Lavoniuksen talo on muutoksista huolimatta vaivatta tunnistettavissa 1900-luvun alun ylemmän keskiluokan huvilatyyliseksi asuinrakennukseksi. Rakennuksessa on nähtävissä selkeitä jugendtyylin piirteitä, kuten erkkeri, siro tornirakennelma, kaartuvat katonlappeet, paikoin epäsymmetrinen ikkuna-aukotus, avoräystäät ja koristeellisesti muotoillut katonkannattimet. Sisätiloissa on säilynyt tilajaon pääpiirteiden lisäksi muutamia alkuperäisiä tai 1930-lukulaisia muotoja ja materiaaleja.

Historiallinen arvo: henkilöhistoria, sosiaalihistoria, teollisuushistoria

Lavoniuksen talo on toiminut Tampellan tehtaan johtoportaaseen kuuluneen insinööri Lavoniuksen perheen asuinrakennuksena sekä myöhemmin yrityksen edustustilana. Se kertoo 1900-luvun alun ylemmän keskiluokan rakentamisen, asumisen ja elämäntavasta. Vuorineuvos Lavonius oli merkittävä suomalainen tekstiiliteollisuusjohtaja ja poliitikko.

Ympäristöarvo: maisemakokonaisuus, maisemallisesti merkittävä sijainti

Rakennus on osa Herrainmäen puistoaluetta, joka rakennuksineen muodostaa ehjän, säilyneen, alueen teollisuushistoriaan kytkeytyvän saarekkeen modernin asuinalueen keskellä. Selvästi ympäristöään korkeammalla Herrainmäellä rakennuksineen on merkittävä maisemallinen arvo. Lavoniuksen talolla on lisäksi merkittävä asema pohjoiseen Paasikiventielle ja Näsijärvelle aukeavassa maisemassa.

Rakennus on muiden mäen vanhimpien talojen tapaan toiminut Tampellan ylempään johtoon kuuluneen insinöörin asuinrakennuksena. Se tunnetaan pitkäaikaisen asukkaansa, vuorineuvos Magnus Lavoniuksen mukaan Lavoniuksen talona tai Villa Lavoniuksena. Sittemmin talosta on käytetty myös sen tyylipiirteistä johtuvaa nimeä Villa Jugend.

Magnus Karl Lavonius (1870–1948) valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1893. Hän tuli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (myöh. Tampellan) palvelukseen Tampereelle kutomonjohtajaksi 1895. Vuonna 1909 hänestä tuli Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n Lapinniemen tehtaan isännöitsijä eli toimitusjohtaja, ja hän johti tehdasta aina vuoteen 1945 saakka. Lisäksi Lavonius oli aktiivisesti mukana politiikassa sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla toimien mm. Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, valtiopäiväedustaja sekä ministerinä. Vuorineuvoksen arvon Lavonius sai vuonna 1930.

Lavoniuksen talon on suunnitellut arkkitehti Birger Federley ja se valmistui ilmeisesti 1901. Rakennus on sekä julkisivuiltaan että pohjaltaan muita Herrainmäen huviloita koristeellisempi ja monimuotoisempi. Talo on pohjaltaan vapaanmuotoinen hirsirakennus, joka on vanhojen valokuvien ja rakennuspiirustusten perusteella alkujaan ollut vuorattuna pysty- ja vaakapaneloinnilla. Ikkunat ovat olleet jugendtyylille tyypilliset, yläosastaan pieniruutuiset ja koristeellisesti muotoiltujen ikkunakehysten ympäröimät. Myös ikkunoiden sijoitus on jugendin tapaan paikoin epäsymmetrinen. Rakennus on perustettu nurkkakiville ja sen sokkeli on ollut tiilimuurattu. Kaakkoissivulla on pieni tornimainen erkkeri, luoteissivulla suippeneva monikulmainen tornirakennelma ja koillissivulla pieni ja lounaissivulla kookas poikkipääty. Pääsisäänkäynti on rakennuksen lounaissivulta pienen pilasterien kannattaman katoksen alta. Katto on ollut muodoltaan päädyistä aumattu satulakatto. Räystäät ovat avoimet ja katonkannattimet koristeellisesti muotoillut.

