Selvitysalue, Herttualan osayleiskaavan alue sijaitsee aivan Kangasalan keskustan tuntumassa, sen kaakkoispuolella. Alue rajautuu lännessä ja etelässä Natura 2000 –verkoston Kirkkojärven ja Taivallammen alueisiin, idässä Joutsiniementien metsäkumpareeseen ja pohjoisessa Lahdentiehen (valtatie 12).

Selvitys toteutettiin loka-joulukuussa 2015. Inventointityöhön kuuluivat esiselvitykset, maastokäynnit alueella, aineiston analysointi, tallennus sekä raportointi.

Maastokäynneillä inventointialueen nykytila dokumentoitiin sekä sanallisessa että kuvallisessa muodossa. Maastotyöt sisälsivät myös kiinteistökohtaisen inventoinnin, jolloin käytiin läpi alueen ennen vuotta 1970 rakennettu rakennuskanta sekä 1980-luvulla rakennettu terveysasema. Tutkimusalueen maisemat, pihapiirit ja rakennukset valokuvattiin sekä tehtiin muistiinpanot muun muassa maiseman ja rakennusten piirteistä sekä rakennusmateriaaleista. Yhteensä alueelta inventoitiin 23 kohdetta/pihapiiriä.

Selvityksen lähdemateriaalina käytettiin maastokäyntihavaintojen lisäksi mm. Kangasalan maaseutualueiden kulttuuriympäristöohjelmaa, kaava-alueen arkeologista inventointia, kartta- ja ilmakuva-aineistoja sekä kirjallisuutta.

Alueen nykytilaa, historiatietoja ja muita lähdeaineistoja vertaamalla luotiin kokonaiskuva alueella tapahtuneista muutoksista, säilyneisyydestä ja kulttuurihistoriallisista ominaispiirteistä. Inventointi koottiin loppuraportiksi sekä kohdekohtaisiksi kuvauksiksi, inventointikorteiksi. Aineistot tallennettiin maakuntamuseon Siiri-tietojärjestelmään.

Inventoinnin tulokset koottiin yhteenvetoraporttiin, joka sisältää raporttitekstin, karttaliitteiden ja kuvien lisäksi inventoitujen kohteiden kulttuurihistoriallisten arvojen tiivistelmätaulukon sekä kohdekohtaiset inventointitiedot.

Aineistot on tallennettu maakuntamuseon Siiri-tietojärjestelmään, johon tilaajan on mahdollista saada selausoikeudet. Siiri on museon tietopankki, jonne tallennetaan valokuvia sekä tietoa esineistä ja maakunnan kulttuuriympäristöstä. Siiriin tallennetut tiedot ja tutkimusraportti ovat selattavissa myös Siirin julkisessa versiossa internetissä http://siiri.tampere.fi/ lukuun ottamatta henkilötietoja ja muita yksityisyyden suojan piirissä olevia aineistoja. Siiriä voidaan hyödyntää mm. kaavan aineistojen esillepanossa.

Inventoitujen kohteiden sijaintipisteet sekä ydintiedot näkyvät myös Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkuna-sovelluksessa http://www.paikkatietoikkuna.fi/ (Karttaikkuna - Karttatasot - Tiedontuottaja - Tampereen kaupunki - Pirkanmaan rakennetun ympäristön kohteet).

Tilaajalle on joulukuussa 2015 toimitettu selvityksen loppuraporttiluonnos. Inventoitujen kohteiden tiedot on postitettu joulukuussa 2015 kiinteistön omistajille tarkastettavaksi. Kohdetietoihin ei saatu määräaikaan mennessä korjaus- tai täydennysvaatimuksia. Maaliskuussa 2016 arvioitiin kahden kaavavaihtoehdon vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutustenarviointi on toimitettu tilaajalle erillisenä dokumenttina.

Hankkeen päättyessä tilaajalle on toimitettu vaikutustenarviointi sekä selvitysaineisto, joka käsittää kierreselkäisen loppuraportin, karttaliitteet, kulttuurihistoriallisten arvojen tiivistelmätaulukon sekä Siiri-tietokannasta tulostetut kohdekohtaiset inventointitiedot. Lisäksi toimitetaan vastaavat aineistot sähköisenä pdf -muodossa sekä kenttätöiden yhteydessä otetut digitaalivalokuvat jpg -tiedostoina. Tilaaja vastaa saamansa aineiston jatkokopioinnista.

