Alueen korttelirakenne on jäänne 1800-luvulta. Korttelit no 75-77 (inventointinumerot 30, 29 ja 28) oli kaavoitettu jo v.1868 vahvistetussa C.A. Edelfeltin laatimassa Tampereen asemakaavassa. Satakunnankadun varren kortteleiden 75 ja 77 tontit myytiin jo vuoden 1869 huutokaupassa, ja korttelin 76 tontit huutokaupattiin vuonna 1871. Jokaisessa korttelissa oli neljä korttelia, kuten puu-Amurissa yleensä.

Kun kaavoitetut tontit loppuivat kesken, laitettiin kaavoittamattomalta alueelta tontteja vuokralle, ja ne sai myöhemmin lunastaa itselleen. Vuoteen 1885 mennessä oli vuokrattu kaikki tontit nykyisen Makasiininkadun, Näsijärvenkadun ja Sotkankadun välistä. Korttelit no 81 ja 83 (inventointinumerot 25 ja 27 on kaavoitettu August Ahlbergin laatimassa asemakartaassa vuodelta 1882, jälleen nelitonttisina. Kortteli 82 on kaavoitettu myöemmin, ja esiintyy ainakin Lambert Pettersonin asemakartassa vuodelta 1898. Korttelit rakennettiin tyypilliseen amurilaiseen tapaan; yksikerroksisia puurakennuksia tontin kadunpuoleisille laidoille, piharakennukset tonttien sisänurkkiin.

Amurin 1960-luvun saneerauksen yhteydessä näidenkin kortteleiden tontteja yhdistettiin modernin elementtirakentamisen mittakaavaan soveltuviksi. Vuoden 1960 suunnittelukilpailun voittaneessa ehdotuksessa Heikki Aitola ehdottaa Satakunnan kadun varteen korkeita tornitaloja ja niistä etelään pidempiä, mutta matalampia lamellitaloja. Amurin vuoden 1965 kaavassa Satakunnankadun varrella on noudatettu korkean rakentamisen ideaa, mutta pidemmät lamellitalot on jätetty pois. Kortteliin 86 on esitetty rakennettavaksi 7-kerroksinen kerrostalo, ja kortteliin 76 kolmikerroksinen rakennus, joka kuitenkin pian vaihdettiin myös7-kerroksiseksi.

1960-luvun saneerauksessa Satakunnankadun asemaa alueen pääliikenneväylänä on korostettiin, ja kadun varteen on haluttiin tuoda korkeaa kaupunkimaista rakentamista. Korkeiden rakennusmassojen rivi manifestoi modernismin esiinmarssia myös amurilaiseen ympäristöön.

Alueen kohteet ovat kaupunkikortteleita jotka koostuvat yhdestä tontista. Jokaisella tontilla on lähes keskeisesti sijoitettu elementtikerrostalo. Alueen rakennukset on rakennettu vuosina 1969-1981, ja ne ovat tyypillisiä aikakauden tuotteita. Asuinkerroksia on 7, maanpäälisessä kellarissa varastoja ja autopaikkoja ja ullakkokerros on muita kerroksia pienempi. Tonteilla pysäköintipaikat on sijoitettu tontin kadun puoleiselle laidalle ja muu alue on nurmikkopintaista oleskelupihaa istutuksineen ja puineen. Tontteja ei ole rajattu voimakkaasti, tyypillinen rajaus on matala metalliputkiaita.

Korttelirakenne on avoin ja väljä mikä antaa alueelle ilmavuutta. Näkymät erityisesti Taidemuseon ja Pyynikinorin suuntaan ovat pitkiä ja avaria.

Puu-Amurin aikainen historia näkyy alueen korttelirakenteessa. Osa kaduista on katkaistu ja muutettu puistoalueiksi tai kevyenliikenteen väyliksi, mutta korttelirakenne on yhä nähtävissä. Nykyiset tonttirajat noudattavat vanhoja korttelirajoja.

Alueen rakennuskanta kertoo kaupunkikäsityksen ja asuinaluesuunnittelun muutoksesta sekä kaupunkien modernisaatiosta 1950-1970-luvuilla.