Elenia oy oli rakentamassa sähkökaapelilinjaa Vesilahden länsiosassa. Suunniteltu linja kulki Köpinsaaren kärjessä rautakautisen kalmistoalueen läpi. Sähkökaapelilinjaan liittyvä uuden muuntajan paikka oli suunnitelya aivan kalmistoalueen koilislaidan tuntumaan. Pirkanmaan maakuntamuseo edellytti lausunnossaan ja antamissaan ohjeissa, että uuden muuntajan paikalla ja sille jotavalla noin 15 metrin mittaisella rakentamattomalla alueella on suoritettava arkeologinen koekaivaus.

Elenia Oy:n tekemä sähkökaapelointi ulottui myös Köpinsaaren itäpuolella sijaitsevaan Himaussaareen, jossa Pirkanmaan maakuntamuseon ohjeiden mukaan alueella oli suoritettava arkeologinen tarkkuusinventointi.

Köpinsaaren tutkimusalue sijaitsee Vesilahden saarikunnassa ja sieltä tunnetaan rautakautinen kalmisto. Köpinsaaren röykkiö kalmisto sijaitsee saaren pohjoisosassa, kivisellä moreeniniemellä, pyhäjärven vesistöön kuuluvan Mantereenjärven rannalla.

Pienehkö ja matala Himaussaari sijaitsee Köpinsaaresta pari sataa metriä itään. Valtaosa saaresta on entistä peltoa, joka on nykyisen nurmella tai kesannolla.

Köpinsaari: A.O Heikel 1896 tarkastus, V Maajoki 1939 inventointi, A-L Hirviluoto 1963 tarkastus ja 1964 tarkastus ja kaivaus, P Lahtiperä 1965 ja 1966 kaivaus, O. Soininen 1992 kartoitus, L. Tuomi 1992 kasvillisuuskartoitus, J Pukkila & V Laakso 1995 inventointi.

Himaussaari: Pirkanmaan maakuntamuseo 2014 tarkastus.

Molemmissa saarissa arkeologisina kenttätyömenetelminä käytettiin koekuopistusta (lapiolla ja lastalla), maannäytekairauksia (käsikairalla, pesä 1 cm) ja simänvaraista havainnointia sekä metallinetsintää.

Köpinsaaren koekuopista ei paljastunut mitään selviä merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, rakenteesta tai kulttuurikerroksesta. koekuopista 1 ja 2 havaittiin kuitenkin merkkejä ihmisen toiminnasta. Löytyneet tiilenpalat viittaavat (myöhäiselle) historialliselle ajalle. Palanut savi voi olla peräisin niin historialliselta ajalta kuin esim. rautakaudelta. Samoin noki ja hiilenhiput maannoksessa.

Himaussaaren koekuopissa todettiin normaali muokkauskerros ja sen alapuolinen savi/hiesu. Linjan vierellä olevat rökkiöt todettiin 1990-luvulla tehdyn kaivon kaivamisesta syntyneiksi maakasoiksi. Himaussaaressa suoritetussa arkeologisessa tarkkuusinventoinnissa ei havaittu mitään arkeologisesti merkittävää tai edes siihen viittaavaa.