Inventoinnin aikana otettujen valokuvien kuvaaja on Miia Hinnerichsen ja niiden oikeudet omistaa Tampereen museot, Pirkanmaan maakuntamuseo. Kuvituksena käytettyjen muiden kuvien ja karttojen oikeudet on mainittu kuvateksteissä. Yhteenvetoraportin sekä kaikkien inventoinnin liiteaineistojen julkaisuoikeudet ovat Pirkanmaan maakuntamuseolla. Tilaaja voi käyttää aineistoja veloituksetta asemakaavoituksessa ja muissa aluetta koskevissa ei-kaupallisissa hankkeissaan.

Alueelta ei tunneta esihistoriallisia asuinpaikkoja eikä siellä arkeologisen inventoinnin mukaan ole kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Vanhimpien säilyneiden lähteiden, keskiaikaisten maakirjojen perusteella Herttualan osayleiskaava-alueella tai aivan sen tuntumassa on ollut kaksi kylää: Kirkkojärven rannassa sijainnut Herttuala ja Säkkölänjärven länsipäädyssä sijainnut Jokioinen. (Ks. myös liite 1. Maankäytön historia kartoilla.) Molemmissa kylissä on ollut 5-6 taloa, jotka ovat sijainneet tiiviinä ryhmänä yhteisellä tonttimaalla, ns. kylätontilla peltojen, niittyjen ja hakamaiden ympäröiminä. Kyliä on yhdistänyt yhä paikoin havaittavissa oleva tie. 1800-luvulle tultaessa tiivis kyläasutus on hajaantunut osan taloista siirryttyä isonjaon tai talon jakamisen seurauksena etäämmäs omien rintapeltojensa äärelle.

Herttualan kylään kuuluivat Hannulan, Aakkulan, Puteron, Eerolan ja Lauvolan talot. Niistä Putero on kadonnut, Hannula säilynyt kylätontilla, Aakula siirtynyt kylätontin eteläpuolelle ja Eerola ja Lauvola etäämmäs pohjoiseen. Lauvola on purettu 2000-luvulla ja sen tilalla on uusi omakotitalo ja ratsastustalli. Pihan komea puusto paljastaa kuitenkin yhä, että paikalla on ollut vanha pihapiiri.

Jokioisten kylään kuuluivat Rekola, kaksi Mikkolaa, Jussila, Seppälä ja Marttila. Rekolasta on vuonna 1605 halottu Katila, Marttila on vuonna 1799 jaettu Yli- ja Ala-Marttilaksi ja Jussilasta on vuonna 1849 erotettu Prinssi. Kylätontilla tiloista ovat säilyneet Katila ja Ala-Marttila. Kaava-alueella kylätontin pohjoispuolella sijaitsevat Yli-Marttila sekä Prinssi, josta jäljellä ovat vain vilja-aitta ja työväen asuinrakennus.

Sotien jälkeisellä jälleenrakennuskaudella muodostui nykyinen Herttualantien tielinja, kun alueelle rakennettiin 1940-50-lukujen taitteessa useita ajalle tyypillisiä omakotitaloja tai pientiloja. Talot sijaitsivat Herttualantien ja Taivallammentien varsilla harvakseltaan ja niille kullekin kuului piharakennus tai kaksi sekä pieni peltotilkku. Jokioisiin rakennettiin lisäksi useita pika-asutustiloja karjalaiselle siirtoväelle. Näitä olivat ainakin Tiihalantien varressa lähekkäin sijaitsevat Kanta-Helstelä, Munnela ja Vienola.

Suurin aluetta koskeva maisemallinen muutos on ollut valtatie 12:n rakentaminen 1970-luvun alussa. Samoihin aikoihin Taivallammentien varteen on rakennettu iso muuntamo, josta lähtee sähkölinja etelään. Lisäksi 1970-luvulla alue on täydentynyt muutamilla ajalle tyypillisillä matalilla tummilla tiilipintaisilla omakotitaloilla. Myös kauppapuutarhojen suuret kasvihuoneet olivat osin peräisin tältä ajalta.

