Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Ikaalisten ja Ylöjärven kuntien alueella sijaitsevan Seitsemisen kansallispuiston päivitetyn hoito- ja käyttösuunnitelman (HKS) luonnoksesta. Maakuntamuseo on osallistunut hoito- ja käyttösuunnitelman päivitykseen alusta lähtien, sillä maakuntamuseon edustaja kutsuttiin yhteistyöryhmän jäseneksi, mistä Metsähallitukselle kiitokset. Tutustuttuaan toimitettuun aineistoon Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Seitsemisessä on luontoarvojen rinnalla paljon kulttuuriympäristön arvoja: muinaisjäännöksiä ja muita arkeologisen kulttuuriperinnön kohteita, ihmisen toiminnasta syntynsä saaneita perinnemaisemia (perinnebiotooppeja) sekä rakennusperintöä. HKS ottaa pääosin hyvin huomioon kulttuuriympäristön arvot ja pyrkii luontoarvojen ohella edistämään myös niiden tunnistamista ja säilymistä. Kulttuuriperintö voikin tarjota Seitsemisessä kansallispuistokävijälle merkittävää lisäarvoa.

HKS:ssa on asianmukaisesti mainittu kansallispuistoalueen arvokkaimmat rakennukset, rakennetut ympäristöt ja perinnemaisemat, joiden säilymistä pyritään edistämään. Näistä keskeisimmät ovat Koveron kruununmetsätorppa, jonka pihapiiri on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (Museoviraston RKY-inventointi 2009), sekä asetuksella (480/85) suojeltu Pitkäjärven kämppä ja tallirakennus. Myös osaa Koveron rakennuksista koskee asetussuojelu (asuinrakennus, pakari, karjarakennus, liiteri/varikeittiö ja aittarati). Loput pihapiirin rakennuksista ovat Museoviraston suojelukategoriassa ”varjellut” (sauna, riihi, paja, viljamakasiini, kaksi kaivoa ja kolme heinälatoa). Koveron ja Pitkäjärven säilyminen pyritään turvaamaan rakennusten kunnon seurannalla sekä erilaisin säännöllisin huoltotoimenpitein.

Muut HKS:ssa mainitut kansallispuistoalueen rakennetun ympäristön kohteet, kuten Kortesalon vuokratupa, Salmijärven lato, Kettulammin mylly ja Löytyn perinneympäristö, ovat paikallisesti arvokkaita. Niiden säilyminen tulisi myös turvata ja kohteet lisätä hoidossa olevien kohteiden listaan (s. 13). Maakuntamuseo toivoisi HKS:n huomioivan myös alueen nuoremman rakennuskannan ja retkeilyyn liittyvät rakenteet, kuten Luontokeskus, keittokatokset, liiterit ja pitkospuut, joilla voisi ajatella olevan kulttuurihistoriallisia arvoja luontomatkailusta ja retkeilystä kertovina kohteina. Niistä huolehtiminen on myös kestävän kehityksen mukaista. Rakennuksia ja rakenteita korjattaessa tai uusittaessa tulisi pohtia, olisiko historiallisten tai maisemallisten arvojen vuoksi syytä pitäytyä joissakin tietynlaisissa, perinteisissä ratkaisuissa, nykyisin suosiossa olevien mahdollisimman huoltovapaiden rakenteiden sijaan.

Rakennetun ympäristön arvojen vaaliminen edellyttää, että käytettävissä on niitä koskevaa historia- ja kuntotietoa. Laadittu Seitsemisen kansallispuiston rakennusperinnön inventointi (Metsähallitus 2022) tarjoaa rakennuskannasta erinomaiset perustiedot. Vastaavat tiedot tulisi myös laatia kansallispuistoalueeseen liitettävästä Venesjärven tilasta. Tiedot ovat keskeiset kunnossapidon ja mahdollisten tulevien käyttötarkoitusten pohdinnalle tai vähintäänkin rakennusten dokumentoimiseksi. Venesjärven rakennusinventoinnin voisi lisätä HKS:n kulttuuriperintöä koskeviin toimenpiteisiin tai tutkimuksiin.

