Elenia Oy on toimittanut Pirkanmaan maakuntamuseolle oikaisuvaatimuksen koskien arkeologista tutkimustarvetta, joka liittyy Vesilahden Köpinsaaren, Peltosaaren ja Himaussaaren alueelle suunniteltuun maakaapelihankkeeseen. Maakuntamuseo on antanut ko. kaapelihankkeesta kaksi lausuntoa 10.6.2013 (DIAR: 176/2013) ja 6.2.2014 (DIAR: 484/2013) sekä lähettänyt 19.6.2014 diarioidun sähköpostikirjeen maastokatselmuksen ja –neuvottelun tuloksista sekä tehdyistä suunnitelmamuutoksista (DIAR: 236/2014). Elenia Oy pyytää uudelleen käsittelemään museon lausunnoissaan esittämät tutkimus- ja valvontavaatimukset. Lisäksi pyydetään, että maakuntamuseo tekee em. vaatimuksista kirjallisen päätöksen tai vaihtoehtoisesti siirtää tämän oikaisuvaatimuksen toimivaltaiselle viranomaiselle. Tehtävään päätökseen pyydetään liittämään oikaisu- ja valitusohjeet. Neuvoteltuaan asiasta Museoviraston kanssa Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 §). Maakuntamuseo on lausunnoissaan perustellut kaapelointihankkeeseen liittyvän tutkimustarpeen. Tutkimusten tarkoituksena on antaa riittävän tarkat tiedot alueen kiinteistä muinaisjäännöksistä hankkeen asianmukaista jatkosuunnittelua varten ja auttaa maankäyttäjää välttämään lainvastaista kajoamista muinaisjäännöksiin. Kiinteän muinaisjäännöksen hävittämisestä tai turmelemisesta on säädetty rangaistus rikoslaissa ja muinaismuistorikkomuksesta on säädetty rangaistus muinaismuistolaissa. Näin ollen tarvittavien tutkimusten tekeminen on tärkeää paitsi muinaisjäännösten säilymisen myös maankäyttäjän oikeusturvan vuoksi.

Kaapelilinjan kaivaminen Köpinsaaren muinaisjäännösalueelle tarkoittaisi MML 1 §:ssä mainittua kajoamista kiinteään muinaisjäännökseen. Lain mukaan yleistä hanketta toteutettaessa kajoamislupa on mahdollista saada 13 §:n mukaisessa menettelyssä, joka tarkoittaa neuvottelemista museoviranomaisen kanssa. Jos neuvottelussa ei päästä yksimielisyyteen, on asia alistettava valtioneuvoston ratkaistavaksi. Museoviranomainen katsoo, että ko. maakaapelointihanke on sen laajuuden ja merkityksen perusteella yleinen työhanke. Mikäli Elenia Oy on tulkinnasta eri mieltä, on sillä mahdollisuus hakea kajoamislupaa MML 11 §:n mukaisesti Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, joka voi tehdä hallintopäätöksen esimerkiksi siitä, ottaako se hakemuksen käsiteltäväksi ja sovelletaanko kyseiseen hankkeeseen kajoamislupamenettelyä. Pirkanmaan maakuntamuseon ja Museoviraston lausunnot ovat museo- ja kulttuuriympäristöalan asiantuntijaviranomaisen kannanottoja, joista ei voi valittaa oikeuteen.

Muinaismuistolain edellyttämiä neuvotteluja työhankkeesta on pidetty 13.6.2014 maastokatselmuksen yhteydessä ja jatkettu maakuntamuseon aloitteesta 17.9.2014. Neuvotteluissa maakuntamuseo on esittänyt kaapelilinjojen muuttamista tutkimuskustannusten vähentämiseksi tai jopa poistamiseksi kokonaan.

