Tuomisen kivimuuri edustaa tyyliltään myöhäis jugendia. Rakennus sopiikin hyvin vieressä olevan Tuomiokirkon mahtipontiseen tyyliin.

Rakennuttajansa Kaarlo Tuomisen mukaan nimetty Tuomisen kivimuuri valmistui osissa 1900-luvun alussa. Birger Federleyn suunnitteleman rakennuksen ensimmäinen osa valmistui 1910 Tuomiokirkonkadun ja Siukolankadun kulmaan. Saman suunnittelijan suunnittelema toinen ja samalla viimeinen osa valmistui 1914.

Tuomisen kivimuurin suunnittelu alkoi 1908, vuosi sen jälkeen kun Lars Sonck oli uudistanut Juhannuskylän asemakaavan. Tuomisen kivimuurin rakennus täyttääkin puolikorttelia. Rakennuksen tiilikatto vaihdettiin peltikatoksi vuonna 1966 ja sisätilat uudistettiin uusien asumisvaatimusten mukaisiksi vuonna 1970.

Tuomisen kivimuurin kaakkoispuolella sijaitsee Juhannuskylän tunnetuin maamerkki; Tuomiokirkko. Tuomiokirkon puiston ja Tuomisen kivimuurin erottaa ainoastaan Siukolankatu. Tuomisen kivimuurin kiinteistöä rajaavatkin kadut kolmesta suunnasta; Siukolankatu kaakosta, Tuomiokirkonkatu lounaasta ja Sukkavartaankatu luoteesta. Koillispuolella iso kiinteistö rajautuu kahteen muuhun kiinteistöön.

Tuomisen kivimuurin ympäristö on Juhannuskylää puhtaimmillaan. Varsinkin Sukkavartaankadun puolella sokkeloiset kadut ympäröivät kiinteistöjä ja rakennuksethan ovat aikanaan syntyneet asemaakaavaa. Ympäristössä on nähtävissä niin modernimpia kerrostaloja kuin vanhan ajan kaksikerroksisia puutaloja.

Tuomisen kivimuurin sisälle jää suojaisa sisäpiha, johon kuljetaan lounaispuolella sijaitsevan porttikäytävän kautta. korkea kivirakennus eristää sisäpihalta liikenteen melun. Sisäpihalla on noppakiveys. Noppakiveyksen keskellä on sora-alue, jolla on neljä kukka-asetelmaa. Myös rakennuksen sivustalla on kukkaistutuksia. Rakennuksen sivustalla säilytetään myös polkupyöriä.

Jaakola, juha, Lehtinen, Marjatta, Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tammer-Paino Oy, Tampere 1998

Mukala, Jorma, Metso Voima Tuulensuu, Tampereen arkkitehtuuria. Hermes Tampere, 1999