Vuoden 2014 koekaivauksessa maakaapelilinjalle ja uuden muuntajan paikalle kaivetuista koekuopista ei paljastunut mitään selviä merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, rakenteesta tai kulttuurikerroksesta. Viitteitä kulttuuriperäisistä anomalioista alueelta kuitenkin havaittiin.

Tutkimusalueen ympäristöä tarkastettaessa löydettiin kuppikivi röykkiöalueen pohjoislaidalta, kun aukkohakkuun jäljiltä kiven reuna oli paljastunut ja siinä näkyi mahdollinen kaksoiskuppi. Kun kiven pinta paljastettiin kokonaan, siinä näkyi useita selviä kuppeja.

Vuoden 2015 valvonnassa kesäasukas opasti tutkijat röykkiöalueesta noin 200 metriä lounaaseen, Köpinsaarentien kaakkoispuolella olevalle hakkuuaukealle. Hakkuuaukean keskivaiheilla on laaja ja matala painauma, jonka keskiosa on aukean muuta osaa selvästi kosteampi. Sen ympärillä on enimmillään muutaman metrin paksuinen maasta muodostunut epäsäännöllinen reunavalli. Tämä on "lappalaisten kaivo", jonka myös Väinö Maajoki mainitsee vuoden 1939 inventointikertomuksessaan. Kyseessä on tarinapaikka, joka on tiedetty paikkakuntalaisten keskuudessa ainakin 1800-luvulla. ”Lappalaisten kaivon” keskikohdan ja reunavallin korkeusero on hieman yli metri. Kohteen keskikoordinaatti on N 6797268 E 324091. ”Lappalaisten kaivon” eteläreunan päältä, rikkoutuneen maanpinnan kohdalta havaittiin viisi metallikuonan kappaletta, jotka jätettiin niille sijoilleen. Metallikuonan löytökoordinaatti N 6797255 E324095. Kuonan löytökohdalta tai muualta kohteen reunavallilta ei havaittu hiiltä tai nokea.

Kaivon keskikohdasta noin 40 metriä kaakkoon sijaitsee yli kuution kokoinen satulanmuotoinen lohkare (N 6797236 E 324119). Pintamaa lohkareen ympärillä oli paikoin rikkoutunut ja hävinnyt tuulenkaatojen ja metsätöiden seurauksena. Rikkoutuneen maanpinnan alta oli paljastunut paljon kiviä (halk. keskim. 30 cm), jotka oli kasattu suuren lohkareen ympärille. Kiviä vaikutti olevan eniten maakiven koillispuolella. Suuri lohkare, jonka ympärille on koottu kiviä saattaa olla rautakautinen hautaröykkiö.