Suoraman kylä mainitaan ensimmäistä kertaa maakirjoissa vuonna 1540, jolloin alueella on sijainnut neljä taloa: Musula eli Rantala, Aatola, Tuomola ja Nikkilä (Suvanto 2001: 514–516). Tontin tienoille on merkitty astutusta (neljä pistettä) myös 1700-luvun lopulta peräisin olevassa kuninkaankartastossa (Alanen & Kepsu 1989: 270). Tuomaalan kylätontin on paikantanut 1700-luvun isojakokartan perusteella nykyiselle peruskartalle V. Adel (2013). Isojakokarttaan merkittyjä neljää rakennusta tai niiden jäänteitä ei ollut enää nykyään mahdollista havaita maastossa, ainakaan maahan kajoamatta, eikä alueelta löydetty muitakaan maanpäälle erottuvia rakenteita, jotka olisi voinut yhdistää alueen vanhempaan historialliseen asutukseen.

Nykyisen päärakennuksen länsi- ja luoteis- sekä osin itäpuolella piha on nurmella ja marjapensaiden peittämää – tämä alue vaikuttaa potentiaalisimmalta ajatellen vanhempien kerrostumien säilymistä. Päärakennuksen eteläpuolella suuri osa maanpinnasta on auki pelloilla ja kasvimaalla: valtaosa maassa näkyvistä runsaista rakennusjätteistä, tiilenkappaleista yms. on kuitenkin peräisin paikalta äskettäin puretusta saunarakennuksesta. Kylätontin kaakkoiskulmassa olevalta pellolta löytyi myös hieman tiiltä ja palaneita kiviä, tontin itä ja koillispuoleinen pelto sen sijaan vaikutti hyvin puhtaalta. Päärakennuksen ja sen pohjoispuolella sijaitsevien ulkorakennuksen ja navetan alueella/välillä aiemman kylätontin kerrokset lienevät osin sekoittuneet rakennustöiden yhteydessä ja ainakin päärakennuksen ja karjakeittiön (navetan) välillä kulkee vanha putki. Nykyisen piha-alueen ulkopuolella lännessä kylätontin alue on peltoa, jossa havaittiin joitain palaneita kiviä ja tiiltä; täällä rantaan vievä tie lienee myös osin tuhonnut tontin aluetta.

Nykykartalle tehdyn asemoinnin perusteella kohteen pituus sekä pohjois–etelä että itä–länsi –suunnassa on noin 100 m. Maastohavainnot, topografiaa lukuun ottamatta, eivät juuri tuo lisää tähän rajaukseen. Vaikka kylätontin keskiosa on nykyäänkin asuttua, olivat havaintomahdollisuuden kohtalaiset, sillä laajat alueet tontin alueesta olivat avonaista peltoa tai kasvimaata. Tästä huolimatta alueelta ei tehty löytöjä, jotka voisi suoraan yhdistää vanhempaan historialliseen asutukseen. Kylätonttiin liittyviä kerroksia on voinut säilyä mäen päällä etenkin nykyisen päärakennuksen länsi- ja luoteispuolella, mutta täällä kylätontin säilyneisyyden tarkempi määritteleminen vaatisi jatkotutkimuksia.