rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemakokonaisuus

Historiallinen arvo

Vuokrakerrostalojen ryhmä on elävä ja kertova esimerkki jälleenrakennuskauden sosiaalisen asuntotuotannon ratkaisuista. Leimallisia piirteitä ovat sijoittuminen kaupungin ulkopuoliselle uudelle asuma-alueelle ja valtiollisesti säännellyn puukerrostalotyypin käyttö.

Alueen historiallinen jatkuvuus on toteutunut, kun pienten talouksien asuinyhteisöksi suunniteltu kokonaisuus palvelee edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaan. Uudet luhtitaloasunnot täydentävät sosiaalihistoriallista kehitystä.

Rakennushistoriallinen arvo

Rakennuskokonaisuus on yhtenäinen ja ominaispiirteiltään hyvin säilynyt. Talot edustavat jälleenrakennuskauden pelkistettyä, mutta laadukasta arkkitehtuuria, jossa keskeisiä ovat julkisivujen rytmitys ja materiaalit, niukat yksityiskohdat ja pienipiirteiset mittasuhteet.

Sisätiloissa remontointi on muuttanut asuntojen ilmettä, mutta pohjaratkaisun luonne on säilynyt alkuperäisenä. Asuntojen ulottuminen läpi talon on rakennusajankohdalla ja rakennustyypille leimallinen piirre. Rappujen puiset porrashuoneet ja ovet ovat säilyneet erinomaisesti.

Luhtaankadun vuokratalot kertovat rakennusaikansa säännellystä arkkitehtuurista, jossa valtiojohtoiset suunnittelutavoitteita sovellettiin paikallisesti. Rakennuskokonaisuus on todistusvoimainen esimerkki 1940-luvun talotyypistä, mutta ei itsenäistä tai erityisen viimeisteltyä arkkitehtuuria.

Ympäristöarvo

Asuinrakennukset sijoittuvat tontille ilmavasti suhteessa toisiinsa ja katulinjaan. Pihat ovat kevyesti muotoiltuja niin, että metsäinen luonnonmukaisuus toteutuu. Pihan pohjoispäähän muodostuu viihtyisä pihatiemaisema.

Taloryhmällä on maisemallisesti merkittävä asema Luhtaankadun kaartuvassa katunäkymässä. Luhtaankatu 23 sijaitsee avainkohdassa tultaessa alueelle pohjoisesta.

Toimenpidesuositukset

Rakennusten tullessa seuraavaan korjausikään on suositeltavaa pitää niiden hyvin säilyneitä rakennusaikaisia ominaispiirteitä korjausrakentamisen lähtökohtana. Julkisivupiirteiden säilymiseksi tärkeää on säilyttää puuverhous ja jälleenrakennuskauden ikkunamalli sekä sisäänkäyntien yksinkertainen muotoilu. Porrashuoneet ovat rakennusten merkittävin sisämiljöö. Asuntojen osalta sisätilat kestävät muutoksia.

Luhtaankadun inventointikohteen suhteesta muihin tutkimuksessa vertailtuihin alueisiin voidaan todeta, että Luhtaankadun alue liittyy historialtaan ja arkkitehtonisilta piirteiltään muihin jälleenrakennuskauden sosiaalisen asuntotuotannon alueisiin. Kaupunkirakenteessa sen asema ei ole yhtä merkitsevä kuin esimerkiksi Härmälän, Nekalan ja Kissanmaan vertailualueissa, jotka muodostavat oman selvärajaisen ja näkyvän kortteliston oman kaupunginosansa sisään.

