perässä on parikaaria, jotka eivät ole yhtä tiheässä kuin kaaret aluksen keskiosassa. Aluksessa on mahdollisesti ollut ainakin osittainen sisälaudoitus. Aluksen rakenneosat on kiinnitetty toisiinsa rautatapeilla ja -nauloilla. Kaaria on osittain kiinnitetty toisiinsa myös muutaman senttimetrin levyisillä rautavanteilla.

Hylystä ja sen ympäristöstä välittyy mielikuva, että mahdollisesti myös aluksen yläosa olisi purettu samalla kun koneisto on poistettu.

Tamperelaisella laivahistorioitsija Juhani Valannolla on arvio hylyn taustasta. Kyseessä on ilmeisesti hinaaja, joka rakennettiin Tampereen konepajan telakalla Tammerkosken rannalla 1874 porilaisen Rosenlew -yhtiön tilaamana. Rungon suunnitteli porilainen laivanrakentaja L.P.Kjäldström. Hinaajaa kutsuttiin nimellä Näsijärwi, koska se oli ensimmäinen Rosenlewin hinaaja Näsijärvellä. Aluksessa oli 30 hv:n höyrykone. Laivaa käytettiin tukkien hinaamiseen Ruovedeltä ja Vilppulasta Näsijärveä pitkin Tampereelle Pispalanharjun ylittäneen tukkitien alkupäähän. Tukkitie vei tukit Pyhäjärven puolelle, josta ne varpattiin Nokianvirran suulle. Virta vei tukit Kokemäenjokea alas Poriin Rosenlewin sahoille.

Hinaaja oli käytössä 1874-1883. Kun Rosenlew tilasi 1884 uuden rautarunkoisen hinaajan, vanha hylättiin hylyksi. Siitä otettiin höyrykone ja kattila, jotka laitettiin uuteen hinaajaan. Myös uutta hinaajaa, joka oli käytössä 1884-1930, kutsuttiin nimellä Näsijärvi (se on edelleen harrastuskäytössä nimellä Kotvio II). Vanha hinaaja upotettiin Pölkkylän rantaan, jossa se makasi kyljellään kaaret veden pinnan yläpuolella. Uiton takia sitä madallettiin sahaamalla kaaret poikki.

Hylky tutkittiin muinaismuistolain mukaisesti 2019 (NMG Oy) ja siirrettiin pohjoisemmaksi pois rakennustöiden alta sukelluskohteeksi.