Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Frenckellin pannuhuone on suojeltu asemakaavassa merkinnällä sr-34: ”Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen, rakenteiden, julkisivujen tai kiinteän sisustuksen rakennustaiteellisia ja rakennusteknisiä arvoja eikä muuttaa rakennuksen räystäskorkeutta eikä kattomuotoa. Rakennuksen sisätilojen tilanjakoa ei saa oleellisesti muuttaa.” Maakuntamuseo on antanut aiemmin lausunnon kyseisen rakennuksen julkisivujen muutostöiden periaatteista (diar. 384/2015). Lausunnossaan maakuntamuseo toi esiin rakennuksen merkityksen osana Tammerkosken kansallismaisemaa ja Tammerkosken teollisuusmaiseman valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Maakuntamuseo totesi, että pannuhuoneen julkisivuille on ominaista pääkerroksen korostunut asema ja että ensiarvoisen tärkeää on säilyttää kellarikerroksen alisteinen suhde pääkerrokseen ja kellarikerroksen pääosin umpinainen luonne. Mahdollista aukotusta suunniteltaessa on myös pyrittävä rakennuksessa selkeästi uutta ajallista kerrostumaa edustavaan, eleettömään ja ajattomaan toteutustapaan.

Poikkeamisluvan liitteenä olevissa suunnitelmissa pannuhuoneen kellarikerrokseen pohjoissivulle avattaisiin oviaukko ja rakennettaisiin rinteeseen siitä pääkerrokseen johtavat portaat. Lisäksi kellarin kosken puoleiselle seinälle avattaisiin uusi ikkuna-aukko. Sisätilat kokisivat muutoksia, mutta pääkerroksen tilajako pysyisi periaatteiltaan nykyisen kaltaisena ja pääosin avoimena. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että pannuhuoneen muutokset ovat lähtökohtaisesti mahdollisia.

Frenckellin pannuhuone sijaitsee nykyisessä Kirjastonpuistossa, joka kuuluu Tampereen vanhimpiin istutettuihin puistoalueisiin. Kirjastonpuistolla on erityistä puistohistoriallista arvoa myös osana Tammerkosken rantojen puistovyöhykettä. Lisäksi Kirjastonpuisto on erittäin keskeinen elementti Tammerkosken ja sen rantojen valtakunnallisesti arvokkaassa rakennetun ympäristön ja maiseman kokonaisuudessa. Suunnitelmien mukaan pannuhuoneen ympärille rakennettaisiin erittäin laajat puukansirakenteella ja maatiilellä katetut terassialueet. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että katetut alueet ottavat liian laajan roolin etenkin puiston koskenpuoleisessa maisemassa.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta on otettava huomioon, että hankealue sijaitsee kokonaan Frenckellin paperitehdas -nimisen, muinaismuistolain suojaaman kiinteän muinaisjäännöksen alueella (mj-tunnus 1000018817). Kohteella on suuri merkitys osana Tammerkosken kulttuuriympäristökokonaisuutta ja Tampereen teollisuusperintöä. Alueelta on löytynyt lukuisia paperitehtaan historiaan liittyviä kiinteitä rakenteita 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu lisäksi suoja-alue, joka on tarpeen muinaisjäännöksen säilymiseksi sekä sen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (MML 1 ja 4 §).

Suunnitelmassa pannuhuoneen joka puolelle esitetyt laajamittaiset puukansi- ja maatiilirakenteet tarkoittavat kiinteän muinaisjäännöksen peittämistä, ja ne tulisivat vaikuttamaan voimakkaasti maisemaan ja muinaisjäännösalueen ilmeeseen. Aikaisempien (v. 2010) tutkimusten perusteella rakennuksen lounaispuolella on säilynyt tehtaan teollisuuspihan kenttäkiveyksen ja kapearaiteisen rautatien jäännöksiä, joilla on erityistä merkitystä osana paperitehtaan kiinteää muinaisjäännöstä. Muinaisjäännökseen kuuluvia tiili-, kivi- ja betonirakenteita on löytynyt myös vanhan pannuhuoneen etelä-, luoteis-, pohjois- ja itäpuolelta. Lukusalin länsipuolta lukuun ottamatta suunnittelualueen teollisuushistoriallisia jäännöksiä ei kuitenkaan ole kartoitettu kattavasti. Raidelinjoista on havaintoja rakennuksen länsipuolen lisäksi sen luoteispuolelta, mutta vanhojen karttojen perusteella kapearaidejärjestelmä on alun perin ulottunut myös rakennuksen etelä- ja itäpuolelle. Alueen aikaisempien tutkimustulosten perusteella pannuhuoneen lounais- ja eteläpuoleista puukansirakennetta ei voida toteuttaa esitetyssä laajuudessa. Myös rakennuksen itäpuoleisen muinaisjäännösalueen peittämistä suunnitelman mukaisessa laajuudessa ei voida hyväksyä.

Suunnitelman toteuttamisen mahdollisuuksien arviointi kokonaisuudessaan muinaismuistolain näkökulmasta vaatii kiinteään muinaisjäännökseen kuuluvien jäännösten kattavaa selvittämistä koekaivausten avulla suunniteltujen rakenteiden ja toimenpiteiden alueilla. Tutkimustulosten riittävyyden varmistamiseksi ennen koekaivauksia tulee suorittaa alueiden maatutkakartoitus, jossa paikannetaan maanalaiset kiinteät rakenteet. Tarkemmat ohjeet tutkimusten suorittamisesta saa maakuntamuseolta, joka tutkimusten perusteella voi ottaa tarkemmin kantaa suunnitelmaan ja mahdollisten jatkotutkimusten (kaivausten tai arkeologisen valvonnan) tarpeeseen. Tutkimusten kustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja MML 15 §:n perusteella.

Muinaismuistolain 11 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen on mahdollista hakea lupaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta, joka kuulee asiassa Museovirastoa ja voi sisällyttää päätökseensä tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja.

Mahdolliset rakennuslupa-aineistot tulee toimittaa lausunnolle Pirkanmaan maakuntamuseoon.