arkkitehtoninen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rautajoen tilalla on säilynyt runsaasti vanhaa rakennuskantaa; asuinrakennus, väentupa, luhtiaitta, vilja-aitta, maakellarirakennus, tallirakennus ja navetta. Pihapiirin lisäksi ympäröivä peltomaisema on säilynyt. 1600-luvulla muodostettu tila on todennäköisesti sijainnut nykyisellä paikalla alusta alkaen. Rakennusten lisäksi ympäristössä on runsaasti rautakautisia muinaisjäännöksiä.

Rautajoen kartanon pihapiirissä ovat päärakennus (1760/1911), väentupa (1914), navetta (1880-l) luhtiaitta (1700-l) vilja-aitta (1700/1800-l) maakellari/varastorakennus (1900-l vaihde) vanha jääkellari, liiteri/väensauna (1900-l vaihde) tallirakennus (1900-l vaihde) Rannassa olevassa kivisaaressa on vuonna 1967 rakennettu saunarakennus. Rakennukset ovat laajan remontoinnin kohteena.

Päärakennus muodostuu kahdesta osasta. Vanha 2-kerroksinen päärakennus on rakennettu 1760-luvulla. Rakennusta laajennettiin samantyyppisellä lisäosalla ja lyhyellä torniosalla vuonna 1911. Suunnitelmat laati rakennusmestari Jeremias Pirjola. Samalla koko rakennus sai yhtenäisen, jugendiin vivahtavan ilmeensä. Uudistuksia olivat vuoraus, ikkunat, ovet ja kansallisromanttiset uunit. Parhaillaan käynnissä olevassa remontissa lahovaurioituneet rossipohjaiset lattiat ovat purettu ja tilalle tulee uusi, laattaperusteinen lattia. Alhaalla on betonilla tasattu kallio, soraa, styrox, betonilaatta, painekyllästetyt koollingit ja ponttilautalattia. Seinien lahovauriot ovat korjattu rankorakenteeella, puutavara osaksi painekyllästettyä.

Päärakennuksen vanhempi osa (n. 10x22 m) on rakennettu ilmeisesti luonnonkivisokkelille. Pinta on rapattu ja siihen on mutoiltu harkkokuviota. Pitkänurkkainen hirsirunko on vuorattu alaosasta keilapontatulla vaakalaudoituksella, yläosa on profiloitua peiterimaa, joka päättyy valkoiseen kaarikoristeltuun listaan rakennuksen päädyissä. Rakennuksen väri on keltainen. Ikkunat ovat T-karmilliset. Vuorilaudat ovat jugend -aiheiset, pallokaiverruksia. Listat vallkoiset, pallot keltaisella. Päistä aumatta mansardikatto on katettu vihreäksi maalatulla saumapellillä. Molemmilla lappeilla on satulakattoinen kaaveli, jossa on 6-ruutuinen ikkuna. Sisätiloissa alkuperäisenä seinämateriaalina on ollut rappaus. Sisätilat ovat uudistettu laajennuksen yhteydessä. Nykyisessä laajassa remontissa säilyvät profiloitu palkkikatto, 1900-luvun alun uunit, osa ovista ja huonejako. Palkkikatto on hiekkapuhallettu aikaisemmin. Vanhan osan koillispäädyssä on nurkista viistetty lasikuisti, jossa on koristeelliset ikkunat. Se on rakennettu puretun ns. vanhanemännän pirtin aineksista ilmeisesti laajennuksen yhteydessä. Purettu rakennus oli ilmeisesti aumakattoinen ja sijaitsi vastapäätä väentupaa. Päärakennuksen vanha kuisti on sijainnut rakennuksen keskellä, pihan puolella. Vanhan puolen pohjakaava muistuttaa karoliinista.

Vuonna 1911 tehty laajennusosa n. (13x10 m) rakennettu yhtenäiselle lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Rakennuksesta tuli L-kirjaimen muotoinen, Vinttikerroksessa on vain kesähuoneita. liittymäkohdassa on lisäksi torni. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuorattu samoin kuin vanha osa. Päästä aumattu satulakatto on katettu vihreäksi maalatulla konesaumatulla pellillä, jalkarännit. Jugendin piirteitä ovat tornin ruutukoristelu ja huipun laudoitus. Samoin on pyöreitä ruutuikkunoita päätyseinässä ja katolla. Katon kaavelit, joissa on pyöreä ruutuikkuna on säilynyt vain yksi. Alun perin niitä on ollut uudella puolella katolla ja tornin katto-osassa.

Väentupa on rakennettu saumaamattomalle lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Runko on vuoraamaton, lyhytnurkkainen. Ikkunat ovat T-karmilliset, jotka ovat vielä jaettu pienempiin ruutuihin. Yläikkuna on mielenkiintoinen, jossa 3-ruutuisen ikkunan keskimmäinen ruutu on erittäin kapea. Samaa on käytetty päärakennuksen tornin ikkunoissa. Rakennuksen päädyissä on vintillä jugend -henkinen koristeikkuna. Rakennuksessa on pihan puolella kookas poikkipääty, joka vuorattu peiterimavuorauksella, päätykolmio ja molemmin puolin olevat pulpettikattoiset umpikuistit ovat vaakapaneloidut. Kuisteilla ova pariovet. Satulakatto on katettu tiilellä. Rakennuksen eteläpäädyssä on katolla soittokello. Rakennusvuodeksi maintaan 1914. Rakennus saattaa olla vanhempi ja vuosiluku viittaa poikkipäättyyn, rungon ja vintin ikkunoihin.