1980-2000-luvun aikana alueelle on rakennettu Kangasalan terveyskeskus, muutamia omakotitaloja, pienteollisuustiloja, moottoriurheiluseuran kesänviettopaikka, kookas Hämeen sähkön toimitila (toiminut myös päiväkotina) sekä kaksi ratsastustallia.

Suuri osa kaava-alueesta on viljelykäytössä olevaa avointa loivasti kumpuilevaa peltoa. Puustoa kasvaa Kirkkojärven ja Taivallammin rannoilla, valtatien varressa olevalla kosteikolla, Peltolan taimikossa, Yli-Marttilan takaisella kumpareella sekä talojen pihoissa.

Keskeiset tielinjat ovat alueen läpi pohjoiskulmasta itäosaan kulkeva mutkitteleva Herttualantie ja itäosan poikki kulkeva Tiihalantie. Kylä-Aakkulantie, Aukeentie ja Taivallammentie ovat kapeita sorapintaisia pikkuteitä, jotka noudattelevat alueen vanhimpia tielinjoja.

Alueen vanhinta rakennuskantaa ovat 1800-1900-luvun alkupuolen maatilojen tilakeskukset asuin- ja piharakennuksineen. Ne sijaitsevat keskiaikaisten kylätonttien tuntumassa tai erillisillä peltojen ympäröimillä saarekkeilla. Uudempi rakennuskanta, jälleenrakennuskauden pientalot ja modernit omakotitalot ovat sijoittuneet teiden varsille. Kauppapuutarhojen kasvihuoneet ovat pääasiassa kadonneet lukuun ottamatta alueen eteläkulmaa, jossa yhä toimii Honkasen puutarha. Herttualantien varressa on kaksi ratsastustallia, joiden kookkaat tallirakennukset ja maneesit erottuvat maisemassa kauas.

RAKENNETUN YMPÄRISTÖN ARVOT

Valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön arvoalue Kangasalan kirkko, kartanot ja suurtilat ulottuu kaava-alueen lounaiskulmaan, mutta kaava-alueella ei tällä kohdalla ole arvoalueen avainkohteita eikä sellaisia valtakunnallisesti arvokkaita maisemallisia piirteitä, jotka kaavoituksen yhteydessä olisi tarpeen huomioida.

Herttualan osayleiskaavan alueella tehdyissä selvityksissä ei ole todettu olevan maakunnallisesti arvokkaita rakennetun ympäristön kohteita. Alueella ei ole aiemmin tehty kattavaa paikallisen tason rakennusinventointia, mutta sieltä on 2000-luvulla inventoitu erikseen neljä kohdetta: Eerola, Lauvala, Prinssi ja Yli-Marttila. Näistä Lauvala ja valtaosa Prinssin rakennuksista on sittemmin purettu.

Aiemmat inventointitiedot tarkistettiin ja päivitettiin, minkä lisäksi alueelta käytiin läpi 19 aiemmin inventoimatonta 1800-1960-lukujen välisenä aikana rakennettua kohdetta sekä 1980-luvun alussa rakennettu arkkitehtonisesti merkittävä terveysasema. Inventoitujen kohteiden/pihapiirien sijainnit sekä inventoinnin ulkopuolelle jätettyjen kohteiden sijainnit on merkitty liitekartoille 1 ja 2.

Inventoitujen kohteiden/pihapiirien kulttuurihistorialliset arvot on kiteytetty liitteenä olevaan tiivistelmätaulukkoon (liite 5). Lisäksi on määritelty kohteiden arvojen säilymisen kannalta erityisen tärkeät seikat. Loppuraportin liitteenä ovat myös yksityiskohtaisemmat kohdeinventointitiedot (liite 6).

Alueen inventoiduista kohteista erityisen merkittäviä kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan ovat Eerola (inv. no. 2), Kylä-Aakkula (7) ja Yli-Marttila (20). Niiden pihapiireissä on säilynyt useita rakennuksia, jotka yhdessä pihan kasvillisuuden ja ilmeen sekä ympäröivän peltomaiseman kanssa muodostavat maatilamaisen kokonaisuuden. Kohteet kertovat alueen asutuksen ja maanviljelyn kehityksestä 1800-luvulta 1900-luvulle. Päärakennusten ja piharakennusten muodostamien pihapiirien perinteisen ilmeen säilyminen tulisi turvata. Lisäksi tärkeää olisi kohteiden maisemallisen aseman säilyminen.

