Iharin kulttuurimaisema. Iharin kylän asutus on ilmeisesti myöhäiskeskiaikaista perua. Lähellä sijaitsevaa Pälkäneen Huntilan linnavuorta ei voi pitää sinänsä merkkinä pysyvästä asutuksesta. Iharin kylän merkitys kasvoi vuoden 1604 luonnonmullistyksen yhteydessä, kun "ilkeä Ihari saattoi Sarsan vaivaiseksi". Koskessa oli 1600-luvulla puolisentusinaa myllyä. vuonna 1830 Kaivannon patojen murtuessa kuivui vuorostaan Iharin koski. Maisemaltaan alue on erittäin vaihtelevaa ja jatkuu Pälkäneen Huntilan kylän puolelle. Perinteistä rakennuskantaa on Mikkolassa. Kaukolassa on vanha riihi.

Epaalan-Kuulialan kulttuurimaisema. Epaalan-Kuulialan viljelystasanko näkyy erittäin edustavana Syrjänharjulle. Lähellä uutta valtatietä sijaitsevat Pälkäneen vanhan kirkon rauniot, Onkkaalan entinen kyläkeskus sekä pappila. Kuulialan kartanon koivukujat rikastavat maisemakuvaa.

Mälkilän ja Myttäälän kulttuurimaisema. Mallasveden pohjoisrannalla levittäytyy edustava viljelysmaisema, joka näkyy kokonaisuudessaan parhaiten Syrjänharjulle. Mälkilän kylästä on löydetty ainakin kolme rautakautista polttokalmistoa, mikä osoittaa asutuksen täällä olevan vanhaa. Yksittäisinä rakennuksina maisemasta erottuvat Myttäälän vanhan virkatalon rakennukset ja Saarioisten taimitarhan päärakennus. Mällinojan riihi on vuodelta 1768.

Kirvun kylän kulttuurimaisema. Kirvun muinaisen linnavuoren eteläpuolella sijaitsevat Kirvun kylän viljelykset. Ne muodostavat vaihtelevan kulttuurimaiseman, joka jatkuu Kangasalan puoleiseen Varalan kylään. Ensimmäinen kirjallinen maininta Kirvun kylästä on 1450-luvulta. sikalan päärakennus on 1880-luvulta ja Hiissan aitta 1800-luvun alkupuolelta.

Huntilan kylän kulttuurimaisema. Huntilan kylän asutus on myöhäiskeskiaikaista perua. Huntilan linnavuori ei sinänsä anna vahvistusta aiemmasta pysyvästä asutuksesta. Maisemallisesti alue liittyy Kangasalan Iharin kylän vaihtelevaan kulttuurimaisemaan. Heikkilän tilan päärakennus on vuodelta 1907.

Luikalansaaren kulttuurimaisema. Luikalankylän asutusta pidetään rautakautisea. Kylästä on löydetty myös kivikauden esineistöä. Alueen viljelysmaisema on vaihtelevaa. Saaren itäosassa on laaja viljelysaukea, keskiosassa on pienialaisia niittyjä. Saaren etelärannalla on Veräväisen tiivis rakennusryhmä. Penttilän tilan ruumenkoppeli on vuodelta 1761 ja aitta 1800-luvulta. Myös Ylisen, Yli-Uotilan ja Lullin tiloilla on vanhoja aittoja. Lullin jalka-aitta on vuodelta 1741. Saaren itäpäässä on vanha yksitupainen mökki, johon liittyy pieni aitta. Hirsipintaiset rakennukset on siirretty vuonna 1901 Penttilästä. Saaren keskustassa on vuosisadan alussa rakennettu työväentalo.

Salmentaan kulttuurimaisema. Salmentaan varhaiskeskiajalla perustetussa kylässä on vaihtelevaa vesistöjen saartamaa kulttuurimaisemaa. Kylän rakennuskanta sijaitsee pääasiasssa vanhan tien varrella. Perinteistä rakennuskantaa on ali-Höllin, Mäki-Eskolan ja Ali-Mattilan tiloilla. Taurasen komea päärakennus on vuodelta 1890. Mäen laella on rappeutunut tuulimyllyn runko ja Tursolaan vievän tien varrella on vanhaa mäkitupalaisasutusta. Kylän uusrenessanssityylinen kansakoulurakennus on vuodelta 1902.

Sappeen kylän kulttuurimaisema. Sappeenjärven rannat saivat pysyvän asutuksensa ilmeisesti myöhäiskeskiajalla. Vanha kyläkeskus on sijainnut nykyisen Hannulan tilan tienoilla. Järven länsirannalla on edustava Hartikkalan ja Ranta-Hartikkalan tilojen rakennusryhmä. Kylän itäosassa sijaitsee Vuorentaan perinteinen rakennusryhmä. Hutilan päärakennus vuodelta 1925 on prof. C. Lindbergin piirtämä. Rakennusmestari H. Tiitolan piirtämä kansakoulurakennus on vuodelta 1923. Kylässä on säilynyt myös joukko vanhoja aittoja ja pari mäkiuunia. Hiukonlahden rannalla on sappeelaisten yhdeksänhankainen kirkkovene Ulla, jonka luopioislainen Jussi Kuusisto rakensi vuonna 1902. Kirkkovene on päreillä katetussa venetalaassa.

[Pirkanmaan seutukaavoitus: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 174. Tampereen seutukaavaliitto 1990.]