11. PÄLKÄNEEN KULTTUURIMAISEMA

Nimi: Pälkäneen kulttuurimaisema

Kunta: Pälkäne, Kangasala

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa, Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu

Maakunnallinen maisematyyppi: Kaakkoinen järvialue

Pinta-ala: 8 700 ha

Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Aikaisempi arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

MAISEMATYYPPI:

Pälkäne kuuluu maisemamaakuntajaossa Keski-Hämeen viljely- ja järviseutuun, jolle ovat tyypillisiä reittivesistöt, pitkittäisharjut ja keskiaikaiset kirkot, kartanot ja suuri määrä talonpoikaistiloja. Maakunnallisessa maisematyypissä alue kuuluu Kaakkoiseen järvialueeseen, jossa vesistöillä on suuri merkitys maisemakuvassa. Vettä on runsas neljännen pinta-alasta. Veden ohella maisemakuvaa hallitsevat pitkittäisharjut. Kaakkoisella järvialueella suurin yhtenäinen harjumuodostuma on Pälkäneen-Kangasalan-Tampereen-Ylöjärven kautta kulkeva harjujakso. Alue on pinnanmuodoiltaan muutenkin vaihtelevaa mäki- ja vuorimaata. Järvialueilla pellon osuus on yli toistakymmentä prosenttia. Suuri osa pelloista on raivattu valtavia järvialtaita reunustaville savikoille.

OMINAISPIIRTEET:

Kirkonkylä sijoittuu Salpausselältä Hämeenkyröön ulottuvalle harjujaksolle. Pälkäneen Vanhankirkon länsipuolella kohoaa Syrjänharju, joka on osa pitkää, Kangasalan kautta aina Tampereelle ulottuvaa harjuketjua. Maisemakuvaa hallitsee Pälkänevesi. Pälkäneläiseen järvimaisemaan liittyy oleellisena osana järvenrantapellot. Pälkäneveden lounaispuolella on Epaalan-Kuulialan viljelymaisema ja koillispuolella Luikalan ja Salmentaan peltoalueet.

Pinnanmuodostukseltaan alue on varsin vaihtelevaa. Rauniokirkon ympäristö on tasaista, avointa viljelymaisemaa, jota rajaa Lahdentie lännessä ja Pälkänevesi idässä. Pohjoisessa viljelyalue muuttuu pienipiirteisemmäksi ja rajautuu metsiin. Kostianvirta katkaisee maiseman etelässä. Sen itä-eteläpuolella maisema jatkuu kumpuilevampana, etelään kohoavana viljelymaisemana. Maisemaa reunustavat muun muassa Syrjänharju lounaassa, Mustikkavuori ja Huhtivuori lännessä sekä Syrjänharju-Konkinharju idässä. Kostianvirta ympäristöineen muodostaa raja-alueen Pälkäneen keskustassa ja Mallasveden puolella kulttuurimaisemaan liittyy vielä Myttäälän peltoalue. Pälkäneen maisemat esittäytyvät parhaiten Onkkaalan kylän laidassa sijaitsevalta Syrjänharjulta. Sieltä avautuvissa maisemissa on samaa tuntua kuin Kangasalan harjun näkymissä.

Pälkäneellä on rikas historia. Maisema-alueella on 25 tunnettua muinaisjäännöskohdetta. Useat kivikauden asuinpaikat, rautakauden muinaislinnat ja hautapaikat, keskiajan kirkonraunio ja kylänpaikat kertovat vuosisataisesta pysyvästä asutuksesta. Asuinpaikat ovat alkaneet vakiintua rautakaudella, kun kaskiviljelyn ohella peltoviljely on tullut mukaan. Epaalan, Kuulialan ja Onkkaalan hietamaat ovat olleet helposti muokattavia alkukantaisillakin työkaluilla.

