Peruste: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY-inventointi 2009, Museovirasto.

Näkötorni edustaa klassismia ja on hyvin säilyttänyt ominaispiirteensä. Pyynikinharju ja näkötorni ovat olleet kaupunkilaisten kokoontumis- ja juhlapaikkoja jo 1800-luvulta lähtien. Sivistyshistoria muodostuu siitä, että näkötornilla on aloittanut Yleisradio toimintansa ja Tampere on ollut merkittävä radiotoiminnassa.

Pyynikinharju on merkittävä matkailu- ja vapaa-ajankohde, jonka virkistys- ja nähtävyyskäyttö on alkanut jo 1800-luvun alkupuolella. Harju kuuluu yli 200 kilometriä pitkään harjujaksoon, joka ulottuu Salpausselältä Pohjois-Satakuntaan. Harjun lakiosa on 80 metriä Pyhäjärven pinnan yläpuolella.

Pyynikin nykyinen 26 metriä korkea klassistinen näkötorni on rakennettu vuonna 1929 punaisesta graniitista. Näkötornissa on alakerrassa tilat munkkikahvilalle, joka on kuuluisa munkeistaan, ja radioamatööreille. Tästä syystä näkötornin kupeessa on runsaasti antenneja.

Lisäksi näkötornilla järjestetään talvilauantaisin ja kesäsunnuntaisin köysilaskeutumisia alas tornista Kelo ja kallio Adventuresin toimesta. Muina aikoina voi varata oman ryhmäajan.

1500-luvun puolivälissä harjun rinteillä oli koko kylän kattava yksi tila, jonka asukkaiden lisänimi oli ensin Pynickä ja sittemmin Pynich tai Pynick. Taloa isännöivät peräkkäin veljekset Perttu ja Juho Pyynikki. Kylän nimi oli Pynickilä. Nimi on maassamme ainutlaatuinen ja sen arvellaan olevan saksalaista perua. Pyynikki-nimestä kulkee myös tarina, jonka mukaan paikalle tuli Nikolai-niminen mies, joka rakasti metsää. Hän pyydysti ja lauleskeli metsässä. Nimi muokkautui Nikiksi. Metsästä hän pyydysti pyitä, joita hän sitten myi. Joku keksi nimetä hänet Pyy-Nikiksi, jonka mukaan sitten asuinpaikkakin nimettiin.

Pyynikillä on viljelty vielä 1600- ja 1700-luvuilla. Pyynikin alue on kuulunut Tampereen kaupunkiin sen perustamisesta lokakuussa 1779. Kerrotaan, että Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III tuli paikanpäälle katsomaan tulevan kaupungin näkymiä ja Pyynikinharjulla maisemista lumoutuneena huudahti: " Jopa tässä kaikki maailma ja sen kunnia!". Kaupunki käytti harjun alueen metsää laitumena ja polttopuiden hankintaan.

Harju suojeltiin jo 1830-luvulla, kun puiden hakkuu alueella kiellettiin. Pyynikin ympäristö muotoutui kokoontumis- näköala- ja juhlapaikaksi. Pyynikin harjulle rakennettiin keräysvaroin paviljonki 1840-luvulla. Rakennus kuitenkin tuhoutui kokonaan tulipalossa. Vuonna 1868 Viikinsaaren ravintoloitsija Tallqvist rakennutti harjun päälle huvihuoneen, joka sai nimen Ilomäki. Valtakunnalliseksi juhlapaikaksi harju tuli kansanvalistusseuran ansiosta. Seura järjesti Tampereella laulu- ja soittojuhlan vuonna 1888. Juhlat olivat kolmipäiväiset ja kaupunki rakennutti näkötornin Ilomäen huvihuoneen paikalle ja laululavan juhlakentälle. Näkötornin piirsi arkkitehti Georg Schreck. Se kuitenkin tuhoutui osittain vuoden 1918 taistelujen tykkitulessa. Kevytrakenteisen puisen ja mädäntyvän tornin uusimisesta päätettiin 1925, jolloin sitä varten ryhdyttiin keräämään varoja erityiseen rahastoon. Nykyinen, 26 metriä korkea, Vilho Kolhon suunnittelema Pyynikin näkötorni valmistui kaupungin 150-vuotisjuhlan kunniaksi 1929. Rakentamisen suoritti Rakennusliike Harju ja kumpp. Punagraniitin toimitti Suomen graniitti Osakeyhtiö. Höyrylaiva Kurun uppoamisen vuoksi tornin syyskuulle 1929 suunnitellut vihkiäiset peruttiin ja torni vihittiin lopulta vasta 1980-luvulla.

