rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Poussa mainitaan Rautajoen torppana jo 1670-luvulla. Torpan rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta. Kokonaisuuteen kuuluvat asuinrakennus, navetta/luhtiaitta, talousrakennus, vilja-aitta ja maakellari. Asuinrakennuksen sisätiloja on uudistettu. Rakennukset ja itäpuolella oleva pelto muodostavat poikkeuksellisen hyvin säilyneen ja selkeän kokonaisuuden

Poussan itään aukeavassa pihapiirissä on asuinrakennus (1800-l puoliväli) navetta/luhtiaitta (1800-l) hirsinen talousrakennus/autotalli (1800-/1950-l), vilja-aitta (1800-l alkup.) ja maakellari (1800-l) Asuinrakennuksen takana on liiteri (1940-l) Pihassa ovat uudehkot leikkimökki ja katos.

Kokonaisuuteen on aikasemmin kuuluneet paja, savusauna ja ratashuone. Lisäksi tien varressa oli kaksi riihirakennusta.

Paritupamainen asuinrakennus (n. 21x9 m) on rakennettu osissa. Ilmeisesti vanhin on länsipään huone, entinen pakari, joka on alkujaan ollut savutupa. Lattia muistellaan olleen aikaisemmin maapohjainen. Huoneen länsipäässä on ollut kapea, talon levyinen tila. Huoneen itäpäässä on ollut keskellä seinää pieni oviaukko, joka on jäänyt porstuan ja sen kamarin väliseinän alle. Samoin itäpään huone on aikaisemmin ollut oma rakenteensa. Huoneet ovat myöhemmin yhdistetty porstualla ja sen peräkamarilla. Rakennuksessa ei ole kuitenkaan vuoliaiskattoa, lisäksi nurkat ovat lyhyet tai lyhyeksi sahatut.

Asuinrakennuksessa on yhtenäinen betonisokkeli, jolla on korvattu vanhat nurkkakivet. Hirsirunko on vuorattu peiterimavuorauksella, joka on 1930-luvulta. Seinän yläosassa on vesilista, joka rajaa seinän yläosan ja vintin päädyt omaksi kokonaisuudeksi. Runko ja vesilista ovat maalattu punaiseksi, nurkkalistat ovat valkoiset. Viimeinen maalaus 1980-luvulla lateksipohjaisella maalilla. Ikkunat ovat pääosin 6-ruutuiset, uusittu 1980-luvulla. Pakarin ikkuna on 9-ruutuinen ja puhkaistu 1920-luvulla, uusittu 1980-luvulla. Vintin ikkuna on vanha moniruutuinen. Samoin ovat säilyneet vintin haukkaikkunat. Satulakatto on katettu vuonna 1999 tiilikuvioidulla peltikatolla. Nykyinen satulakattoinen umpikuisti on 1940-luvulta ja sitä on korjailtu viime vuosina. Tätä edeltänyt oli profiloitujen pilareiden kannattama avokuisti. Uusi ulko-ovi on puhkaistu talon pohjoispuolelle.

Sisätilat ovat remontoitu nykyaikaisesti viime vuosina. Pakarin puoli on jaettu pienempiin osiin. Itäpään huoneessa on vanha pilariuuni, muuten sisätilat verhottu lakatulla puulla. Vanha 3-lappeinen sisäkaton muoto on vielä nähtävissä. Uunin lisäksi oviaukot ja vanhat 1800-luvun ovet, saranat ovat säilyneet.

Pihan länsisivun muodostaa nurkkakiville rakennettu talousrakennus. Eteläpäässä on on pieni pitkänurkkainen navettarakennus, jossa on pihan puolella pieni otsa. Vuoliaiskatto. Pohjoispään muodostaa luhtiaitta. Siinä on pitkänurkkainen runko ja vuoliaiskatto. Rakennusten välissä on ns. luhdin sola, joka on pääosin lautarakenteinen. Ylhäältä rakennukset yhdistetty muutamalla hirsikerralla. Rakennuksen päät ovat ilmeisesti eri aikaan rakennettu, 1800-luvulta.

Eteläsivun muodostaa punainen talousrakennus, jossa on aikaisemmin ollut karjalato, alinen navetta, talli ja vaja. Rakennusta on lyhennetty ja siitä on jäljellä nurkkakiville tehty pitkänurkkainen itäpää. Länsipään muodostaa 1950-luvulla rakennettu autotallikatos. Satulakatto on katettu profiilipellillä.

Pitkänrukkainen vilja-aitta on rakennettu jalkarakenteelle. Rakennuksessa on otsa ja posket. Lattia ja katto on rakennettu haljaspuolikkaista. Satulakatto on katettu tiilikuvioidulla profiilipellillä.