Elenia Oy on katsonut sähkömaakaapelin rakentamishankkeen olevan vallitsevan maankäytön toimenpide. Maakuntamuseo toteaa kuitenkin, että muinaismuistolaki ei sisällä käsitettä ”vallitseva maankäyttö”. Kiinteän muinaisjäännöksen alueella tai sen lähistöllä aikaisemmin toteutuneista, etenkään jyrkästi muinaismuistolainvastaisista maankäytön toimenpiteistä ei synny laillista perustaa poikkeamiseen lain rauhoituksesta ja velvoitteista ellei kohde todeta dokumentoinnin jälkeen täysin tuhoutuneeksi. Muun lain nojalla myönnetty lupa, kuten rakennuslupa, ei poista muinaismuistolakiin perustuvaa rauhoitusta. Rauhoituksen turvaaminen tai lupa poiketa siitä on käsiteltävä muinaismuistolain mukaisesti joko erikseen tai muun luvan yhteydessä. Tutkimus- ja suojelutoimenpiteiden tarpeen arvioinnissa museoviranomainen huomioi aikaisemman, nykyisen ja suunnitellun maankäytön vaikutukset. Koneellisesti tehtävä, useiden kymmenien senttimetrien syvyyteen ulottuva kaivaminen on MML 1 §:n tarkoittama kajoava toimenpide, joka voi tuhota kiinteää muinaisjäännöstä.

Köpinsaarentielle sijoitettavasta linjasta maakuntamuseo toteaa, että arkistotietojen mukaan kyseinen kesämökkitie raivattiin alueelle ilman tutkimuksia v. 1963, jolloin tapahtui kajoaminen muinaisjäännökseen ja osa hautaröykkiöistä rikkoutui. Samana vuonna tehdyssä arkeologisessa tarkastuksessa havaittiin merkkejä muinaisjäännöksestä laajalla alueella uuden tien kohdalla. Tien aluetta ei ole sen jälkeen tutkittu, lukuun ottamatta yhden hautaröykkiön kaivauksia tien eteläpuolella. On syytä olettaa, että v. 1963 havaitut kalmistoon liittyvät merkit tien kohdalla ovat tiekerrosten alla.

Himaussaaren arkeologisen inventointitarpeen arvion tarkentamiseksi Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti 30.9.2014 alueen alustavan tarkastuksen, jonka tuloksista Elenia Oy:tä informoitiin sähköpostikirjeellä 3.10.2014 (DIAR: 375/2014). Esitarkastuksessa saaren eteläosan kesämökkitonttien alueella havaittiin kiviröykkiötä, jotka voivat olla kiinteitä muinaisjäännöksiä. Röykkiöt sijaitsevat suunnitelluilla kaapelilinjoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Kiviröykkiöiden ja mahdollisten muiden arkeologisten kohteiden huomioonottaminen kaapelihankkeessa vaatii saaren eteläosan arkeologista tarkkuusinventointia. Inventoinnin tuloksista on neuvoteltava maakuntamuseon kanssa. Saaren pohjoisosassa kaapelointihanke voidaan toteuttaa ilman arkeologisia toimenpiteitä.

Elenia Oy katsoo oikaisuvaatimuksessaan, että tutkimusvaatimuksia on pidettävä sille kohtuuttomina ja viittaa MML 15 §:ään. Maakuntamuseo toteaa, että lainsäädännössä ei ole määritelty ko. lakipykälän tarkoittamaa kohtuullisuuden rajaa. Asiaa arvioidessaan museoviranomainen ottaa huomioon muut vastaavanlaiset työhankkeet sekä maankäyttäjien tasapuolisen kohtelun. Oikaisuvaatimuksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella em. lakipykälän mukaista kustannusvelvoitetta olisi pidettävä kohtuuttomana toteuttajalle. Vertailtaessa arkeologisia tutkimuskustannuksia muihin kyseisen maankäyttöprosessin kustannuksiin kannattaa huomioida, että edellä mainitut sisältävät kaivutyön lisäksi myös esimerkiksi arkisto- ja muut esityökustannukset, esinelöytöihin liittyvät jälkityöt ja raportin laatimisen. Maakuntamuseo huomauttaa lisäksi, että hankkeen toteuttajan on syytä pyytää tarjouksia usealta alan toimijalta, joiden yhteystiedot löytyvät Museoviraston internetsivuilta (ks. viite em. lausunnoissa). Tutkimuksen suorittajan tulee tarvittaessa neuvotella museoviranomaisen kanssa tutkimustoimenpiteiden laajuudesta ja tarkkuudesta. Valtion rahoituksella tehtävistä arkeologisista tutkimuksista vastaa Museovirasto oman budjettinsa puitteissa.