Kangasalan Suoraman kylässä suoritettiin syyskuussa 2013 arkeologinen inventointi alueelle suunnitellun vesihuoltolinjan alueella. Tutkimukset esi- ja jälkitöineen suoritti arkeologi (FM) Kerkko Nordqvist Suoramanjärventien vesi- ja viemärihankkeen tilauksesta. Pirkanmaan maakuntamuseossa yhteyshenkilönä toimi tutkija Vadim Adel.

Tutkimusalue sijaitsee Kangasalan kunnan länsiosassa, Suoramanjärven (89,2 m mpy) pohjoisrannalla noin 3 km Kangasalan kirkosta länteen. Inventoitu alue sijoittuu Lahdentien (nro 12) ja Suoramanjärven väliin ja suunniteltu runkolinja seuraa Suoramanjärventietä, ulottuen nro 30 kohdalta lännessä nro 171 kohdalle idässä. Maaperäkartan (214102 Kangasala) mukaan vallitsevat maalajit alueella ovat savi, hiesu ja hieno hieta ja suunniteltu vesihuoltolinja kulkeekin pääasiassa savisilla pelloilla ja osin kivisillä/kalliosydämisillä kumpareilla (92–100 m mpy) noin 50–500 m päässä järvenrannasta.

Kangasalan ydinalueen järvet ovat kuroutuneet Ancylusajan (n. 9000–7000 eKr.) kuluessa tai lopulla eikä Litorinameri (7000–2000 eKr.) enää ulottunut alueelle (Virkkala 1949: 20). Kivi- ja pronssikautisten (9000–500 eKr.) pyyntikulttuurien asutusta ajatellen tutkimusalueella erottuu joitain pääpiirteittäin potentiaalisia, joskin melko korkealla sijaitsevia rantamuodostumia (n. 95 m mpy), joista osa osuu suunnitellun vesihuoltolinjan reitille. Myöhempääkin asutusta ajatellen merkittävä on myös itä-länsisuuntainen vesireitti jonka on ajateltu johtaneen Vesijärvestä ja Roineesta lähteneen, Suoramanjärven kautta kulkenutta itä–länsisuuntaista järviketjua pitkin Pyhäjärveen (Suvanto 1949: 82).

Ennen tutkimuksia vesihuoltolinjan alueella tiedettiin olevan Suoraman Tuomaalan historiallinen kylätontti (V. Adel, tarkastus 2.5.2013). Ensimmäinen mainita Suoramasta on vuodelta 1499 jolloin Niells Hemingzsson Suoramaa on toiminut Padasjoen talvikäräjillä katselmusmiehenä. Suoraman kylä mainitaan ensimmäistä kertaa maakirjoissa vuonna 1540, jolloin alueella on sijainnut neljä taloa: Musula eli Rantala, Aatola, Tuomola ja Nikkilä – Suorama nimen lisäksi kylä esiintyy lähteissä nimillä Sorama, Soorma, Suoramma (Suvanto 2001: 514–516). Kuten Kangasalan keskusalueen muutkin kylät, myös Suoramalla voi olla keskiaikaiset, jopa rautakautiset juuret (Suvanto 1949: 82, 114): lähistöltä tunnetaan pari myöhäisrautakautista (n. 600–1000 jKr.) kalmistoa (Jauhia [211010001] ja Liuksialan kappeli [211010022] 1,5 ja 2,5 km kaakkoon). Suoraman vanhin asutus sijainnut juuri Suoramanjärven pohjoisrannalla: Kunkaankartastossa 1700-luvun lopulta Tuomaalan kylätontin lisäksi asutusta on merkitty myös järven luoteispuolelle ja torppa järven itäpäähän (Alanen & Kepsu 1989: 270).

Kylätontin lisäksi inventointialueelta ei tunnettu etukäteen muinaisjäännöksiä tai irtolöytöjä. Suoraman kylän Tuomaalasta ilmoitetuksi löydetty kivikirveen katkelma (KM 21602; ks. Tiitinen 1993) on löytäjän (S. Kaisko suul.tiedonanto 3.9.2013) mukaan löydetty Tuomaalan tilan Lahdentien pohjoispuolella sijainneilta perunamailta, joiden paikalla sijaitsee nykyään rivi-/pientaloalue. Tutkimusaluetta lähimmät muinaisjäännökset ovat siis em. rautakautiset kalmistot, Lemposen [1000017649], Vatialan [1000017648] ja Leipin [1000017515] historiallisen ajan kylätontit, Lerun [1000017521] torppa ja Liuksialan kuninkaankartano [1000001945]. Lähimmät kivikautiset asuinpaikat ovat Kirkkojärven rannalla sijaitsevat Kirkko-Aakkula 1 ja 2 [211010027].

