rakennusperinteinen

taloushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Asemankadun varrella oleva rakennus on rakennettu Tyrvään rautatieaseman (1895) lähelle majoitus- ja ravintolapalveluita tarjoavaksi kievariksi vuonna 1900. Rakennus toimii edelleen alkuperäisessä käytössä. Nykyinen ulkoasu on rakennettu pääasiassa 1950- ja 2000-luvun remonteissa. Liekoranta on osa rautatien synnyttämää liike- ja rakennustoimintaa. Öljylän tontilla olevat hyvin säilyneet korjaamorakennus ja huoltamoksi suunniteltu rakennus muodostava Liekorannan kanssa kokonaisuuden rautatieaseman vieressä.

Liekorannan tontilla ovat (1) kievarirakennus (1900/1950-l/2000-l), (2) asuinrakennus (1930-l), (3) varasto (1950-l) ,(4)grillikota (1980-l).

Öljylä -nimisellä naapuritontilla (sama omistaja, Liekorannan Peltoset Ky)) ovat lisäksi pieni (5) asuinrakennus/huoltamo (Esso) (1920/30-l), (6) korjaamorakennus (1920/30-l) (7) varastorakennus (1920/30-l)

(1) Kievarirakennuksessa on lohkotuista kivistä tehty kivijalka, jota on runsaasti korjailtu betonisokkelilla. Hirsirunko on vuorattu 2000-luvulla siniseksi maalatulla keilapontatulla vaakalaudoituksella. Nurkka-, seinä- ja vesilistat ovat tummemmalla. Ulkovuorauksen yläosa ja

päätykolmiot erotettu vesilistalla ja niiden yläpuolella on säilytetty vanhempaa peiterimavuorausta. Kattotuolien päissä, lukuunottamatta katon kaavelia, on koristeliekkausta. Rakennuksen ikkunat ovat 2xristikarmilliset, joissa yläikkunat on jaettu pieniin ruutuihin. Ikkunat ovat puurakenteiset ja lasit ovat kitatut. Muita jugendiin vivahtavia piirteitä on seinälistojen koristelut. Ulkovuorauksen vaakaosa ja ikkunat ovat 2000-luvulta. Rakennuksen pohjoissivulla on räystäästä nouseva pulpettikattoinen, leveä valokaappi. Satulakatto on katettu 2000-luvulla konesaumatulla pellillä, jalkarännit. Tympanonkoristeet. Kaavelin pulpettikaton pelti on vanhempaa. Julkisivussa ja päädyissä olevat portaat ja kuistit ovat 2000-luvulla laitetut. Portaat mustaa metallia ja puuta, katokset koristeelliset, mustaa metallia. Eteläpuolella siipien välissä on lasitettu parveke, jonka aita valkoiseksi maalattua putkea, 1950-luvulta.

Yleisilme. Rakennuksen alkuperäinen asu, rakennuksen mittoja lukuunottamatta, on hävinnyt vuosikymmenien aikana. Nykyinen ulkoasu on rakennettu viime vuosina ja sen ratkaisuissa on pyritty noudattamaan vanhoja tyylejä ja rakennustapoja.

(2) Asuinrakennuksessa on betonisokkeli. Hirsirunko on vuorattu vaaleanruskealla peiterimavuorauksella, yläosassa valkoinen pystypanelointi. Ikkunat T-karmilliset. Satulakatto on katettu betonitiilellä, päädyssä kissanpenkit. Rakennettu 1930-luvulla. Ulkoasultaan säilynyt.

(3) Talousrakennuksessa on betonisokkeli ja se on lautarakenteinen. Rakennuksen väri on punainen Satulakatto on katettu betonitiilellä. Aikaisemmin rakennuksessa on ollut sauna, liiteri ja karsina yhdelle sialle. Nykyisin rakennus on varastona. Rakennettu sotien jälkeen.

(5) Rakennuksessa on betonisokkeli, hirsirunko on vuorattu valkoiseksi maalatulla vaakapaneloinnillla. Nurkka- ja ikkunalistoitus on maalattu siniseksi. Ikkunat ovat vanhat ristikarmilliset. Matalassa vinttipäädyssä on ns. lunetti-ikkuna. Rakennuksessa on punaisella saumapellillä katettu satulakatto, päädyissä on kissanpenkit. Rakennuksen julkisivun puolella on kookas, tasakattoinen kuistirakennelma, joka tekee rakennuksen ulkoasusta hieman poikkeavan. Rakenne voi selittyä suunnitellulla huoltoasematarkoituksella. Pihan puolella on pienempi aumakattoinen umpikuisti, jossa on t-karmilliset ikkunat. Vanha asu on hyvin säilynyt. Rakennusvuosi on ilmeisesti 1934.

(6) Korjaamorakennuksessa on betonisokkeli, runko on vuoraamaton tiilirakenne. Ikkunat ovat ruutuikkunoita, Katteena on profiilipelti. Rakennusvuosi todennäköisesti 1934.

Liekorannan taustalla on elinkeinojen ja teollistumisen murros 1800-luvun lopulla. Tällöin teollistuva maa vei usein käsityöläiseltä elinkeinon ja pakotti heidät alan tai tuotteiden vaihtoon. Tyrväässä sorvaaja Herman Ulvénin tulot pienenivät rukkimarkkinoiden pienentyessä. Vuonna 1900 Ulvén rakennutti nykyisen kievarirakennuksen ja huusi sille kievarioikeudet. Tontti lohkottiin Jaatsin tilan maista. Rakenus (1) suuniteltiin kestikievariksi, joka tarjosi majoitus- ja ravitsemuspalveluksia. Rakennuksen malli ja tyyli olivat kuitenkin lähinnä sen ajan maataloista. Kievarioikeudet olivat Nuupalan kievarilla vuodet 1901-1905. Uudestaan kiervarioikeudet palasivat vuosiksi 1929-1931 Akseli Iisan ostettua talon. Oikeuksien välillä talo toimi ilmeisesti tavallisena majoitus- ja ravintolapalveluja tarjoavana yrityksenä. Kievarioikeudet liittyvät lähinnä tiettyjen sääntöjen täyttämiseen, joista tärkeimpiä olivat jatkokyydin tarjoaminen matkustavaisille. Kievarijärjestelmän lakkauttamisen jälkeen rakennuksessa toiminta jatkui vuosikymmeniä matkustajakotina.