Jälleenrakennuskauden pientalojen pihapiirejä inventoitiin yhteensä 13. Selvitysalueen keskivaiheille muodostuu näistä aluekokonaisuus, joka erityisen hyvin ilmentää ajan rakentamisen tapaa: tien varteen erilleen rakennettu noppamainen puolitoistakerroksinen asuinrakennus, puurunkoinen piharakennus, puutarhapiha ja pieni peltotilkku. Alueen mahdollista täydennysrakentamista suunniteltaessa tulisi pyrkiä säilyttämään alueelle leimallinen väljyys ja puutarhamaiset isot tontit.

Alueen rakennuskanta on yleisilmeeltään pienimittakaavaista ja pääsääntöisesti korkeintaan puolitoistakerroksista. Täydennysrakentamisen tulisi noudatella alueen rakentamisen tapaa ja mittakaavaa, ja siten olla pientalovaltaista.

Inventoinnin perusteella huomio kiinnittyi pihapiirien puustoon. Alueen pihoilla kasvaa poikkeuksellisen paljon suuria jalopuita, kuten esimerkiksi lehtikuusia ja lehmuksia. Pihojen esikuvana ovat todennäköisesti toimineet Kangasalan monet suuret kartanot. Alueen mahdollisen täydennysrakentamisen yhteydessä tulisi viherrakentamisessa kiinnittää huomiota puulajien valintaan ja suosia alueella yleisiä pihapuulajikkeita.

KULTTUURIMAISEMAN ARVOT

Kulttuurimaisemaa koskevien valtakunnallisten ja maakunnallisten selvitysten perusteella Herttualan osayleiskaava-alue on maakunnallisesti arvokas. Rajaukset vaihtelevat hieman lähteestä riippuen. Pirkanmaan liiton 2013 laatimassa Ehdotuksessa maakunnallisiksi maisema-alueiksi Liuksiala-Tiihalan kulttuurimaisema-alueen kerrotaan edustavan Keski-Hämeen laakeaa historiallisesti arvokasta ja luontoarvoiltaan merkittävää viljely- ja järvimaisemaa. Alueen arvot liittyvät erityisesti avoimena säilyneisiin näkymiin, säilyneisiin historiallisiin tielinjoihin ja vähäiseen uudisrakentamiseen. Alue edustaa hyvin maisematyyppiään, jossa yhdistyvät harju, vesistöt, keskiaikaiset kylät sekä pitkään jatkunut maanviljelys.

Maakuntakaavan 2040 liittyvässä selvitysluonnoksessa ”Kulttuurimaisemat 2014, Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet” esitetään puolestaan kaava-alueen etelä ja itäosan kuuluvan Herttualan-Jokioisten-Liuksialan kulttuurimaisemaan. Alueen arvot liittyvät erityisesti vuosisatoja jatkuneeseen viljelyyn, historiallisiin kylätontteihin ja säilyneisiin tielinjoihin ja rakennusperintöön.

Luontoarvoiltaan erityisen arvokkaiksi on todettu Kirkkojärvi ja Taivallampi sekä läheinen Säkkölänjärvi rantoineen. Ne kuuluvat Natura 2000 –verkostoon.

Osayleiskaavaa varten tehdyssä inventoinnissa arvioitiin maiseman arvoja, sen säilyneitä historiallisia piirteitä ja alueen sisäisiä keskeisiä näkymiä. Inventoinnin perusteella alueen maiseman keskeiset historialliset ja maisemalliset piirteet on koottu liitekartalle 4.

Erityisen arvokkaita sekä maisemallisesti että historiallisesti ovat alueen vähintään keskiaikaiset, mahdollisesti paljon tätä vanhemmat, Herttualan ja Jokioisten kylän paikat (kylätontit) sekä historialliset tielinjat. Kylätonttien alueet ovat säilyneet melko tiiviisti rakennettuna ja niiden ympärille levittäytyvät avoimet peltomaisemat aivan kuten keskiaikaisilla kartoilla. Tämä historiallinen maankäyttötapa tulisi säilyttää myös jatkossa. Tielinjoista tärkeimpiä ovat kyliä yhdistänyt, osin yhä maastossa hahmotettava tielinja sekä säilyneet kirkolta Herttualaan ja Huutijärveltä Tiihalaan vievät tielinjat. Muita vanhoja säilyttämisen arvoisia tielinjoja ovat Yli-Marttilan eteläpuolitse Joutsiniemen kartanolle vievä tie sekä Ala- ja Ylä-Eerolan välinen 1900-luvun alussa muodostunut kapea yhdystie.

