Kallialan kylän asutus on nykytiedon mukaan peräisin 1200-luvun lopulta. Pysyvää asutusta on saattanut edeltää kylässä tai lähistöllä sijainnut kauppapaikka. Arvelu perustuu nimistötutkimukseen, ei arkeologisiin löytöihin. Ulkomaisiin Kokemäen jokea ylös nousseisiin kauppiaisiin liittyy myös nykyistä Pyhän Olavin kirkkoa edeltäneet kappeli ja kirkko. Omaksi seurakunnaksi Tyrvää erosi Sastamalasta vuonna 1466. Kallialan merkitys näkyy myös siinä, että kivikirkko rakennettiin sen viereen 1500-luvun alkuvuosina. Pitäjän nimeksi vakiintuu myöhemmin kuitenkin Tyrvää, ei Kalliala.

Kallialan kylässä oli 1560-luvun kirkontilien mukaan jo 16 taloa. Taloja ovat olleet mm. Housu, Gunnar, Koira, Köpeli, Tassari, Kamppi, Käki, Lyöri, Mottinen, Piranen ja Sarkonen. Seuraavalla vuosisadalla piirretyssä maakirjakartassa taloja edelleen 16. Seuraavan vuosisadan isojakokartassa on enää 14 taloa; Isokäki, Laurila, Vähäkäki, Jusela, Köpeli, Lyöri, Piranen, Raufwa, Wähäsipi, Tassari, Kamppi, Mottinen, Sarkonen ja Haroi. Kylä oli myös alkanut hajota. Vanhassa kyläkeskustassa oli enää Tassari, Rauva, Piranen, Sarkonen, Wähäsipi, Köpeli ja Kamppi. Isokäen ja Juuselan tontit olivat tällöin postitien varressa, nykyisen Sastamalantie, Pitkämäenkadun ja Käenkujan risteyksessä. Taloista Köpeli (Kyöpeli) muuttuu 1800-luvun puolivälissä Rannaksi ja liitetään myöhemmin Rauvan taloon. Tassari liitetään Ruoksamon Kolariin 1870-luvulla. Isojaon jälkeen talojen siirto kylästä suuntautui luoteispuolella oleville mäkialueille. Niille sijoittuvat myös erilaiset mäkitupa/asuintontti -tyyppiset asumukset. 1900-luvun alkuun mennessä kyläkeskustassa olivat enää Sarkosen, Rauvan ja Pirasen tilakeskukset. Mäkialueen asutus kasvaa 1950-luvulla, pysyen kuitenkin vielä poissa pellolta. Pellon käyttö rakentamiseen kasvaa merkittävästi vasta 1900-luvun loppupuolella. Kallialan asutuksen kasvu liittyy aluksi rautatien ja Tyrvään aseman rakentamiseen 1800-luvun lopulla. Vammalan kauppalan laajeneminen 1950-luvulla liiittää aseman lisäksi myös Kallialan kauppalaan.

Nykyinen peltomaisema on varsin vanhaa perua. Jo 1640-luvun maakirjakartasta näkyy laaja peltoaukea, joka ulottuu jo rautatien länsipuolelle saakka. Myös Haronmäen notkelmissa olevat peltokappaleet ovat jo raivattu. Samoin Vanhankirkonniemen pellot ovat jo käytössä. Peltojen lisäksi on ranta-alueella ja laskuojien ympäristössä on niittyä. Vanhan valtatien, nykyisen Kallialan koulutien linjaus näkyy jo kartalla. Kallialan kylästä lähtee kulkuväylä, joka jatkuu vielä vanhan valtatien pohjoispuolelle. Tämän väylän kylänpuoleinen linjaus on osittain kadonnut, mutta osaln kohdalla on nykyisin Pitkämäenkatu ja Käenkuja. Vanhankirkonniemen ja mantereen eroittaa selkeä salmi. Seuraavan vuosisadan isojakokartta (1776) ei tuo peltojen osalta paljon uutta maisemaan. Kirkko on piirretty pieneen saareen, jonka kapea salmi eroittaa mantereesta ja myös nykyisestä Vanhankirkonniemestä. Kallialan kylään tulee kolme polkua.