Seitsemisen nykytilan ja kulttuuriympäristöarvojen kuvauksen yhteydessä (s. 12) esitellään lyhyesti myös alueen arkeologiset kohteet. Esitetty kohteiden lajittelutapa eroaa yleisesti käytössä olevasta ja myös Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä käytetystä kohteiden lajittelutavasta. Arkeologisen perinnön näkökulmasta luontevampi esitystapa olisikin muinaisjäännösrekisterin mukainen arkeologisten kohteiden jakaminen kiinteisiin muinaisjäännöksiin, muihin kulttuuriperintökohteisiin, mahdollisiin muinaisjäännöksiin, löytöpaikkoihin sekä nk. muihin kohteisiin (kohteet, jotka on havaittu vuoden 2007 arkeologisessa inventoinnissa, mutta joita ei ole viety muinaisjäännösrekisteriin). Luettelossa on myös kaksi selvää ja korjaamista vaativaa virhettä: kiinteät muinaisjäännökset Liesijoki 1 (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000044933) ja Soljanen (1000044980) esitetään luettelossa virheellisesti muina kulttuuriperintökohteina. Kohteiden suojelustatus tulee korjata vastaamaan muinaisjäännösrekisterin tietoja. Maakuntamuseo myös suosittelee, että kohteiden yhteyteen lisätään niiden muinaisjäännösrekisteritunnukset kohteiden identifioimisen helpottamiseksi.

Hoito- ja käyttösuunnitelman liitekartassa 1 olisi hyvä eritellä eri suojelustatuksella (kiinteä muinaisjäännös, muu kulttuuriperintökohde, mahdollinen muinaisjäännös) olevat kohteet toisistaan eroavin merkinnöin. Kartan käytettävyyttä lisäisi myös se, että kohteet olisi indeksoitu ja kohdeluettelo olisi kartan yhteydessä.

Yhtenä hoito- ja käyttösuunnitelmassa (s. 29) esitettynä päämääränä mainitaan se, että arvokkaat kulttuuriperintökohteet ja perinnemaisemat tunnistetaan ja niiden arvot säilytetään. Päämäärää tarkentava tavoite on, että kulttuuriperintökohteet on hyvin hoidettu ja ne otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa. Kohtaa koskevista toimenpiteistä arkeologista kulttuuriperintöä koskevaksi voidaan katsoa riittävän resursoinnin, opastuksen ja tiedon lisääminen. Konkreettiset, arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvät toimenpiteet kuitenkin puuttuvat hoito- ja käyttösuunnitelmasta.

Maakuntamuseo esittää, että konkreettisten toimenpiteiden joukkoon lisättäisiin arkeologisen inventoinnin täydentäminen ainakin kansallispuiston retkeily- ja matkailuvyöhykkeellä sekä uusien suunniteltujen reittien ja palvelurakenteiden alueiden arkeologisen inventoinnin laatiminen. Kulttuuriympäristöön liittyvä mahdollinen selvitystarve on kyllä mainittu hoito- ja käyttösuunnitelman vaikutustenarvioinnissa palveluvarustuksen kehittämisen riskien tunnistamisen yhteydessä (s. 53), mutta arkeologisen inventoinnin tarve olisi hyvä tuoda esille HKS:ssa jo aiemmin ja selkeämmin sekä nostaa yhdeksi kulttuuriympäristön arvojen tunnistamista koskevaksi toimenpiteeksi. Huomionarvoista on, että inventointitarve voi koskea itse kansallispuiston alueen lisäksi myös kansallispuiston ulkopuolisia alueita kehitettäessä Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen sekä Seitsemisen ja Riuttaskorven virkistysmetsän välisten alueiden virkistykäyttömahdollisuuksia.