Pälkäneen rauniokirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu Onkkaalan kylän maalle. Kirkko sijaitsee peltojen keskellä, Pälkänevettä ja Mallasvettä erottavalla kapealla kannaksella. Kirkkoa ympäröi noin 4500 m2:n laajuinen hautausmaa, jota aikaisemmin reunusti kiviaita. Rauniokirkon paikalla on ilmeisesti sijainnut rautakauden loppupuolella (1000-1100 jKr.) perustettu pakanallinen kalmisto. Useat tutkijat ovat olettaneet, että paikalla on sijainnut jo aiemmin puurakenteinen kappeli tai kirkko. Kivikirkkoa alettiin suunnitella 1490-luvulla ja se rakennettiin vuoden 1500 vaiheilla. Kirkko jäi pieneksi 1800-luvun alussa ja se korvattiin 1839 valmistuneella uudella kirkolla, vanhan jäädessä käyttämättömänä rapistumaan. Rappeutuneen kirkon vesikatto ja itäpääty romahtivat 1890. Kaivauksissa on löydetty useita kirkon aikaisia hautoja, mutta lisäksi on löytynyt myös kirkkoa vanhempia keskiaikaisia hautoja sekä merkkejä rautakautisista hautauksista. Esikuvana on lähinnä ollut Hollolan kirkko niin rakenteellisesti kuin rakennustaiteellisesti. Rauniokirkon merkitys on maisemassa huomattava.

Onkkaala mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä jo 1340, Kuuliala ja Epaala v. 1430. Onkkaalan kylälle tunnusomaista sen tiivis kylärakenne, joka on jäänne kylän aiemmasta roolista pitäjän keskuksena. Pälkäneen pitäjän keskus sijaitsi 1800-luvulle asti Onkkaalassa Syrjänharjun ja Pälkäneveden välisellä Epaalan - Kuulialan viljelytasangolla vanhan talvitien varressa. Kylä paloi vuonna 1831 ja 15 talollisen kaikki rakennukset paloivat lukuun ottamatta kylän yläpäässä ollutta Mustalan riihtä ja Hiissan kahta aittaa. Palon jälkeen pääosa taloista jäi vieläkin kylään. Isojaon järjestelyjä päästiin toteuttamaan vasta 1855. Kirkonkylän siirtyminen nykyiseen paikkaan on heikentänyt kylän merkitystä 1800-luvun alusta lähtien. Lahdentien linjaaminen kylän läpi on rikkonut kylän rakennetta voimakkaimmin. Onkkaalan kylä on siirtolaisten uudisrakennuksien myötä kasvanut nauhamaisesti rantaan vievän tien varteen. Kylän läpi vievältä tieltä avautuu paikoin pitkiä näkymiä yli peltojen.

Epaalan kylä näyttäisi sijainneen nykyisellä paikallaan ainakin 1600-luvulta. Kylä on ollut laaja ja tiivisrakenteinen raittikylä. Asutus on laajentunut isonjaon jälkeen viljelyalueiden reunamille ja entisen mäkitupa-alueen ympäristöön. Täysin uusi asuinalue on siirtolaisten asutusalue, joka sijoittuu vanhan viljelyalueen reunaan metsästä raivatulle alueelle. Näin ollen vanhoille pelloille ei ole rakennettu kuin muutama yksittäinen talo.

Kuuliala on ollut aikoinaan saari, joka on edelleen nähtävissä viljelyksen pehmentäminä maastonmuotoina ja jyrkempinä huuhtoutuneina vyöhykkeinä metsäosuudella. Kuulialan rakennusryhmän sijoittuminen mäelle vastaa perinteistä kylärakennetta. Kylätontilta on siirretty Kuulialan kartano, muut jäljellä olevat talot, eli Savola, Turva ja Ylikartano ovat vielä kylätontilla, sillä isojako ei ole kylää hajottanut. Aivan rannassa on muutama siirtolaisten asuttama tila. Kylälle on leimallista pitkät ja vanhat koivukujat sekä suuret lehtikuuset, mahtavat jalavat osoittavat vanhan kylätontin paikan. Asutus on laajentunut kohti rantaa, pois viljelymaisemasta.

