rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Sarkonen on kylän kantataloja. Se on myös säilynyt vanhan kylätonttinsa tuntumassa. Rakennuksiin kuuluu hyvin säilynyt asuinrakennus 1800-l loppu/1927. Se sijaitsee kiinni tiessä, muodostaen tärkeän osan kylän vanhaa raittimaisemaa. Tien pinta on myös säilynyt matalana. Vanhan kylätien varrelle on rakennettu vanhaa pisteaitaa. Maisemallisesti keskeinen, niin raitin puolelta kuin Häijääntieltä.

Sarkosen pihapiirissä on asuinrakennus (1800-luku/1927), savusauna (1800-l), puoti (1930-l) talousrakennus (1940-l) suuli (1930-l)

Pitkä asuinrakennus (n.8 x 27 m) on rakennettu eri vaiheissa. Rakennuksen keskikohta on ilmeisesti vanha savutupa. Rakennusta on jatkettu itäpuolelta 1800-luvun loppupuolella. Länsipääty on 1920/30-luvulta. Mahdollisesti rakennuksen uusimisen yhteydessä vuonna 1927. Rakennus on tehty kallion päälle, loivaan rinteeseen. Rakennuksessa on lohkotuista kivistä tehty kivijalka, osittain rakennus on kallion päällä. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuorattu valkoiseksi maalatulla keilapontatulla vaakalaudoituksella, päätykolmiot ja seinän yläosa on erotettu vesilistalla ja vuorattu helmiponttipaneelilla. Listoitus on valkoista. Ulkovuori on 1950-luvulta. Ikkunat ovat 6-ruutuiset, lasi vanhaa. Uudemmassa itäpäädyssä on myös 9-ruutuinen ikkuna. Rakennusten päätyjen eri-ikäisyys näkyy ikkunoiden heloissa. Eteläpuolella on itäpäädyssä poikkipääty ja sen vieressä pulpettikattoinen, vastaharjalla varustettu umpikuisti. Ulko-ovi on vaakapaneloitu pariovi. Toisen kuistin sisäänkäynti on laudoitettu umpeen. Kuistissa on kivijalka. Se on muodoltaan mutteri, katto on satula -mallia, nurkat viistetty. Rakennuksessa on satulakatto, joka katettu konesaumatulla pellillä. , myös piiput ovat profiloidut ja pellitetyt. Jalkarännit.

Puotirakennuksessa on kaksiosainen. Itäpäässä on kivijalka ja tiilirunko, länsipäässä on nurkkakivet ja lautarakenne. Tiiliosassa on aikakauden, 1920/30-luvun, viistopaneloitu ovi. Punaiseksi maalatussa puuosassa on 4-ruutuiset ikkunat ja paneeliovi. Ikkunoiden ja oven vuorilaudat ovat valkoiset ja nurkista ristissä.

Savusauna on hirsi/lautarakenteinen. Rakennus on tehty nurkkakiville. Pitkänurkkainen vuoraamaton hirsirunko on maalattu punamullalla. Nurkat ovat suojattu punamullalla maalatulla laudalla. Hirsiosassa on hirsipäädyt ja vuoliaiskatto. Pohjoispää on lautarakenteinen ja vuorattu pystylaudoituksella. Paneeliovi, vuorilaudat valkoiset, ikkuna 2-ruutuinen, valkoinen. Satulakatto katettu profiilipellillä.

Talousrakennuksessa on betonisokkeli, peiterimavuoraus, Satulakatto betonitiiltä. Vaaleanruskeat paneliovet.

Sarkonen on kylän vanhoja kantataloja. Asuintontti on myös lähes sama kuin isonjaon aikaan. 1900-luvun alussa talon omisti Oskari Sarkonen, vuodesta 1929 alkaen hänen perikuntansa.

Sarkonen sijaitsee Kallialan kylässä, Vanhan kirkkotien varrella. Asuinrakennus on kiinni tiessä. Pihapiiri sijoittuu kyläteiden risteykseen ja on pääosin hiekkapintainen. Tontin itälaidalla on pieni puutarha, jossa on erilaista puustoa mm. pihlaja, omenapuita ja koristepensaita. Talous- ja asuinrakennuksen muodostaman pihan länsisivulla on pieni havupuu metsikkö, paikalla oli aikaisemmin talon vuonna 1910 rakennettu navetta. Eteläpuolella on avointa rantapeltomaisemaa, ranta osittain metsittynyt. Vanha länteen vievä kylätie on säilynyt hiekkapintaisena ja se on erotettu pellosta vanhantyylisellä riukuaidalla. Sarkosen kaakkoispuolella on Kallialan vanhat kylätontit ja luoteispuolella on kylän uudempaa asutusta.

Sarkosen raitin varteen sijoittuvan asuinrakennuksen säilymiseen tulisi kiinittää erityistä huomiota. Myös pihapiirin muu rakennuskannan säilyminen olisi suotavaa. Lounaaseen avautuva avoin peltomaisema ja vanha tielinja ovat keskeisiä kylämaiseman kannalta ja ne tulisi säilyttää. Uudisrakentaminen ei yleisesti ottaen ole suotavaa vanhalla kylätontilla. Mahdolllinen uudisrakentaminen tulee sovittaa nykyiseen rakennettuun ympäristöön mittakaavan, värien, materiaalien ja rakennusten sijoittelun suhteen. Rakennusten korjauksissa tulee käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Asuinrakennuksen alkuperäiset rakennusosat tulisi pyrkiä säilyttämään.

Seutu/maakuntakaava, 1997

Suuri maatilakirja II, 1964. Suomen maatilat III, 1932. A. Rakennetun ympäristön selvitys, Tarmo Peltonen, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke/selvitysvaihe, 1997.

Piranen Esko, haastattelu syyskuussa 2003