Kulttuuriperintöön liittyvien arvojen säilyttämisen päämäärää tukisi puolestaan ennestään tunnettujen arkeologisten kohteiden yhteyteen asennettavien opaskylttien laatiminen. Toimenpide tukisi myös päämäärän "Seitsemisen virkistyskäyttö ja matkailu on kestävää" tavoitetta "Arvostus ja tietämys Seitsemisen luonnosta ja kulttuuriperinnöstä lisääntyy" (s. 29). Opaskylttien laatiminen olisi hyvä huomioida myös kansallispuistoalueelle laadittavan luonto- ja ympäristökasvatuksen toimintasuunnitelman yhteydessä.

Hoito- ja käyttösuunnitelman vaikutustenarvioinnissa tuodaan esille kulttuuriperintökohteiden säilymiseen liittyvät riskit esim. virkistysrakenteita lisättäessä. Riittävällä resursoinnilla ja viestinnällä pyritään kuitenkin siihen, että kulttuuriperintökohteiden suojeluarvot säilyvät ja kohteet kestävät paremmin käyttöä ja kulutusta. HKS:n mukaan viestintä lisää kävijöiden tietoisuutta alueen rikkaasta kulttuuriperinnöstä ja edesauttaa osaltaan suojelun toteutumista. Riskinä vaikutustenarvioinnissa on tunnistettu se, että pahimmillaan lailla suojellut kohteet menettävät suojeluarvonsa. HKS:n mukaan pyrkimyksenä on suunnitella ja toteuttaa hoitotoimet yhteistyössä kulttuuriperinnön asiantuntijoiden kanssa. Maakuntamuseo painottaa, että jos maankäyttöä tai toimenpiteitä kohdistetaan tiedossa oleviin kulttuuriympäristön arvokohteisiin tai niiden lähelle, tulee suunnitelmat lähettää maakuntamuseolle arvioitavaksi.

Valmis hoito- ja käyttösuunnitelma pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Ikaalisten ja Ylöjärven kuntien alueella sijaitsevan Seitsemisen kansallispuiston päivitetyn hoito- ja käyttösuunnitelman (HKS) luonnoksesta. Maakuntamuseo on osallistunut hoito- ja käyttösuunnitelman päivitykseen alusta lähtien, sillä maakuntamuseon edustaja kutsuttiin yhteistyöryhmän jäseneksi, mistä Metsähallitukselle kiitokset. Tutustuttuaan toimitettuun aineistoon Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Seitsemisessä on luontoarvojen rinnalla paljon kulttuuriympäristön arvoja: muinaisjäännöksiä ja muita arkeologisen kulttuuriperinnön kohteita, ihmisen toiminnasta syntynsä saaneita perinnemaisemia (perinnebiotooppeja) sekä rakennusperintöä. HKS ottaa pääosin hyvin huomioon kulttuuriympäristön arvot ja pyrkii luontoarvojen ohella edistämään myös niiden tunnistamista ja säilymistä. Kulttuuriperintö voikin tarjota Seitsemisessä kansallispuistokävijälle merkittävää lisäarvoa.

HKS:ssa on asianmukaisesti mainittu kansallispuistoalueen arvokkaimmat rakennukset, rakennetut ympäristöt ja perinnemaisemat, joiden säilymistä pyritään edistämään. Näistä keskeisimmät ovat Koveron kruununmetsätorppa, jonka pihapiiri on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (Museoviraston RKY-inventointi 2009), sekä asetuksella (480/85) suojeltu Pitkäjärven kämppä ja tallirakennus. Myös osaa Koveron rakennuksista koskee asetussuojelu (asuinrakennus, pakari, karjarakennus, liiteri/varikeittiö ja aittarati). Loput pihapiirin rakennuksista ovat Museoviraston suojelukategoriassa ”varjellut” (sauna, riihi, paja, viljamakasiini, kaksi kaivoa ja kolme heinälatoa). Koveron ja Pitkäjärven säilyminen pyritään turvaamaan rakennusten kunnon seurannalla sekä erilaisin säännöllisin huoltotoimenpitein.