Maakellarin seinät ovat tehty karkeasti lohkotuista kivistä. Nykyinen sisäkatto on betonirakenteinen ja tehty ilmeisesti myöhemmin. Kellarin suojana on satulakattoinen katos, kolme lyhytnurkkaista hirsikertaa, profiilipeltikate.

Liiteri on lautarakenteinen, profiilipeltikate, ehkä 1940-luvulta.

Poussa mainitaan vuosina 1670 ja 1690 veroluetteloissa Rautajoen torppana. Vuonna 1765 tehdyssä kartassa Poussan torpan pellot, tontti ja ympäröivä mäkinen, kivinen metsämaa on kuvattu tarkasti. Sen aikainen maisema vastasi jo nykyaikaa. Talon itäpuolella oleva pelto oli raivattu nykyiseen kokoon. Toinen pelto mäen takana lännessä oli vielä pääasiallisesti niittyä. ja asuintontti oli samalla paikalla, mahdollisesti hieman lähempän peltoa. Poussa saattaa olla myös vanha talo, joka on liitetty Rautajoen kartanoon torppana kartanon muodostamisen aikaan 1600-luvun alussa tai 1630-luvulla, jolloin kartanoon liitettiin kaksi Rautajärven kylän taloa.

Nykyinen suku aloitti torpan pitämisen vuonna 1825. Tällöin Huhtasen torppari Heikki Juhonpoika siirtyi Poussaan. Hänen jälkeen taloa piti tytär Liisa Heikintytär ja Karkun Nuuttilasta taloon vävyksi tullut Antti Juhani Heikinpoika. He avioituivat v. 1844. Seuraava isäntä oli poika Kaarle Oskari Poussa, joka avioitui 1885 Ida Matildan kanssa. Kaarlen aikana torppa lunastettiin omaksi (lohkottu 34 hehtaarin tilaksi v. 1920). Kaarlen jälkeen 1920-luvulla isännäksi tuli Kalle Gabriel ja hänen vaimosa Fanny Johanna. Kalle kuoli vuonna 1950, jonka jälkeen leski piti taloa vielä vuoteen 1965, jolloin luovuttiin karjasta. Vanhan emännän kuoltua vuonna 1974 talo jäi pojalle Pauli Poissalle, joka käytti sitä kesäpaikkana. Vuodesta 2001 talo on toiminut tyttären Marjo Anttooran ja hänen perheensä kotina. Kotieläiminä on kissoja.

Talon eteläpuolella, lähellä Rautajoen ylittävää siltaa on Sillanmäki (1-31) niminen tontti, joka on erotettu Poussasta Kalle ja Ida Poussan eläkepirtiksi. Asuinrakennus on tuotu Tapiolan kylästä 1930-luvun lopulla.

Poussa rakennukset sijaitseva pellon laidalla loivassa rinteessä. Pihan ja pellon välissä on Pohjalantie. Piha on pääosin nurmikkoa ja sillä kasvaa kaksi nuorta omenapuuta. Asuinrakennuksen seinustalla ja tienvarressa on muutamia istutuksia ja koristepensaita. Asuinrakennuksen länsipuolella on marjapensaita. Itäpuolen pellon lisäksi pihaa ympäröi kivinen ja mäkinen sekametsä, jossa kuusi on valtapuuna. Metsää on osittain hakattu. Peltoalue on raivattu Rautajokeen laskevan laskuojan ympärille. Vetensä oja saa nykyisin soistuneesta Kurujärvestä, joka on pellon koillispäässä. Pieni peltoalue on pääosin rinnepeltoa, jolla on osittain vielä kiviä.

Rakennetun ympäristön (asuinrakennus, vilja-aitta, luhti/navetta, talousrakennus ja maakellari) säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinnittää huomiota. Pihapiirin maisemallisesti keskeinen asema tulee säilyttää pitämällä itäpuolen peltomaisema avoimena. Rakennusten korjaus- ja muutostöissä tulee käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja tekniikoita. Vanhat rakennusosat ja kiinteä sisustus tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Uudisrakentaminen pihan keskeisimmälle alueelle asuinrakennuksen ja navetan tuntumaan ei ole suotavaa. Muualle sijoitettuna uudisrakentaminen ja myös rakennuksiin mahdollisesti tehtävät laajennukset on korostetun tarkkaan sovitettava alueen rakennettuun ympäristöön, mittakaavan, värien, materiaalien ja rakenteiden sijoittelun suhteen.

Kaavoittamaton

Maarekisteri Vammalan kaupungista, Varsinais-Suomen maanmittauslaitoksen arkisto, Turku.

Marjo Attoora, haasttelu syyskuussa 2003