214102

Kangasala

Muinaisjäännösalueen äärikoordinaatit

Kohde on laajuudeltaan noin 20 000 neliömetriä. Muinaisjäännösalueen rajaus perustuu 1696 ja 1785 karttojen asemointiin, alueen topografiaan ja maastökäynnillä tehtyihin havaintoihin.

Liuksialan kartano sijaitsee 2,9 kilometriä Kangasalan kirkosta lounaaseen, Kaarina Maununtyttärentien varrella, tien kaakkoispuolella, Roineen rannalla. Matkaa etelässä sijaitsevaan järvenrantaan on kohteelta 60 metriä. Pohjoisessa aukeaa avara peltoaukea. Kartano sijaitsee aukean laidalla, pohjoiseen viettävän rinteen päällä. Etelässä kohdetta reunustaa järvenrannan sekametsä sekä nykyisen Liuksialan kartanon puutarha ja rannan joutomaa. Kohteen välittömässä läheisyydessä on niin ikään nykyiseen kartanoon kuuluvat tuotantorakennukset.

Ensimmäinen varma maininta Liuksialan kylästä on vuodelta 1508, jolloin kylässä pidettiin käräjät. Kuitenkin jo vuoden 1427 asiakirjassa mainittu Olavi Raro lienee Liuksialan Raruja. Vuonna 1541 taloja oli kylässä kuusi (Suvanto 1949, 84). Liuksiala muodostettiin vuonna 1556 kuninkaankartanoksi. Vuonna 1577 se läänitettiin leskikuningatar Kaarina Maununtyttärelle, joka ylläpiti kartanossa hoviaan. Kartanon myöhempiä omistajia olivat hänen tyttärensä Sigrid Vasa, tämän poika Åke Tott, Klaus Tott ja amiraali Lorenz Creutz vanhempi. Myöhemmin kartanosta muodostettiin lääninkartano ja säteriratsutila. Vuodesta 1821 tila on ollut Meurman-suvun hallinnassa.

Liuksialan puinen päärakennus on rungoltaan vuodelta 1804. Nykyiseen asuunsa se muutettiin 1902 (B. Blom). Rakennuksen alla sijaitsevan kivikellarin on arveltu olevan peräisin 1500-luvulta. Muinaisjäännösalueella sijaitsee myös 1800-luvun lopusta/1900-luvun alusta peräisin oleva aitta. Muinaisjäännösalueeksi rajattu alue on muutoin pääasiassa puutarhaa ja puistoa, jossa on omenapuita sekä muita istutuksia. Päärakennuksen takana, Roineen puolella, noin 27 metriä lounaaseen, on 1930-luvulla rakennettu puutarhaan kuuluva levähdyspaikka (koko 6 x 7 metriä). Niin ikään muinaisjäännösalueella, päärakennuksesta noin 90 metriä kaakkoon sijaitsee puolestaan harmaakivistä rakennettu, 1900-luvulta peräisin oleva kellarillinen kasvihuoneenperustus (koko 12 x 14 metriä).

Tilustien varrella, muinaisjäännösalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat väentupa ja punatiilinen navetta, jotka ovat peräisin 1890-luvulta. Muinaisjäännösalueen ulkopuolella, mutta sen välittömässä läheisyydessä, alueen länsipuolella sijaitsee kartanon elinkeinotoimintaan liittyviä rakennuksia (konesuojia, siiloja), jotka ovat betoniperustaisia. Kartano kulttuuriympäristöineen on avoin ja herkästi haavoittuva.

Luokka 2. Historiallisen kartta-aineiston perusteella paikannettu, keskiaikaisissa asiakirjoissa mainittu asuinpaikka ja 1500-luvulla kuninkaankartanoksi muodostettu kartano, joka on edelleen käytössä. Kohteen tarkempi rajaus sekä vanhimpien kulttuurikerrosten ja rakenteiden sijainnin ja säilyneisyyden selvittäminen vaatii lisätutkimuksia (koekaivauksia).

Suoja-alueeksi ehdotetaan 20 metriä kohteen haavoittuvan luonteen vuoksi. Suoja-alue sisältyy kohteen muinaisjäännösalueen rajaukseen.

Kohteelta noin 500 metriä pohjoiskoilliseen sijaitsee rautakautinen ruumiskalmisto Liuksialan kappeli (211 010 022), noin 750 metriä itäkoilliseen Leipin historiallinen kylätontti (ks. Kirsi Luodon (2009) raportin kohde numero 8), ja noin 800 metriä luoteeseen Suontaan ja Lerun torpanpaikat (ks. Kirsi Luodon (2009) raportin kohteet numero 9 ja 10).

-