Muut HKS:ssa mainitut kansallispuistoalueen rakennetun ympäristön kohteet, kuten Kortesalon vuokratupa, Salmijärven lato, Kettulammin mylly ja Löytyn perinneympäristö, ovat paikallisesti arvokkaita. Niiden säilyminen tulisi myös turvata ja kohteet lisätä hoidossa olevien kohteiden listaan (s. 13). Maakuntamuseo toivoisi HKS:n huomioivan myös alueen nuoremman rakennuskannan ja retkeilyyn liittyvät rakenteet, kuten Luontokeskus, keittokatokset, liiterit ja pitkospuut, joilla voisi ajatella olevan kulttuurihistoriallisia arvoja luontomatkailusta ja retkeilystä kertovina kohteina. Niistä huolehtiminen on myös kestävän kehityksen mukaista. Rakennuksia ja rakenteita korjattaessa tai uusittaessa tulisi pohtia, olisiko historiallisten tai maisemallisten arvojen vuoksi syytä pitäytyä joissakin tietynlaisissa, perinteisissä ratkaisuissa, nykyisin suosiossa olevien mahdollisimman huoltovapaiden rakenteiden sijaan.

Rakennetun ympäristön arvojen vaaliminen edellyttää, että käytettävissä on niitä koskevaa historia- ja kuntotietoa. Laadittu Seitsemisen kansallispuiston rakennusperinnön inventointi (Metsähallitus 2022) tarjoaa rakennuskannasta erinomaiset perustiedot. Vastaavat tiedot tulisi myös laatia kansallispuistoalueeseen liitettävästä Venesjärven tilasta. Tiedot ovat keskeiset kunnossapidon ja mahdollisten tulevien käyttötarkoitusten pohdinnalle tai vähintäänkin rakennusten dokumentoimiseksi. Venesjärven rakennusinventoinnin voisi lisätä HKS:n kulttuuriperintöä koskeviin toimenpiteisiin tai tutkimuksiin.

Seitsemisen nykytilan ja kulttuuriympäristöarvojen kuvauksen yhteydessä (s. 12) esitellään lyhyesti myös alueen arkeologiset kohteet. Esitetty kohteiden lajittelutapa eroaa yleisesti käytössä olevasta ja myös Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä käytetystä kohteiden lajittelutavasta. Arkeologisen perinnön näkökulmasta luontevampi esitystapa olisikin muinaisjäännösrekisterin mukainen arkeologisten kohteiden jakaminen kiinteisiin muinaisjäännöksiin, muihin kulttuuriperintökohteisiin, mahdollisiin muinaisjäännöksiin, löytöpaikkoihin sekä nk. muihin kohteisiin (kohteet, jotka on havaittu vuoden 2007 arkeologisessa inventoinnissa, mutta joita ei ole viety muinaisjäännösrekisteriin). Luettelossa on myös kaksi selvää ja korjaamista vaativaa virhettä: kiinteät muinaisjäännökset Liesijoki 1 (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000044933) ja Soljanen (1000044980) esitetään luettelossa virheellisesti muina kulttuuriperintökohteina. Kohteiden suojelustatus tulee korjata vastaamaan muinaisjäännösrekisterin tietoja. Maakuntamuseo myös suosittelee, että kohteiden yhteyteen lisätään niiden muinaisjäännösrekisteritunnukset kohteiden identifioimisen helpottamiseksi.

Hoito- ja käyttösuunnitelman liitekartassa 1 olisi hyvä eritellä eri suojelustatuksella (kiinteä muinaisjäännös, muu kulttuuriperintökohde, mahdollinen muinaisjäännös) olevat kohteet toisistaan eroavin merkinnöin. Kartan käytettävyyttä lisäisi myös se, että kohteet olisi indeksoitu ja kohdeluettelo olisi kartan yhteydessä.