Valmistuessaan talon ensimmäisessä kerroksessa on ollut asuintilat yhdelle perheelle ja keittäjä-taloudenhoitajalle. Keittiön, tarjoiluhuoneen, ruokasalin ja eteishallin lisäksi talossa on ollut tuolloin makuuhuone, herrojen ja rouvien huone, kylpyhuone ja kaksi verantaa.

1930-luvulla huvilaa on laajennettu rakennusmestari Oskari Helmisen suunnitelmien mukaisesti. Tuolloin kellarikerroksen tehtiin alkuperäisten pesutuvan ja jääkellarin lisäksi lisää varastotiloja, kattilahuone ja kylpyhuone. Ensimmäisen kerroksen eteläkulman veranta muutettiin asuintilaksi ja sitä laajennettiin. Aiemmin kylmälle ullakolle rakennettiin asuintiloja: neljä makuuhuonetta, lasikattoinen eteishalli ja kylpyhuone. Ullakkokerroksen huoneiden ikkunoiden rakentamiseksi tehtiin mm. laatikkomainen ullakkolaajennus, joka poikkesi voimakkaasti rakennuksen alkuperäisestä tyylistä ja muotokielestä. Myös lounaissivun parveke on 1930-luvun lisäys.

Ilmeisesti 1960-luvun tienoilla huvilasta tuli Tampellan, 1990-luvulla Tamrockin ja sittemmin Sandvikin edustustila. Rakennusta on kunnostettu useaan otteeseen, mm. rakennettu hissi, purettu hella ja kaakeliuunit, muutettu itäkulman veranta lämpimäksi, vaihdettu ikkunoita ja julkisivuihin peiterimoitettu pystylaudoitus.

2000-luvulla rakennus myytiin yksityisomistukseen. Koska rakennus sijaitsee puistoalueella, siihen ei kuulu tonttia. Omistajan ja Tampereen kaupungin kanssa on solmittu maankäyttösopimus. Uuden omistajan toimesta talossa tehtiin täydellinen peruskorjaus, jonka yhteydessä lähes kaikki rakennusmateriaalit uusittiin. Muutossuunnitelmista vastasivat arkkitehdit Lasse Kosunen ja Seija Hirvikallio ja niissä on pyritty huomioimaan rakennuksen tyylipiirteet. Näkyvimpiä ulkoisia muutoksia olivat 1930-luvun ullakkolaajennuksen purkaminen, katon kattaminen kuparipellillä sekä sokkelin muuttaminen tiilisestä graniittiseksi. Sisätiloissa on säilynyt mm. alkuperäiset puiset peilipintaiset väliovet ja eteishallin sorvatut pylväät sekä 1930-luvun laajennuksen aikainen ylähallin lasikatto. Myös ensimmäisen kerroksen alkuperäinen huonejako on säilynyt pääosin hahmotettavissa.

Asuinrakennuksen julkisivut ovat säilyttäneet kohtalaisesti rakennusaikansa muodot, ilmeen ja tyylipiirteet. Sisätiloissa on huonejaon pääpiirteiden lisäksi säilynyt joitain alkuperäisiä tai 1930-lukulaisia piirteitä ja materiaaleja.

Herrainmäen puistoalueen hiekkapintainen puistokäytävä kaartaa rakennuksen lounaispuolitse. Myös rakennuksen ympäri kiertää hiekkapintainen kulkuväylä. Sokkelin ympärys on kivetty noppakivin. Rakennuksen koillis- ja luoteispuolille on istutettu muutamia pensaita. Pihan pohjoislaidalla on pensasaita. Maasto laskee koilliseen.

- Julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, runkomuodon sekä rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen säilyminen.

- Rakennuksen sisätilojen huonejaon, pintojen ja kiinteän sisustuksen alkuperäisten tai niitä vastaavien rakennusosien ja materiaalien, kuten listoitusten, väliovien (mukaan lukien ikkunoiden ja ovien lukot ja heloitus) säilyminen.

- Rakennuksen ja sitä ympäröivän pienen nurmialueen pintojen, kulkuväylien ja kasvillisuuden muodostaman puistomaisen pihan sekä puuston säilyminen.

- Rakennuksen keskeisen aseman säilyminen puistoalueen sekä eteläpuolisten pellavantorin, Tampellan esplanadin ja Juhlatalonkadun maisemissa.

- Uudisrakentamisen välttäminen alueella.