Huntilan ja Iharin keskiaikaisperäiset kylät muodostavat oman kokonaisuutensa Hyrttiälänlahden rannalla. Maisemaltaan alue on erittäin vaihtelevaa ja kumpuilevaa. Rakennuskanta on sijoittunut pääosin peltojen metsäsaarekkeisiin. Iharin kosket syntyivät vuonna 1604, kun luonnonmullistuksen myötä vesi alkoi virrata Iharissa itään päin. Ihariin rakennettiin pato ja entisten kahden myllyn seuraksi neljä uutta myllyä. Vuonna 1830 Kaivannon patojen murtuessa Iharin koski kuivui. Kulttuurihistoriallisesti arvokas Iharin myllytorppa sijaitsee keskeisellä paikalla Iharin kosken maisemassa. Iharin kylän maisemaan liittyy myös Keljon kylä, jossa on 1500-luvulla ollut kaksi taloa. Mallasveden pohjoisrannalla levittäytyy edustava viljelymaisema, joka näkyy kokonaisuudessaan parhaiten Syrjänharjulle. Yksittäisinä rakennuksina maisemasta erottuvat Myttäälän vanhan virkatalon rakennukset ja Saarioisten taimitarhan päärakennus. Mällinojan riihi on vuodelta 1768. Myttäälän kartano oli alkuaan ratsumestarin, sitten kapteenin ja majurin virkatalo. Salinmäen ulkomuseoalueella on paritupatyyppinen asuinrakennus 1800-luvulta, aittoja, sauna ja viljamakasiini. Rakennusryhmän lähellä on vanha uhrilehto.

Kostianvirta syntyi 1604 luonnonmullistuksessa, kun ylävesistöjen vedet mursivat uuden uoman Pälkäneveden ja Mallasveden välisen kannaksen läpi. Suuren Pohjan sodan aikana 1713 käytiin Kostianvirran taistelu, jossa ylivoimaiset venäläiset joukot pakottivat suomalaiset perääntymään. Virran pohjoispuolella on runsaasti Suuren Pohjansodan aikaisia puolustuslaitteiden ja taisteluhautojen jäännöksiä.

Luikalansaari muodostaa kauniin vaihtelevan viljelysmaisema- alueen. Saaren itäosassa on laaja viljelysaukea, keskiosassa on pienialaisia niittyjä ja saaren etelärannalla on Vereväisen tiivis rakennusryhmä. Mallasveden pohjoisrannalla levittäytyy edustava viljelysmaisema, joka sekin näkyy kokonaisuudessaan parhaiten Syrjänharjulta.

Metsän ja pellon rajat ovat säilyneet alueella lähes muuttumattomina aina 1600-luvulta asti. Sen sijaan puuston määrä avoimessa maisemassa on kasvanut voimakkaasti sekä rantavyöhykkeillä että kyläalueilla. Pälkäneveden merkitys maisemassa on aikaisemmin ollut suurempi. Nyt vesi pilkahtelee vain paikoin.

RAJAUS:

Rajaus säilyy pääosin ennallaan. Aikaisemmin rajaus oli yhtenäinen Saarikylien maisema-alueen kanssa. Nyt maisema-alueet on erotettu toisistaan. Rajauksen sisään on otettu arvokkaat kallioalueet sekä viljelyalueita reunustavien selänteiden ja metsien reunavyöhykkeet.

KUVAT:

Kylärakenne on hyvin säilynyttä.

Vanhat männyt ovat tiemaiseman maamerkkejä.

Vanhan kirkon rauniot ovat RKY 2009 kohde ja maiseman kiintopiste.

LÄHDE: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013

[Pirkanmaan seutukaavoitus: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 174. Tampereen seutukaavaliitto 1990.]

Iharin kulttuurimaisema. Iharin kylän asutus on ilmeisesti myöhäiskeskiaikaista perua. Lähellä sijaitsevaa Pälkäneen Huntilan linnavuorta ei voi pitää sinänsä merkkinä pysyvästä asutuksesta. Iharin kylän merkitys kasvoi vuoden 1604 luonnonmullistyksen yhteydessä, kun "ilkeä Ihari saattoi Sarsan vaivaiseksi". Koskessa oli 1600-luvulla puolisentusinaa myllyä. vuonna 1830 Kaivannon patojen murtuessa kuivui vuorostaan Iharin koski. Maisemaltaan alue on erittäin vaihtelevaa ja jatkuu Pälkäneen Huntilan kylän puolelle. Perinteistä rakennuskantaa on Mikkolassa. Kaukolassa on vanha riihi.

Epaalan-Kuulialan kulttuurimaisema. Epaalan-Kuulialan viljelystasanko näkyy erittäin edustavana Syrjänharjulle. Lähellä uutta valtatietä sijaitsevat Pälkäneen vanhan kirkon rauniot, Onkkaalan entinen kyläkeskus sekä pappila. Kuulialan kartanon koivukujat rikastavat maisemakuvaa.