V. Adel (PMM) 2.5.2013, Kangasala Suorama Tuomaalan historiallisen kylätontin tarkastus

Inventoinnin tarkoituksena oli tarkastaa tulevan vesihuoltolinjan alue tuntemattomien muinaisjäännösten varalta, sekä arvioida tuhot joita suunniteltu vesihuoltolinja mahdollisesti aiheuttaisi kylätontin alueella. Aiemmin vuonna 2013 kylätontille tehdyn rantasaunan rakentamiseen liittyneen tarkastuksen yhteydessä (V. Adel 2.5.2013) tontin alueesta oli tehty historiallisten karttojen kartta-analyysi, jolloin aluetta kuvaava isojakokartta 1700-luvulta asemoitiin nykykartalle. Tämä aineisto oli käytettävissä myös tätä inventointia tehdessä ja sen perusteella kylätontin alue tarkastettiin maastossa. Kylätontin alueen tutkimuksissa keskityttiin rikkoutuneiden maastonkohtien pintapoimintaan ja näkyvien rakenteiden visuaaliseen havainnointiin – tutkimusten tiukan aikataulun vuoksi ei ollut mahdollista hakea tutkimuslupaa kajoavaan tutkimukseen joten kylätontin aluetta ei koekuopitettu. Lisätietoa paitsi kylätontin, myös muun tutkimusalueen viimeisen noin sadan vuoden käyttöhistoriasta hankittiin lisäksi haastattelemalla useiden nykyisten talojen isäntäväkeä, joiden kanssa keskusteltiin myös vesihuoltolinjan mahdollisista linjauksista kylätontin alueella (ks. kohdekuvaus). Alue dokumentoitiin valokuvaamalla ja sanallisesti.

Kylätontin ulkopuolinen alue käytiin läpi systemaattisesti normaaleja inventointikäytäntöjä noudattaen. Tehtävänasettelun mukaisesti maastossa tarkastettiin koko vesihuoltolinjan linjaus (runkolinja ja siitä kiinteistöihin tehtävät linjat), sekä käytettävissä olevan ajan ja olosuhteiden puitteissa sen läheisyydessä olevia, maastonmuodoiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan muinaisjäännösten kannalta potentiaalisia alueita. Tämä tapahtui paitsi tarkastamalla ja pintapoimimalla avoimia maastonkohtia (pellot, tieleikkaukset), myös havainnoimalla maanpinnalle näkyviä rakenteita. Havainnointiolosuhteet olivat kohtuulliset: pääosa alueesta oli peltoa, joka oli äskettäin puitu ja sängellä ja arvioilta noin 30–40 % maanpinnasta oli auki/näkyvissä. Koska muutamassa pelloille tehdyssä n. 30 x 30 cm lapionpistossa maaperän havaittiin olevan tiukkaa savea, ei peltojen systemaattista koekuopittamista pidetty tarkoituksenmukaisena alueen topografia ja käytettävissä oleva aika huomioon ottaen. Lisäksi osa tutkimusalueesta oli talojen pihamaita, joille koekuoppia ei kaivettu.

Jälkitöiden yhteydessä kenttämuistiinpanot kirjoitettiin puhtaaksi ja maastohavainnot siirrettiin kartalle. Pohjakarttana on käytetty Maanmittauslaitoksen Avoimien aineostojen tiedostopalvelusta (http://www.maanmittauslaitos.fi/aineistot-palvelut/latauspalvelut/ avoimien-aineistojen-tiedostopalvelu) saatuja digitaalisia maasto- ja peruskarttarastereita; sijaintitiedot on ilmoitettu ETRS-89 koordinaatteina. Digitaaliset kuvat ovat on luetteloitu Pirkanmaan maakuntamuseon kuvatietokantaan. Alkuperäinen tutkimusraportti on Pirkanmaan maakuntamuseon arkistossa ja kopio siitä on toimitettu Museoviraston arkistoon, sekä sähköisenä muodossa tutkimuksen tilaajalle.