L-kirjaimen muotoinen navetta( n. 14x50 m ja 13x6m) on rakennettu suurista lohkotuista kivistä 1880-luvulla. Kattorakenteet ovat tehty pääosin 2000-luvun korjauksessa. Ikkunat ovat ruutuikkunoita, rakennuksessa on muutama holvikaarellinen ikkuna-aukko. Rakennuksen päissä on koristeellinen ruutuikkuna. Vinkkelin päädyssä on maalattu valeikkuna. Kiviseinän yläpuolella on alun perin ollut muutama hirsikerta, jon kattorakenteet ovat kiinnitetty. Rakennuksen katto oli pahoin tuhoutunut. Se purettiin ja rakennettiin nykyaikaisesti. Hirsikerrat korvattiin betonivalulla, samalla rakennus kasvoi korkeutta noin 30 cm. Satulakatto on katettu konesaumatulla pellillä. Rakennukseen tulee hakkeella toimiva päärakennuksen lämpökeskus ja varastotiloja.

Luhtiaitta on rakennettu lohkotuista kivistä tehdylle kivijallalle. Rakennuksen eteläpää on vilja-aitta, joka jatkuu pohjoiseen luhtina. Vilja-aitan edessä satulakattoinen avokuisti. Rakennuksen lyhytnurkkainen hirsirunko on vuoraamaton ja punaiseksi maalattu. Nurkkalistat ja aita on maalattu valkoiseksi. Päätykolmiot ovat verhottu vaakapaneelilla. Päädyssä 6-ruutuinen kiilaikkuna. Takaseinässä on myös ikkunoita. Kissanpenkit profiloidut, räystäät listoitetut. Solassa on valkoinen ristikkokoristeltu aita. Lautaovet ovat maalattu mustiksi. Rakennusta on kunnostettu, mm. alimmat hirret ja solan aitaa uusittu.

Vilja-aitta on tehty lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Pitkänurkkainen hirsirunko on vuorattu punaiseksi maalatulla peiterimavuorauksella. Satulakatto on katettu huovalla ja kolmiorimalla. Rakennuksen eteen on rakennettu 2000-luvulla satulakattoinen avokuisti puretun tilalle.

Kookas maakellari on rakennettu suurista lohkotuista kivistä, katto tynnyriholvattu ja saumattu. Kellarin päällä on punaiseksi maalattu, lyhytnurkkainen hirsirakennus, joka on alun perin ollut läpiajettava. Vanha pariovi uusittu nykyisessä remontissa. Perunat ym. ovat laskettu kellarin katossa olleen aukon kautta. Satulakatto on katettu huovalla ja kolmiorimalla.

Maakellarin vieressä on vanha jääkellari, jonka tynnyriholvi on tehty kiilatuista kivistä. päällä ollut rakennus on hävinnyt

Purettuun tallirakennukseen liittynyt varasto on tehty lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuorattu punaiseksi maalaulla vaakapaneelilla.

Liiteri/ työväen sauna on rakennettu lohkotuista kivistä tehdylle nurkkakiville/kivijalalle. Liiterissä on lautarakenne, saunaosassa lyhytnurkkainen, vuoraamaton hirsirunko. Päädyssä on vintinikkunana ollut koristeellinen jugend-kauden ikkuna. Rakennuksessa on lautaovet ja ruutuikkunat. Rakennus on huonokuntoinen ja sen purkamista suunnitellaan.

Rautajoen kartano muodostettiin vuosina 1580-1610 kylän viidestä talosta ja lahjoitettiin vuonna 1614 Axel Sabelbyssolle. Tila sai säterivapauden vuonna 1615. Tilaan yhdistettiin vielä 1630-luvulla kaksi Rautajärven kylän taloa, jotka olivat lahjoitettu Axel Sabelbyssolle vuonna 1614. Sabelbyssalla ei ollut perillisiä ja lesken kuoleman (1652) jälkeen tila palautui veronalaiseksi ja se muutettiin ratsutilaksi. Rautajoki oli ratsutilana aina vuoteen 1886 saakka, jonka jälkeen on puhuttu ratsutilan lisäksi kartanosta.

Isojaon aikaan ratsutilan pellot olivat raivattu pääosin nykyiseen kokoon. Karttaan on merkitty kaksi asuinrakennusta nykyisen päärakennuksen tuntumaan. Mielenkiintoinen on talousrakennusten ryhmä, joka sijoittuu eteläpuolella olevaan metsäsaarekkeeseen, jossa nykyisin on vielä vilja-aitta ja maakellari.

