arkkitehtoninen

kirkkohistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Sastamalan keskiaikainen harmaakivikirkko on rakennettu laajan keskiaikaisen pitäjän kirkoksi ja sijaitsee paikalla jonka asutushistoria ulottuu esihistorialliselle ajalle saakka. Kirkkorakennus ja kellotapuli ovat maisemallisesti näkyvällä paikalla. Osa säilynyttä kokonaisuutta, johon kuuluvat kirkon lisäksi pappila ja Kirkkoniemi-niminen maatila (kuului ennen pappilaan). Kirkko edustaa alueen vanhinta rakennuskantaa ja on näyttävä esimerkki aikansa monumentaalisesta arkkitehtuurista. Kirkkoa ympäröi puuaidan reunustama kirkkomaa.

Sastamalan kirkko on rakennettu vuosina 1497-1505. Puurakenteinen tapuli on vuodelta 1792. Lisäksi tontilla ovat uudehkot venevaja ja wc -rakennus.

Kivirakenteisessa, yksilaivaisessa kirkossa on jyrkkä satulakatto, joka on katettu paanuilla. Rakennusta on tuettu eteläsivun kulmissa olevilla pilareilla. Pohjoissivulla on pieni ristiholvattu sakasti ja ns. Luukkaan kappelin kivijäänteitä. Länsipääty on jäänyt kesken ja kiviosa on korvattu pystylaudoituksella vuoratulla hirsiseinällä. Itäpääty on loiva kivirakenne, jota myös on jatkettu laudalla vuoratulla hirsirakenteella. Kirkkoa ympäröi matala aita, joka on koillispuolella kivestä, muuten hirsirakenteinen.

Tapulin pohja on tasavartisen ristin muotoinen. Rakennus on tehty kallion päälle ja siinä on lohkotuista luonnonkivistä ilman laastia tehty kivijalka. Hirsirunko on vuorattu punaiseksi maalatulla pystylaudoituksella.

(lähde: Museovirasto, rakennusperintörekisteri)

Sastamalan kivikirkkoa on viimeisten tutkimusten mukaan edeltänyt kolme puukirkkoa. Vanhin olisi rakennettu 1200-luvun jälkipuoliskolla. Toinen 1300-luvun puolenvälin aikoihin ja viimeinen olisi rakennettu vuoden 1448. paikkeilla. Viimeisen puukirkon hirsiä on käytetty kivikirkon päädyissä.

Keskiaikaisen Sastamalan seurakunnan kivikirkko rakennettiin vuosina 1497-1505. Rakentajana oli Huittisten mestari. Unioniajan lopun levottomuudet ja myöhemmin Kustaa Vaasaan talous- ja kirkkopolitiikka aiheuttivat sen, että kaksilaivaiseksi tarkoitettu kirkko jäi keskeneräiseksi. Kirkosta jäi puuttumaan asehuone, eikä runkohuoneen länsipäätyä ja holveja ei rakennettu. Puinen tynnyriholvi rakennettiin vuonna 1777. Rakennusta tuettiin eteläsivun nurkkiin tehdyillä kivipilareilla vuonna 1797. Huonokuntoinen katto uusittiin vuonna kirkkoherra J Gummeruksen aikana vuosina 1866-67. Kattomuodoksi tuli alkuperäistä huomattavasti loivempi ja matalampi katto. Harja laski tässä yhteydessä 14,2 metriä. Myös lattia penkit ja saarnastuoli uusittiin.

Korkean tapulin on rakentanut Anders Högerman Tukholman intendenttikonttorin laatimien piirustusten mukaan. Tapuli valmistui vuonna 1792. Vanhempi, vuonna 1671 rakennettu tapuli sijaitsi lähempänä kirkkoa, kirkkoaidan itäpuolella.

Sastamalan kirkosta tuli myöhemmin Karkun seurakunnan kirkko ja se palveli aina 1900-luvun alkuun saakka. Uusi kirkko valmistui vuonna 1913 Oiva Kallion laatimien piirustusten pohjalta silloisen Tampere-Turku tien varteen. Nykyisin paikallistieksi muuttunut tie on nimeltään Riippiläntie.

Kirkko jäi uuden valmistumisen jälkeen autioksi. Rakennusta käytettiin mm. heinävarastona. Elpyminen alkoi 1960-luvulla, jolloin kirkon katto korotettiin nykyiseksi. Maalattia tehtiin vuonna 1978. Nykyisin kirkko toimii nähtävyyden lisäksi kesäisin vihkikirkkona ja mm. Sastamala Greogorianan esityspaikkana.

Kirkon tontilla sijaitsi aikaisemmin mm. Lukkarin talo, leikkaushuone ja viljamakasiini. Näistä Lukkarin talo oli nykyisen venevajan luoteispuolella. Rakennus purettiin ilmeisesti 1900-luvun alkupuolella. Leikkaushuone sijaitsi Kirkkoniemen itäpäässä. Purettu 1940- ja 50-luvun vaihteessa. Pitäjän makasiini siirrettiin vuonna 1907 silloisen valtatien varteen. Tontin lahjoitti Kosken ratsutilan isäntä.

Kirkko sijaitsee Rautaveden rannassa. Matalaa harjannetta ympäröivät vesistön lisäksi pappilan entiset pellot. Harjanteella sijaitsevat vierekkäin kirkko, pappila ja pappilan maatila. Kirkon itäpuoli on suhteellisen avointa niittyä, jolla kasvaa muutamia lehtipuita. Ranta-alueet ovat reheviä, Myös kirkkomaalla kasvaa kookkaita lehtipuita ja kuusia. Pappilan ympäristössä on vanhan puutarhan jäänteitä, kookkaita lehtipuita. Kirkon ympäristö on yleisilmeeltään varsin puustoinen. Korkea kellotapuli ja todennäköisesti jo keskiajalla samalla paikalla sijainnut pappila talousrakennuksineen liittyvät Rautaveden länsirannan laajaan kulttuurimaisemaan.

Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikkö suorittaa alueella maisemanhoitoa. Aidan kunnostamiseen sekä kellotapulin korjaamiseen tulisi ryhtyä pikaisesti.

Seutu/maakuntakaava, 1997

Adel Vadim, Vammala Sastamalan kirkon ympäristön kulttuurimaisemainventointi 1997, Tampereen museot, Maakunnallinen yksikkö. Selander Wäinö, Sastamalan vanha kirkko, Tyrvään seudun kotiseutuyhdistyksen julkaisuja VI, Vammala 1938

Tyrvään seutu Suomusjärven kulttuurista uuden ajan alkuun, Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXVIII, Vammala 1998.

A. Rakennetun ympäristön selvitys, Tarmo Peltonen, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke/selvitysvaihe, 1997.