Mälkilän ja Myttäälän kulttuurimaisema. Mallasveden pohjoisrannalla levittäytyy edustava viljelysmaisema, joka näkyy kokonaisuudessaan parhaiten Syrjänharjulle. Mälkilän kylästä on löydetty ainakin kolme rautakautista polttokalmistoa, mikä osoittaa asutuksen täällä olevan vanhaa. Yksittäisinä rakennuksina maisemasta erottuvat Myttäälän vanhan virkatalon rakennukset ja Saarioisten taimitarhan päärakennus. Mällinojan riihi on vuodelta 1768.

Kirvun kylän kulttuurimaisema. Kirvun muinaisen linnavuoren eteläpuolella sijaitsevat Kirvun kylän viljelykset. Ne muodostavat vaihtelevan kulttuurimaiseman, joka jatkuu Kangasalan puoleiseen Varalan kylään. Ensimmäinen kirjallinen maininta Kirvun kylästä on 1450-luvulta. sikalan päärakennus on 1880-luvulta ja Hiissan aitta 1800-luvun alkupuolelta.

Huntilan kylän kulttuurimaisema. Huntilan kylän asutus on myöhäiskeskiaikaista perua. Huntilan linnavuori ei sinänsä anna vahvistusta aiemmasta pysyvästä asutuksesta. Maisemallisesti alue liittyy Kangasalan Iharin kylän vaihtelevaan kulttuurimaisemaan. Heikkilän tilan päärakennus on vuodelta 1907.

Luikalansaaren kulttuurimaisema. Luikalankylän asutusta pidetään rautakautisea. Kylästä on löydetty myös kivikauden esineistöä. Alueen viljelysmaisema on vaihtelevaa. Saaren itäosassa on laaja viljelysaukea, keskiosassa on pienialaisia niittyjä. Saaren etelärannalla on Veräväisen tiivis rakennusryhmä. Penttilän tilan ruumenkoppeli on vuodelta 1761 ja aitta 1800-luvulta. Myös Ylisen, Yli-Uotilan ja Lullin tiloilla on vanhoja aittoja. Lullin jalka-aitta on vuodelta 1741. Saaren itäpäässä on vanha yksitupainen mökki, johon liittyy pieni aitta. Hirsipintaiset rakennukset on siirretty vuonna 1901 Penttilästä. Saaren keskustassa on vuosisadan alussa rakennettu työväentalo.

Salmentaan kulttuurimaisema. Salmentaan varhaiskeskiajalla perustetussa kylässä on vaihtelevaa vesistöjen saartamaa kulttuurimaisemaa. Kylän rakennuskanta sijaitsee pääasiasssa vanhan tien varrella. Perinteistä rakennuskantaa on ali-Höllin, Mäki-Eskolan ja Ali-Mattilan tiloilla. Taurasen komea päärakennus on vuodelta 1890. Mäen laella on rappeutunut tuulimyllyn runko ja Tursolaan vievän tien varrella on vanhaa mäkitupalaisasutusta. Kylän uusrenessanssityylinen kansakoulurakennus on vuodelta 1902.

Sappeen kylän kulttuurimaisema. Sappeenjärven rannat saivat pysyvän asutuksensa ilmeisesti myöhäiskeskiajalla. Vanha kyläkeskus on sijainnut nykyisen Hannulan tilan tienoilla. Järven länsirannalla on edustava Hartikkalan ja Ranta-Hartikkalan tilojen rakennusryhmä. Kylän itäosassa sijaitsee Vuorentaan perinteinen rakennusryhmä. Hutilan päärakennus vuodelta 1925 on prof. C. Lindbergin piirtämä. Rakennusmestari H. Tiitolan piirtämä kansakoulurakennus on vuodelta 1923. Kylässä on säilynyt myös joukko vanhoja aittoja ja pari mäkiuunia. Hiukonlahden rannalla on sappeelaisten yhdeksänhankainen kirkkovene Ulla, jonka luopioislainen Jussi Kuusisto rakensi vuonna 1902. Kirkkovene on päreillä katetussa venetalaassa.