17. VIITAPOHJAN KULTTUURIMAISEMA

Nimi: Viitapohjan kulttuurimaisema

Kunta: Tampere

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa, Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu

Maakunnallinen maisematyyppi: Keskeinen järvialue

Pinta-ala: 2 960 ha

Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Aikaisempi arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

MAISEMATYYPPI:

Viitapohjan kulttuurimaisema sijoittuu Keski-Hämeen viljely- ja järviseudulle ja maakunnallisessa maisematyyppijaottelussa Keskeiselle järvialueelle. Maisemalle on tyypillistä vesistöjen ja viljelyalueiden vuorottelu enemmän tai vähemmän kumpuilevassa maastossa. Alue on pinnanmuodoiltaan hyvin vaihtelevaa mäki- tai vuorimaata. Järvialueilla pellon osuus on toistakymmentä prosenttia.

OMINAISPIIRTEET:

Viitapohjan maisemarakennetta luonnehtivat maaston voimakas vaihtelevuus, vesistöjen runsaus ja osittain myös selvä suuntautuneisuus. Maisemarakenteen perustan muodostaa pitkä, kapea ja vuonomainen Paarlahti sekä Peräjoen ruhjelaakso, joiden kanssa lähes yhtä merkittäviä ovat jääkausien aikana syntyneet savi- ja hiesualueet, jotka sijaitsevat maaston alavimmissa kohdissa. Näille alueille keskittyvät myös kylän vanhimmat pellot ja niityt, jotka yhdessä vesistöjen kanssa muodostavat olennaisen osan Viitapohjan kulttuurimaisemaa. Avoimet pellot korostavat maisemarakenteen laaksomuotoja ja Paarlahti muodostaa avoimien laaksomuotojen ytimen.

Viitapohjan alue on korkeussuhteiltaan erittäin vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Sitä luonnehtivat toisaalta hyvin jyrkkärinteiset selännejaksot ja yksittäiset, voimakaspiirteiset mäet, toisaalta kallioperän murtuman ilmentymänä näkyvä kapea laaksokanjoni Paarlahti. Paarlahden pohjoisosa muodostuu mäkien ja kallioselänteiden voimakaspiirteisestä maastosta. Selänennejaksoista merkittävin on Omenavuoren selänne, joka yhdessä Uittovuoren ja Aittovuoren kanssa muodostavat maisemallisesti tärkeän selännekokonaisuuden.

Teiskon alue oli pitkään asuttamatonta erämaata, jota nykyisen Tampereen, Messukylän ja Pirkkalan alueen ihmiset käyttivät kalastukseen ja metsästykseen. Kun kylien syntyminen 1540-luvulla vähitellen lakkasi muualla Pirkanmaalla, se vasta alkoi Teiskossa. 1500-luvun loppuun mennessä Sisaruspohjan kylistä kantatilaluettelossa on mainittu Pohtola, Vattula ja Värmälä, Viitapohjassa oli Savon kylä. Viitapohja säilyi pitkään erämaana, jossa asui vähemmän ja harvemmassa ihmisiä kuin Sisaruspohjassa, joka oli tiheästi asuttu jo 1700-luvulla. Viitapohjan ja Sisaruspohjan maisema on säilynyt pääperiaatteiltaan samana 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin asti. Muutokset ovat syntyneet alueen asukasluvun kasvusta; uusia teitä, peltoja, niittyjä ja taloja on rakennettu tarpeen vaatiessa metsään ja vanhojen alueiden ympärille. Kehitys on ollut tasaista, eikä äkillisiä, selittämättömiä muutoksia ole tapahtunut. Vanhat pellot ja niityt ovat sijainneet maaperältään ja pienilmastoiltaan suotuisilla alueilla, yleensä pienten jokien ja purojen ympäristöissä. Myös lampien ja pienten järvien rannoille on raivattu peltoja. 1700-luvun lopulla Viitapohjassa oli peltoja ainoastaan Viitaniemen ja Männistön ympäristössä, Kaakkolammin pohjoispuolella sekä Kuivaniemessä. Sisaruspohjassa peltoaukeita oli Sisaruspohjan, Matehisen ja Valkeajärven ympäristöissä. Niittyjä oli vielä 1700- ja 1800-luvulla pintaalallisesti enemmän kuin peltoja, kunnes 1900-luvulla niityt muutettiin vähitellen viljeltäviksi pelloiksi.