Nykymaisemaa ovat asutuksen leviämisen lisäksi muuttaneet asutukseen liittynyt tiestön lisääntyminen, mutta myös 1895 valmistunut rautatie ja 1970-luvulla rakennettu Häijääntie, joka siirsi Kallialan kylän kertaheitolla valtatien varteen. Vanhinta reittiä edustaa postitie, joka vielä 1970-luvun alkuun saakka toimi Tampere-Turku valtatienä. Sen linjaus on pääosin säilynyt.

Rautaveden pinta oli 1600-luvulla nykyistä korkeammalla. Kylän talot sijaisevat tällöin rannalla ja kirkko oli saaressa. Kylän eteläpuolella oleva lahti ulottui nykyistä pohjoisemmaksi, aina Sarkosen ohitse. Silloinen kylätie kulki nykyisten kyläteiden välissä. Se on pääosin kadonnut 1900 Pohjoisempana vanhaa kylätietä on säilynyt nykypäiviin Käenkujan ja Pitkämäenkadun nimillä. Nykyiset kaksi kylätietä näkyvät vasta 1700-luvun loppupuolen isojakokartassa. Vesiraja siirtyy alemmaksi jo 1700-luvulla ja lopullisesti Vanhankirkonniemi muuttuu saaresta niemeksi 1850-luvun järvenlaskun yhteydessä. Ilmiö näkyy kuitenkin vielä 1900-luvun alussa kun Sarkosen talon lahdenpoukaman rannalla sijaitsevaa rantapeltoa joudutaan patoamaa viljelyn turvaamiseksi. Nykyisin Kirkkoa on myös pyritty palauttamaan saareen ruoppaamalla vanhaa lahdelmaa.

Kallialan kylän maat sijoittuvat Rautaveden rantaan, Ruoksamon ja Lousajan kylien väliin. Rantavyöhykkeen peltoja katkovat metsäiset ja kiviset mäet ja harjanteet. Ranta-alueen luoteispuolella on laaja, pääosin asumaton, metsäinen ja soinen takamaa. Rakennettua kulttuuria ovat Vanhankirkonniemessä oleva Pyhän Olavin kivikirkko ja sen vieressä oleva Kallialan vanha kylä. Uudempaa asutusta on syntynyt kylän länsiosissa oleville metsäharjanteille, johon muuttivat aluksi kantatalot, myöhemin asutus on lisääntynyt ja alkanut täyttää myös peltoalueita. Näiden luoteispuolelle on rakentunut myös uudempaa omakotiasutusta. Perinteistä hyvin säilynyttä kulttuurimaisemaa ovat kirkko ja kylän kantatalot. Kylän keskustassa ovat edelleen Sarkosen, Pirasen, Sipin ja Rauvan talot. Ulosmuuttaneista ovat säilyneet Laurila, Kamppi, Lyöri, Haro ja Vähä-Käki. Kylän alueella, pääosin Haron mäessä on säilynyt tiloihin liittynyttä mäkitupa-asutusta.

Maakirjakartat 1640-l, isojakokartta 1776, Kuninkaan kartasto 1776-1805, pitäjänkartta 1920- ja 1950-luku.

Kartta-aineisto Kansallisarkisto ja Varsinais-Suomen maanmittauslaitoksen arkisto, Turku.

Tyrväässä tutkittua, Tyrvään seutu Suomusjärven kulttuurista uuden ajan alkuu., Vammala 1998 Suomen asutus 1560-luvulla, kartasto ja kyläluettelot, Forssa 1973. Eskola Helvi, Tyrvään kylän- ja talonnimistä, Vammala 1942.