Isonjaon aikaan talo oli myös jaettuna ja puoliskojen koko oli 366 ja 348 hehtaaria. Rautajokeen kuului vuonna 1800 5 torppaa ja vuonna 1900 torppien lukumäärä oli noussut 9. Torppia ovat olleet mm. Koivuranta, Poussa, Mäkelä, Myllymäki, Lähteenmäki ja Hasari. Pienempiä muonamiesten mökkejä ovat Kallio ja Hyötilä. Torpat itsenäistyvät pääosin 1920-luvulla.

Tila jaettiin vuonna 1913. Rautajoen tilaan jäi maata tällöin 419 hehtaaria. Toinen puoli, joka nimettiin Peräläksi oli kooltaan 536 hehtaaria. Perälän omistajaksi tuli W Roselew co ab.

Rautajoen omistajat 1580-2003

Rautajoen omistajat 1580-2003

ratsumies Martti Vessel 1580-1600

leski Riitta Pietarintytär 1600-1601

ratsumestari Axel Vessel (aateloituna Sabelbyssa) 1602-1621

leski Riitta Sipintytär -1666

lesken veljenpoika, luutnantti Jakob Vessel 1668-80

leski Susanna Abrahamsdotter -1685

poika Abraham Vesselius 1686-91

Konrad von Bildsten, majuri, 1692

Engelbreckt Staare, lääninviskaali, 1693-1702

ed. perilliset -1722

Vuosina 1726-1823 tila oli jaettuna kahteen osaan

kantaosan omistajat: ns. herrain puoli

Erkki Tuomaanpoika 1723-54

Erkki Erkinpoika 1755-63

Johan Eek, hovioikeuden neuvos 1764-77

Johan Sanmark, kruununnimismies 1778-97, leski Maria -1798

vävy Karl Johan Justander, luutnantti, 1799-1803, leski Anna -1804

lesken toinen mies Gustav Krook, luutnantti, 1805-23

toinen puoli: ns. Tuomaan puoli

Tuomas Tuomaanpoika Rautajoki 1726-53

Tuomas Tuomaanpoika Rautajoki 1753-89

Liisa Tuomaantytär 1789-94 p:so Tuomas Tuomaanpoika Mäkelä-Rautajoki 1789-1809

Tuomas Tuomaanpoika Rautajoki 1809-1822

Koko tila:

Tuomas Tuomaanpoika Rautajoki 1824-50, leski Anna Katariina -1870

Kalle Tuomaanpoika Rautajoki 1870-89, leski Selma Fransintytär - 97

lesken toinen mies Fredrik Vitikkala 1897-1918

leski Selma Rautajoki-Vitikkala -1935

Selma ja Fredrik Vitikkalan perikunan jälkeen talo siirtyi siirtyi Aune ja Riitta Vitikalle. 1970-luvulta vuoteen 2001 talo oli Riitta Kroneldin (os.Vitikka) ja hänen miehensä kotina. Nykyinen omistaja osti talon vuonna 2001.

Rautajoen rakennukset ovat matalalla harjanteella Rautaveden rannalla. Rautajoki laskee rakennusten eteläpuolella vesistöön. Pihapiiri on pääosin kasvillisuuden peittämää. Pihapiirissä on nurmikon lisäksi runsaasti 1900-luvun alkupuolelta olevia kuusia, koivua ja vaahteraa. Tien varressa on lyhyt lehmusrivi. Myös joen ja Rautaveden rannat ovat kasvaneet umpeen. Rakennuksia on vaikea tarkastella kaempaa. Rautajoen lisäksi pihaa ympäröivät tilan pellot. Etelä- ja luoteispuolella on pellolla kaksi kivistä metsäsaareketta, jossa on rautakautisia muinaisjäännöksiä. Kivisaaren saunalle menevä polkua levennetty soralla. Tilan ja Rautajoen länsipuolella on rannassa kaksi uudehkoa tiilipintaista omakotitaloa.

Rakennetun ympäristön säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinnittää huomiota ja erityisesti asuinrakennukset, aitat ja navetta tulee säilyttää. Rakennusten korjautoimenpiteissä tulisi käyttää perinteisiä rakennusmateriaaleja ja rakennustapoja sekä erityisesti päärakennuksen osalta kunnioittaa rakennuksen arkkitehtonisia ominaispiirteitä. Avoimen maiseman säilyttäminen pihapiirin ympärillä on tärkeää. Uudisrakentaminen ei ole suositeltavaa. Muinaisjäännösalueita ja niiden lähiympäristöä koskevissa maankäyttöhankkeissa tulee olla yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon.

Seutu/maakuntakaava, 1997

Suuri Maatilakirja II, Kuopio 1964. A. Rakennetun ympäristön selvitys, Tarmo Peltonen, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen. kehityshanke/selvitysvaihe, 1997. Jutikkala, Suomen kartanot ja suurtilat III. 1945.Suomen asutus 1560-luvulla, kartasto ja kyläluettelot, Forssa 1973. Eskola Helvi, Tyrvään kylän- ja talonnimistä, Vammala 1942. Maarekisteri Vammalan kaupungista, Varsinais-Suomen maanmittauslaitoksen arkisto, Turku.