3NB Tampere eli Tampereen Radio oli suomalainen, Tampereella vuosina 1923–1930 toiminut yleisradioasema, jonka perusti radioamatööri ja sähköinsinööri Arvi Hauvonen. Asema aloitti säännölliset radiolähetykset lähes kolme vuotta ennen Yleisradion perustamista. Huhtikuussa 1924 asema siirtyi vastaperustetun Tampereen Radioyhdistyksen haltuun ja sen nimeksi muuttui 7. toukokuuta 1924 Tampereen Radio, jolla oli lähetystunnuksena 3NBA.Vuoden 1925 lopulla asema alkoi välittää Suomen Radioyhdistyksen ja syksystä 1926 alkaen Helsingistä Yleisradion lähettämää ohjelmaa. Vuodesta 1928 alkaen Tampereen Radio välitti yksinomaan Yleisradion ohjelmaa. Pyynikinharjun korkeimmalla kohdalla sijainneen uuden valtion omistaman lähetysaseman rakennustyöt aloitettiin syyskesällä 1929 ja aseman lähetykset alkoivat 2. maaliskuuta 1930. Aseman lähetysantennin toinen pää oli kiinnitetty Pyynikin näkötornin lipputankoon ja toinen pää 35 metrin korkuiseen antennimastoon. Aseman antenniteho oli 750 wattia ja sen, samoin kuin aiemmat Tampereen Radion lähetysasemat suunnitteli ja rakensi Arvi Hauvonen. Tammerkosken radioasema jäi vara-asemaksi, kun valtion Pyynikin näkötornin yhteyteen rakennuttama Pyynikin radioasema aloitti lähetykset maaliskuussa 1930. Tampereen Radioyhdistys lopetti aseman toiminnan ja myi laitteet suojeluskuntajärjestölle. Tampereen Radio lähetti ohjelmaa Pyynikin asemalta aina vuoteen 1934 saakka, jolloin se sulautui Yleisradioon. Talvisodan aikana Pyynikin näkötornissa toimi Tampereen ilmapuolustusaluekeskuksen alainen ilmavalvonta-asema. Yleisradion keskiaaltoasema toimi tornin länsisiivessä vuodesta 1930 ja Radio 957 aloitti toimintansa vuonna 1985 käyttäen tornia lähetyspaikkanaan. Tornin tiloissa yleisradioaseman peruina osa näkötornin juuren tiloista on nykyisin radioamatöörien käytössä.

Pyynikin näkötornin kahvilan ensimmäiset vuosikymmenet:

Kaupunginhallitus ehdotti myönnettäväksi 7950 markkaa Pyynikin uuden näkötornin kahvilan kalustamista varten lokakuun 15. päivä vuonna 1929. Ehdotuksen hyväksymisestä kerrottiin seuraavan päivän Kansan Lehdessä. Viikon päästä kerrottiin kaupunginhallituksen luovuttaneen ravintolaoikeudet leskirouva Maria Lindströmille. Hakijoita oli ollut 22. Hän kuitenkin irtisanoutui toimestaan 1.8.1930 alkaen.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla 1930 oli Aamulehdessä kuulutus. Siinä Pyynikin uuden näkötornin kahvilan ravintolanpito-oikeutta tarjottiin vuokralle alkaen 1.9.1930. Ravintolanpitäjällä oli velvollisuutena kerätä kaupungin laskuun maksut

tornissa kävijöiltä, hoitaa näkötornia ja vartioida Pyynikin vesisäiliötä. Työetuna

oli kuitenkin vapaa asunto tornin vieressä olevassa asuinrakennuksessa. Rakennuksessa on asunut myös muita kahvilanpitäjiä ja entisen radioaseman työntekijöitä. Nykyisin siinä asuu kaupunginvaltuutettu Petri Siuro. Kirjalliset tarjoukset tuli jättää kaupunginkansliaan 28.6. klo 14 mennessä. Heinäkuussa 1930 ilmoitettiin otsikottomalla ilmoituksella Tampereen sanomissa Pyynikin näkötornin kahvilan pito-oikeus ja vartiointi annetuksi sähkötyömies Jalmari Lumpeelle. Vielä saman vuoden joulukuussa uutisoitiin Kansan Lehdessä, että kuolleen Jalmari Lumpeen leskelle Ida Lumpeelle myönnettiin oikeus saada jatkaa miesvainajansa työtä eli toisen luokan kahvilaliikkeen harjoittamista Pyynikin näkötornin alakerran huoneistossa. Vajaa kaksi vuotta tämän jälkeen ilmoitettiin Ida Lumpeelle myönnetyn luvan myöskin toisen luokan ruokalaliikkeeseen samoissa tiloissa. Kaupunginvaltuuston istunnossa 15.11.1932 päätettiin anniskeluoikeuksista.

Näistä uutisoitiin seuraavan päivän Aamulehdessä. Pyynikin näkötornin kahvila sai B 2-oikeudet eli oikeudet anniskella mallasjuomia ja viinejä, joiden ylin alkoholiraja on 17 prosenttia.

Kahvilanpitäjät vaihtuivat edelleen tiuhaan, kun heinäkuussa 1945 myönnettiin tarjoilija Annikki Mäkiselle oikeus harjoittaa toisen luokan kahvilaliikettä Pyynikin näkötornissa ja lokakuussa 1946 kerrottiin, että lupa oli annettu palvelijatar Vilma Parvialalle. Vuonna 1953 lupa myönnettiin ravintolanpitäjä Helga Sofia Lahtiselle. Kahvio kärsi ensimmäisten vuosikymmenten aikana useista murtovarkauksista, joka on saattanut vaikuttaa kahvionpitäjien nopeaan vaihtuvuuteen.

Kahvilaa piti Irja Pyökäri aikavälillä 16.10.1971-1.10.1985, Mirkka Louhivuori 1.10.1985-30.9.1986 ja Eva Suoste ryhtyi kahvilan yrittäjäksi vuonna 1987. Hän oli tuolloin kysynyt edelliseltä kahvilanpitäjältä, mitä asiakkaat yleisimmin ostavat ja tämä oli kertonut sen olevan munkki ja kahvi.

Eva Suoste rupesi kehittelemään omaa munkkireseptiä, jota käytetään vielä nykyisinkin Suosteen pojan Jaron ja hänen puolisonsa pitämässä maankuulussa munkkikahvilassa.