Tärkeimmät alueen sisäiset näkymät ovat näkymä Lahdentieltä Eerolan itäpuolitse hedelmätarhojen ja peltojen ylitse kohti etelää, Herttualantien itäpään itä-länsisuuntainen avara viljelymaisema sekä Kylä-Aakkulantien ja Taivallammentien välinen kumpuileva peltomaisema. Näiden keskeisimpien näkymien säilyminen on alueen maisemakuvalle tärkeää.

Valtakunnalliset

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö 1993.

Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museovirasto ja ympäristöministeriö, 1993.

Suomen maisemamaakunnat ja -seudut. Maisema-aluetyöryhmän mietintö Osa I, Maisemanhoito. Ympäristöministeriö 1993.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, valtioneuvosto 2009.

Terveyttä kaikille - terveyskeskukset 1970-luvulta 1990-luvulle. Sanna Ihatsu, CasaCo Studio OY, Museovirasto 2014.

Maakunnalliset

Historiallisten kylätonttien sijainti Pirkanmaan taajama-alueilla. Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Pirkanmaan liitto 2014.

Kulttuurimaisemat 2014. Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet. Maakuntakaava 2040. Pirkanmaan liitto 2015.

Pirkanmaan historiallisesti merkittävät tiet, Karttaselvitys 2011. Kalle Luoto, Vadim Adel. Pirkanmaan maakuntamuseo 2011.

Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Tampereen seutukaavaliitto. Julkaisu B 107. Tampere 1990.

Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi: Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alueiksi 2013. Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Pirkanmaan liitto 2013.

Pirkanmaan maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt. Pirkanmaan liiton julkaisu B 97. Tampere, 2006.

Pirkanmaan perinnemaisemat. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueelliset julkaisut 125. Tampere,1997.

Pirkanmaan valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi. Ehdotus valtakunnallisiksi maisema-alueiksi 2013–14. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2014.

Paikalliset

Herttualan osayleiskaava-alueen ja Herttualantien asemakaava-alueen arkeologinen inventointi. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto, 2013.

Kangasalan maaseutualueiden kulttuuriympäristöohjelma. Kangasalan kunta. Forssa, 2004.

Kulttuuriympäristöohjelmaa varten tehty rakennusinventointi. Pauliina Tiusanen 2000.

KARTAT JA ILMAKUVAT

Nykykartat ja ilmakuvat

Kantakartta ja opaskartta. Kangasalan kunta, karttapalvelu http://192.89.47.210/kangasala/kunta/

Peruskartta, taustakarttasarja ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartat

Vanhat peruskartat 1953, 1961, 1975 ja 1987. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartat

Pitäjänkartta, 1915 ja 1927, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto.

Senaatinkartat

Venäläinen maastokartta, 1907-1917, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto.

Isojakokartat

Florin, J. 1773. Jokioisten isojakokartta. Kansallisarkisto.

Lilius, N. 1838, 1839. Herttualan isojakokartta. Kansallisarkisto.

Maakirjakartat

Streng, A. 1635. Herttualan maakirjakartta ja selitys. Kansallisarkisto.

Streng, A. 1600-luku. Jokioisten maakirjakartta. Kansallisarkisto.

KIRJALLISUUS

Kesäpäivä Kangasalla. Entisaikojen Kangasala taiteilijoiden, valokuvaajien ja matkailijoiden silmin. Raitio, Raine. Kangasala-Seura, 1997.

Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805. Alanen, Timo ja Kepsu, Saulo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Tampere 1989.

Pirkanmaan historia. Rasila, Viljo. Kotiseutusarja, osa 4. Pirkanmaan liitto, julkaisu B 12. Tampere, 1999.

Suomen maatilat : tietokirja maamme keskikokoisista ja suurista maatiloista. 2 osa, Hämeen lääni. Porvoo 1931.

MUUT LÄHTEET

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

SUULLISET LÄHTEET

Inventoinnin kenttätöiden yhteydessä haastatellut asukkaat.