Edullinen sijainti aseman ja maantien risteyksessä teki siitä vilkkaan paikan. Matkustavaisten lisäksi elämää lisäsivät taiteilijakiertueet ja yksittäiset taiteiljat, jotka majoittuivat ja esiintyivät Liekorannassa. Tunnettuja nimiä olivat Toivo Kuula, J. Alfred Tanner, Pasi Jääskeläinen, Kaarlo Halme ja Aarne Orjatsalo. Väriä toivat myös tsaarin aikaiset hevospäivät, joita pidettiin Liekorantaa vastapäätä olevalla asemaplaanilla. Näillä markkinoilla otettiin Venäjän armeijan käyttöön suurikokoisia ja virheettömiä hevosia. Tarkastavat upseeri majoittuivat tällöin Liekorantaan.

Pekka Koskisen nykyiselle omistajalle antaman tiedon mukaan Kievarin nimi olisi ollut jossain vaiheessa Itä-Satakunnan Tyrvään seurakunnan kestikievari Liekoranta. Ulvénin aikana tontilla olleessa rakennuksessa toimi myös vesitehdas, jossa valmistettiin virvoitusjuomia. Laitteet tehtaaseen Ulvén osti tehtailija Carlsonilta, jonka oluttehdas lakkautettiin kauppalassa vuonna 1906. Ulvén siirtyi vuonna 1916 lähelle nykyistä Uosson terveystaloa. Ulvénin jälkeen liiketoiminta jatkui konkursseista huolimatta. Tontille rakennettiin vielä 1930-luvulla asuinrakennus (2), jonka huoneita vuokrattiin myös pitemmäksi aikaa. Kievarirakennuksessa toimi myös muita liikeyrityksiä. Pitkäaikainen toimija oli mm. posti, joka toimi vuosikymmeniä aina vuoteen 1990 saakka. Kievarista löytyi aikaajoin myös parturi, kahvila, sekatavarakauppa ja lakiasiain neuvoja. Nykyinen aloitti kievarin pidon vuonna 1960.

Rakennus on kokenut muutoksia vuosikymmenien aikana. Suuri modernisaatio tehtiin 1950-luvulla, jolloin pohjoispuolella oleva satulakattoinen frontoni muuttui pulpettikattoiseksi. Lisäkai ikkunat uusittiin ja rakennus sai mm. suuret näyteikkunat. Samoin rakennettiin keskuslämmitys. Huonoon kuntoon päässyt rakennuksen remontti alkaoi 1990-luvulla. Tässä remontissa rakennus sai nykyisen kansallisromantiikkaan vivahtavan ulkoasun, jolla ei sinänsä ole esikuvaa rakennuksen historiassa. Ulkoasun suunnitteli arkkitehti Marja Rauhala. Kirjava ikkunavalikoima ja näyteikkunat korvattiin nykyisellä mallilla. Ikkunat teki vanhalla mallilla valikoidusta puutavarasta teki Ari Juurikivi Stormin kylästä.

Nykyisin rakennuksessa on ravintolapalveluja ja 9 hotellihuonetta.

Öljylä

Muistitiedon mukaan rakennus rakennettiin huoltoaseman tarpeita varten. Myös tontin nimi Öljylä viittaa tähän toimintaan. Muistitiedon mukaan toiminta ei olisi kuitenkaan käynnistynyt vaikka kaikki rakennettiin valmiiksi.

Liekorannan kievarirakennus sijaitsee välittömästi Asemakadun varressa. Kadun pohjoispuolella on Vammalan rautatieaseman rakennuksia ja ratapiha. Länsipuolella on Vammalan vaneritehtaan asuin- ja konttorirakennus 1960-luvulta ja vaneritehtaan teollisuusalue. Eteläpuolella on entisiä pelto- ja niittyalueita, jotka ovat metsittyneet. Itäpuolella on tontti, jolla on asuinrakennus ja tiilinen talousrakennus 1920/30-luvulta. Näiden takana on vanhaa peltoa ja huoltoasema 1930-luvulta. Piha on pääosin hiekkapintainen, nurmikkoa ja pihapuita on tontin reunoilla ja eteläosassa. Tontilla on mm. Terijoen salavia.

Liekorannan ja Öljylän tonttien rakennettu kokonaisuus, johon kuuluvat kievarirakennus, asuinrakennus, huoltamorakennus, korjaamorakennus ja kaksi ulkorakennusta, tulisi ehdottomasti säilyttää. Erityisesti pitäisi huolehtia, että huoltamo- ja kievarirakennus säilyvät. Rakennusten mahdollisissa muutos- ja korjaustoimenpiteissä tulee käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Rakennusten alkuperäiset rakennusosat tulisi pyrkiä säilyttämään. Uudisrakentamisessa tulee tarkkaan huomioida vanhan rakennuskannan ominaispiirteet, kuten esim. materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti.

Sastamalan historia. Ulvio Uuno, Kievarinpoika muistelee. 1920-luvun pitäjänkartat ja 1950-luvun peruskartat.

Peltonen, haastattelu syyskuussa 2004