Sisaruspohjassa on ollut neljä myllyä, jotka kaikki ovat sijainneet samalla alueella, Kalliojärvestä, Myllylammin kautta Sisaruspohjaan laskevassa Myllyojassa on ollut Pohtolan, Kämmenniemen ja Vattulan myllyjä. Vuoden 1928 pitäjäkartassa Myllyojassa on enää kaksi myllyä. Viitapohjan mylly on sijainnut maisema-alueen ulkopuolella Hankajärvestä Iso-Viljamoiseen virtaavassa purossa. Paarlahden etelärannalle tunnusomaista on melko tiivis, sodan jälkeen rakentunut mökkiasutus, joka kesäisin jää rantapuuston katveeseen. Kyläkeskus sijoittuu Paarlahden ja Peräjoen yhtymäkohtaan. Maisema-alueen arvo perustuu jylhiin luonnonpiirteisiin, jotka rinnan kulttuuripiirteensä melko hyvin säilyttäneen maatalousmaiseman kanssa muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Maisemakuvan kannalta merkittäviä ovat paitsi laaja-alaiset pelto- ja niittyaukiot myös näiden taustalla olevat jyrkkärinteiset metsäselänteet. Maisemakuvan runko muodostuu kuitenkin Paarlahden voimakasrantaisesta, kapeasta pohjukasta ja siitä itäänpäin jatkuvasta murroslaaksosta. Lahden rantarinteitä luonnehtivat avoimet rinneviljelykset niiden lomaan työntyvät kuusivaltaiset rinnemetsät. Paarlahdesta itään jatkuvan laakson rinteet muodostuvat alussa voimakkaasti kumpuilevista pelloista. Itää kohti kuljettaessa rinteet muuttuvat avokallioiksi tai kalliomännikön peittämiksi jyrkänteiksi. Alueen kulttuuripiirteitä edustavat lahden rantojen ja laaksojen rinteiden maalaistalot pihapiireineen ja viljelyksineen. Vanhojen maalaistalojen pihapiireissä kasvaa komeaa, suurta puustoa, joka yhdessä hyvin hoidettujen rakennusten kanssa muodostaa arvokkaan kokonaisuuden. Viitaniemen tila on erittäin hyvin säilynyt. Myös muu rakennuskanta on säilyttänyt melko hyvin tyylinsä.

RAJAUS:

Vanhaa rajausta laajennetaan käsittämään Aunessilta, Hulkkionvuori-Lautakatonmäen arvokkaan kallioalueen maisema-alueen puoleisen reunan, Nuorajärven arvokkaan lintuveden ja Kukonjärven sekä Peräjärven pohjukassa olevan Hulkkionvuori-Lautakatonmäen arvokkaan kallioalueen.

KUVAT:

Maisema-alueen keskiössä on Paarlahti.

Vanhat tielinjaukset kulkevat kumpuilevassa maastossa.

Tie, silta ja vesi muodostavat maisemassa tärkeän solmukohdan.

Vanha aitta ja viljelysaukea ja taustalla siintävä metsäinen selänne.

Maisema-alueen rajausta laajennettiin käsittämään Aunessilta.

LÄHDE: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013

[Pirkanmaan seutukaavoitus: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 174. Tampereen seutukaavaliitto 1990.]

Iso-Kartanon navetta, Koulunkylä, Teisko. Harmaakivinavetta on vuosisadanvaihteen tienoila. (Kohde on erittäin huonossa kunnossa, eikä katsottu kaupungin raportissa edes inventoinnin arvoiseksi.)

Aunessilta, Kämmenniemi, Teisko. Pohjoismaiden korkeimmaksi kiviholvisillaksi mainittu Aunessilta on valmistunut 1899. Yksiaukkoinen sillan kaari on peräti 19 metriä leveä. Silta on erinomainen näyte kivimiesten ammattitaidosta. Aunessilta oli yleisen liikenteen käytössä vuoteen 1983 saakka, jolloin rakennettiin sitä korvaava Kaitaveden silta ja Aunessilta entisöitiin museosillaksi kevyen liikenteen käyttöön.

Kulkkilan kulttuurimaisema, Kulkkila, Teisko. Kulkkilan talon omistajat tunnetaan vuodesta 1540. Kulkkilan perintötila jaettiin 1790 kahteen osaan, Iso- ja Vähä-Kulkkilaan. Iso-Kulkkilan päärakennus on vuodelta 1837, nykyasu on vuoden 1913 korjauksesta. Vähä-Kulkkilan päärakennus on vuodelta 1850. Talojen ympäristö on tasapainoista viljelysmaisemaa.