Aleksanterinkadun ja Juhannuskylänkadun kulmassa sijaitsevaan kiinteistöön kuuluu suorakaiteenmuotoisella tontilla sijaitsevat 2 asuinrakennusta ja pieni ulkorakennus.

Asuinrakennusten keltaiseksi maalatut seinät ovat pystyrimalaudoitusta, valkoisella vaakalistalla erotettu yläosa vaakalaudoitettu. Ullakon ja kellarin ikkunat ovat samassa pystylinjassa asuinkerroksen yhdeksän ruutuisten ikkuinoiden kanssa. Räystäiden alapinnat listoineen on maalattu keltaiseksi. Sokkeli vaalean ruskeaa betonia. Sokkelin päällä tippalista on maalattu valkoiseksi. Ikkunoiden puitteet ja karmit ovat valkoiset, ympäröivät koristelistat vaalean ruskeat. Räystäslaudat sekä nurkkalaudat ovat valkoiset.

Aleksanterinkadun puoleisen rakennusmassan eteläpääty on kivirakenteinen ja tältä osalta julkisivu on rapattu. Kivirakenteisessa osassa on rautaportilla suljettu porttikonki pihalle.

Tontin rakennukset on suunniteltu neljässä osassa.

Bertel Strömmer on vuonna 1925 piirtänyt rakennuksen ensimmäisen osan tontin silloisen Erkkilänkadun (nykyinen Juhannuskylänkatu) puoleiselle laidalle. Rakennuksessa oli neljä asuntoa joihin kuului huone ja keittiö. Päätyasuntoihin oli kumpaankin oma sisäänkäynti päädystä ja kahteen muuhun yhteinen sisäänkäynti pihan puolelta.

Vuonna 1926 sisäpihalle on suunniteltu vastaava neljän asunnon rakennus, signeerattu A. Lindborg. Lisäksi tontin kaakkoiskulmaan on suunniteltu piharakennus jossa alunperin ollut kalustovaja, talli, pesutupa ja mankelihuone. Samana vuonna Lindborg suunnitteli kadunvarren taloon jatko-osan joka jatkoi rakennusta tontin kulmaan ja edelleen Aleksanterinkadun puolelle suurinpiirtein nykyisen Aleksanterinkadun puoleisen rakennusmassan puoliväliin asti. Rakennuksen silloinen pääty erottuu palomuurina julkisivussa. Erkkilänkadun puolelta oli sisäänkäynti kahteen keittiön ja huoneen sisältävään asuntoon (toinen kadun puolella, toinen pihan puolella) ja pihan puolelta käynti kahteen Aleksanterinkadun puoleiseen asuntoon joista toinen käsitti huoneen ja keittiön ja toinen 2h+k. Kellarissa eteläpäässä oli huoneen, myymälätilan ja eteisen käsittävä huoneisto johon oli käynti eteläpäädystä.

Lindborg teki vielä samana vuonna muutospiirustuksen Erkkilänkadun puoleisen rakennusosan kellariin; varastotiloihin tehtiin pari asuinkeittiötä, joihin käynti tapahtui pihan puolelta. Kellarin koillispäässä pihan puolella oli yhä pesutupa joka myöhemmin on muutettu hellahuoneeksi vuoden 1937 piirustusten mukaan. Myös vuonna 1933 on tehty joitakin muutospiirustuksia sekä kellarin että 1. krs pohjiin.

Tontin viimeisen rakennusosan piirustukset on vuoden 1927 maaliskuussa signeerannut Väinö Salmela. Ensimmäisen kerroksen pohja sisältää 4 yksiötä sekä yhden asunnon joka sisältää huoneen ja alkovin vesipisteellä (+wc:n). Kellarin pohjassa on muuten vastaavat asunnot mutta vain 3 yksiötä. Rakennus jatkaa aiempaa Aleksanterinkadun varren rakennusta ulkoiselta ilmeeltään samanlaisena, lukuunottamatta kivirakenteista eteläpäätyä.

Myöhemmin rakennuksissa on tehty jonkin verran muutoksia, mm. ullakkotiloja otettu asuinkäyttöön ja tällöin tehty kattoikkunoita.

Idyllistä ja suojaisaa sisäpihaa on kuvailtu “Pikku Pietarin pihaksi”. Pihalla on puita ja pensaita, kulkukäytävät ovat hiekkaa. Puiset sisäänkäyntiportaikot rytmittävät pihajulkisivua. Pihan eteläsivua rajaa Olympian talon tiiliseinä, jota vasten piharakennus on rakennettu, itäsivulla As.oy Juhannuskylänkatu 4:n ajotien laidalla on korkea puuaita joka on maalattu keltaiseksi valkoisin listoin. Juhannuskylänkadun puolella on metalliportti.