Yhtenä hoito- ja käyttösuunnitelmassa (s. 29) esitettynä päämääränä mainitaan se, että arvokkaat kulttuuriperintökohteet ja perinnemaisemat tunnistetaan ja niiden arvot säilytetään. Päämäärää tarkentava tavoite on, että kulttuuriperintökohteet on hyvin hoidettu ja ne otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa. Kohtaa koskevista toimenpiteistä arkeologista kulttuuriperintöä koskevaksi voidaan katsoa riittävän resursoinnin, opastuksen ja tiedon lisääminen. Konkreettiset, arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvät toimenpiteet kuitenkin puuttuvat hoito- ja käyttösuunnitelmasta.

Maakuntamuseo esittää, että konkreettisten toimenpiteiden joukkoon lisättäisiin arkeologisen inventoinnin täydentäminen ainakin kansallispuiston retkeily- ja matkailuvyöhykkeellä sekä uusien suunniteltujen reittien ja palvelurakenteiden alueiden arkeologisen inventoinnin laatiminen. Kulttuuriympäristöön liittyvä mahdollinen selvitystarve on kyllä mainittu hoito- ja käyttösuunnitelman vaikutustenarvioinnissa palveluvarustuksen kehittämisen riskien tunnistamisen yhteydessä (s. 53), mutta arkeologisen inventoinnin tarve olisi hyvä tuoda esille HKS:ssa jo aiemmin ja selkeämmin sekä nostaa yhdeksi kulttuuriympäristön arvojen tunnistamista koskevaksi toimenpiteeksi. Huomionarvoista on, että inventointitarve voi koskea itse kansallispuiston alueen lisäksi myös kansallispuiston ulkopuolisia alueita kehitettäessä Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen sekä Seitsemisen ja Riuttaskorven virkistysmetsän välisten alueiden virkistykäyttömahdollisuuksia.

Kulttuuriperintöön liittyvien arvojen säilyttämisen päämäärää tukisi puolestaan ennestään tunnettujen arkeologisten kohteiden yhteyteen asennettavien opaskylttien laatiminen. Toimenpide tukisi myös päämäärän "Seitsemisen virkistyskäyttö ja matkailu on kestävää" tavoitetta "Arvostus ja tietämys Seitsemisen luonnosta ja kulttuuriperinnöstä lisääntyy" (s. 29). Opaskylttien laatiminen olisi hyvä huomioida myös kansallispuistoalueelle laadittavan luonto- ja ympäristökasvatuksen toimintasuunnitelman yhteydessä.

Hoito- ja käyttösuunnitelman vaikutustenarvioinnissa tuodaan esille kulttuuriperintökohteiden säilymiseen liittyvät riskit esim. virkistysrakenteita lisättäessä. Riittävällä resursoinnilla ja viestinnällä pyritään kuitenkin siihen, että kulttuuriperintökohteiden suojeluarvot säilyvät ja kohteet kestävät paremmin käyttöä ja kulutusta. HKS:n mukaan viestintä lisää kävijöiden tietoisuutta alueen rikkaasta kulttuuriperinnöstä ja edesauttaa osaltaan suojelun toteutumista. Riskinä vaikutustenarvioinnissa on tunnistettu se, että pahimmillaan lailla suojellut kohteet menettävät suojeluarvonsa. HKS:n mukaan pyrkimyksenä on suunnitella ja toteuttaa hoitotoimet yhteistyössä kulttuuriperinnön asiantuntijoiden kanssa. Maakuntamuseo painottaa, että jos maankäyttöä tai toimenpiteitä kohdistetaan tiedossa oleviin kulttuuriympäristön arvokohteisiin tai niiden lähelle, tulee suunnitelmat lähettää maakuntamuseolle arvioitavaksi.

Valmis hoito- ja käyttösuunnitelma pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle.