rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallisesti, sosiaalihistoriallisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä kohde

Iso-Pennon kylän kantatalo, joka siirtynyt kyläkeskuksesta nykyiselle paikalleen 1900-luvun alussa. Pihapiiri kertoo 1900-luvun asumisen ja elämisen tavasta. Pihapiiri on kasvillisuudeltaan, jäsentelyltään ja pinnoiltaan hahmotettavissa 1900-luvun alkupuolen maatilaksi. Maisemallisesti erittäin keskeinen sijainti päätien, maantien 325 varressa, avoimessa peltomaisemassa.

Peltola sijaitsee maantieltä 325 etelään erkanevan alkuosaltaan viivasuoran Peltolantien mutkassa, loivalla mäellä, laajan peltoaukean laidalla. Pihapiirissä on säilynyt päärakennus ja sauna. Pihassa kasvaa komeita lehtipuita, omenapuita, sireeniä, ruusuja ja muita koristepensaita sekä runsaasti perennoja. Pihapiirin ympärillä on runsaasti katajia.

Peltola on syntynyt, kun Iso-Pennon kylän kantatila Kukko halottiin 1553 Iso-Kukoksi ja Wähä-Kukoksi eli Peltolaksi. Peltola sijaitsi aluksi tiiviisti rakennetulla kylätontilla nykyisen Yli-Knaapin tietämillä. Nykyiselle paikalleen tila on siirtynyt isonjaonjärjestelyn seurauksena 1908. Nykyisen päärakennuksen rakentamisessa kerrotaan käytetyn kirkonkylälle 1880-luvulla rakennetun Peltolan vanhan päärakennuksen hirsiä. Iso-Pennon Peltola on ollut kestikievarina, joko kirkonkylässä tai muutettuaan nykyiselle paikalle.

Peltolasta on 1900-luvun aikana lohkottu maata seuraavasti: Riihiniitty, Tiensivu, Haavisto, Leppämäki 1922 (itsenäistyneet torpat), Haapakallio 1924, Mäenpää 1926, Mäntysalo 1930, Koivurinne, Karhula, Kallio 1935, Rajala, Pirkanpelto 1938, Koivuoja 1939, Haaparanta 1950 sekä muutamia paloja vielä 1960-luvulla ja sen jälkeen.

Pihapiirin rakennukset:

1 Päärakennus (1908): satulakatto, aaltopeltikate, hirsirunko, julkisivuissa vaalea vaakalaudoitus, päätyjen osalla viistolaudoitus ja koristelistoitus, pää- ja vinttikerroksen välissä kapea pystypaneloitu osa, 6-ruutuiset ikkunat. Pohjoissivulla kaksi täyskorkeaa kookasta poikkipäätyä, joista toisessa avokuisti. Pulpettikattoinen sisäänkäyntikuisti myös rakennuksen itäpäädyssä.

2 Sauna (1900-luvun alku): satulakatto, sementtitiilikate, hirsirunko, julkisivut punamullattua vaakalaudoitusta.

Lisäksi pihapiirissä on nuoremmat aittamökki ja kaksi muuta talousrakennusta.

Kuhmalahden kirkonkylän kulttuuriympäristöselvitys 2006. Arkkitehtitoimisto Eija Teivas.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Suomen maatilat. 2 osa, Hämeen lääni. Porvoo 1931.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1954. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Isonjaonjärjestelykartta 1902-08. Kansallisarkisto.

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Isojakokartta 1763. Kansallisarkisto.

Maakirjakartta 1635. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/