Tutkimusten aikana suunnitellun vesihuoltolinjan reitti tutkittiin koko matkalta ja alueella sijaitsevaksi tiedetyn Tuomaalan kylätontin alue tarkastettiin. Tuomaalan talo on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1540, jolloin kylässä on mainittu olleen neljä taloa, ja myös isojakokartassa tontille on merkitty neljä rakennusta. Kylätontin alue on osin tuhoutunut myöhemmän asutuksen ja viljelyn vaikutuksesta, mutta osia siitä on voinut säilyä koskemattomana nykyisellä pihamaalla; nykyinen rakennuskanta on peräisin 1800- ja 1900-luvuilta. Kylätontin aluetta koskevat mahdolliset vesihuoltolinjan linjaukset käytiin läpi paikanpäällä yhdessä Suoramanjärventien vesi- ja viemärihankkeen edustajien kanssa ja sovittiin linjauksesta joka ei tuhoa kylätonttia tai aiheuta tarvetta jatkotoimiin – tämä linjaus kulkee alueilla, joilla on jo aiemmin suoritettu kaivuutöitä tai jotka ovat olleet tai ovat edelleen kynnettyä peltoa (kartta 7).

Kylätontin lisäksi inventointialueelta ei löydetty yhtään esihistoriallisen tai historiallisen ajan löytöä tai rakennetta, joka kuuluisi muinaismuistolain mukaisen suojelun piiriin, eivätkä tutkimukset täten anna aihetta suojelutoimille tai jatkotutkimuksille.

Kangasalan Suoraman kylässä suoritettiin syyskuussa 2013 arkeologinen inventointi alueelle suunnitellun vesihuoltolinjan reitillä. Tutkimukset esi- ja jälkitöineen suoritti arkeologi (FM) Kerkko Nordqvist Suoramanjärventien vesi- ja viemärihankkeen tilauksesta. Tutkimusten tuloksena suunnitellun vesihuoltolinjan reitti tarkastettiin koko matkalta. Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija Vadim Adelin alueen isojakokartan perusteella tekemän kartta-analyysin sekä aiemmin paikalle vuonna 2013 tekemän tarkastuskäynnin yhteydessä tekemien havaintojen pohjalta tiedettiin, että vesihuoltolinjan reitille osuu Suoraman kylätontti. Kylätontin alue tarkastettiin inventoinnin yhteydessä ja tällöin maastossa määriteltiin myös yhdessä maanomistajien kanssa linjaus, jonka noudattaminen ei tuhoa kylätontin aluetta eikä vaadi jatkotoimenpiteitä. Kylätontin lisäksi inventointialueelta ei löydetty yhtään esihistoriallisen tai historiallisen ajan löytöä tai rakennetta, joka kuuluisi muinaismuistolain mukaisen suojelun piiriin, eivätkä tutkimukset täten anna aihetta suojelutoimille tai jatkotutkimuksille.

Suulliset tiedonannot

Adel, V. 2.9.2013. Tietoja Suoraman Tuomaalan historiallisen kylätontin tarkastuksesta 2.5.2013.

Raportit

Tiitinen, T. 1993. Kangasalan inventointi 1993. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Kartat

Kangasala (Geographilik Carta öfwer Cangasala Socken). Pitäjänkartta. Ei päiväystä (1800-luvun alku?) tai tekijää. Jyväskylän yliopisto / Heikki Rantatupa: historialliset kartat. www.vanhakartta.fi.

2241 02 ”Kangasala” Pitäjänkartta. G. Mohell, 1847/1892. Arkistolaitos / Maanmittauslaitoksen kartta-arkisto. digi.narc.fi.

Elektroniset lähteet

Suvanto, Seppo 2001: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto (VSHT) 1303–1571 / Henkilötiedosto: Ylä-Satakunnan kihlakunta / Vesilahden hallintopitäjä. http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0506-0721_PIRKKALA.pdf

Kirjalliset lähteet

Alanen, T. & Kepsu, S. (toim.) 1989. Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 505. Helsinki.

Suvanto, S. 1949. Keskiaika. Längelmäveden seudun historia I: 78–193. Forssa.

Virkkala, K. 1949. Längelmäveden seudun synty. Längelmäveden seudun historia I: 11–23. Forssa.

-