Luhtaankatu 11-23:n 1940-luvulla rakennettujen asuinkerrostalojen asemaa tamperelaisessa rakennusperinnössä puoltavat ominaispiirteiden hyvä säilyneisyys, rakennuskokonaisuuden yhtenäisyys ja tontin tasapainoiset mittasuhteet. Sen sijaan kohteella ei ole merkittävää asemaa alueellisen kaupunkisuunnittelun tai arkkitehtuurihistorian maamerkkinä. Kun tarkastellaan jälleenrakennuskauden sosiaalista asuntorakentamista rakennustyyppinä ja aluekehityksen ilmiönä, voidaan inventoinnin pohjalta todeta, että muut tutkitut vertailukohteet sisältävät enemmän rakennusperinnön säilyttämistä puoltavia arvoperusteita.

Pappilan asuinalueella Luhtaankadun jälleenrakennuskauden talot voivat toimia historiallisena lähtökohtana, jonka pohjalta on mahdollista kehittää uutta asumista. Luonnonläheinen puutaloasuminen, ekologisuus ja yhteistilojen paluu taloyhtiöihin ovat ajankohtaisia houkuttavuustekijöitä etsittäessä kaupunkiasumisen vaihtoehtoja.

Kohde muodostuu yhdestä tontista, jolla on kahdenlaista eri-ikäistä rakennuskantaa. Inventointi kohdistuu ensisijaisesti Luhtaankadun varressa sijaitseviin 1940-luvulla rakennettuihin asuinkerrostaloihin, jotka ovat kaupungin vuokra-asuntoina. Tontin takaosassa on 1990-luvulla rakennettuja luhtitaloja, niin ikään Tampereen Vuokratalot Oy:n hallinnoimia, jotka kuuluvat samaan pihapiiriin.

1940-luvulla rakennetut puukerrostalot ilmentävät piirteiltään jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria ja rakennustapaa. Sijoittelu tontille avoin, päädyt Luhtaankadulle päin.

Talojen hahmo on selväpiirteinen suorakaide. Satulakatto, jonka kattokulma keskikorkea, hyvin tyypillinen aikakauden mitoitus. Kolme piippua: päädyissä ja keskellä. Alkuperäiset tiilipiiput on kunnostettu yläosastaan. Luhtaankatu 15:ssa piiput on vuorattu peltivaipalla.

Julkisivuissa peiterimoitettu pystylautaverhous. Väritys ilmeisesti alkuperäisen mukainen: kermanvaalea (Luhtaankatu 15, 19, ja 23 tai vaalean punaruskea (Luhtaankatu 13 ja 21). Palanut Luhtaankatu 17 oli väriltään punaruskea, joten ulkoväri on vaihdellut vuorotaloin. Alkuperäinen sementtitiilikatto on uusittu 1980-luvun lopun remontissa konesaumatuksi peltikatoksi, väri punainen.

Ikkunamalli kaikilla sivuilla säännöllinen kaksijakoikkuna, aukeamissuunnat sisään ja ulos. Muoto matalahko, neliömäinen 1940-luvun RT-kortiston mukaisesti. Puitteet kapeat, maalattu valkoisiksi. Talojen ikkunat ovat säilyneet alkuperäisinä lukuunottamatta Luhtaankatu 15:a, johon vaihdettu uudet vastaavankokoiset teräsikkunat 2005. Ikkunajako sisäänkäyntipuolella tasainen, ruudukkomainen. Huoneidenpuoleisella julkisivulla keskimmäiset ikkunat sijoitettu vierekkäin kahdeksi pariksi, mikä laventaa ja rauhoittaa julkisivua. Päätyjulkisivuja keventää yksi ikkuna huoneen puolella. Epäsymmetrinen sijoittelu antaa päädylle funktionalistista ilmettä. Ullakon päädyissä lisäksi matala kaksijakoikkuna. Kellareissa pienet kaksijakoikkunat tai yksiruutuiset neliöikkunat. Kadun puoleisissa päädyissä käynti kellariin: betoniporras, paneloitu ovi ja kevyt, jyrkähkö harjakatos peltikatteella.

Sisäänkäynnit alkuperäisiä. Yksinkertainen betonirappu 1-3 askelmalla. Pyöreä, maalattu metallikaide vain toisella puolella. Puurakenteiset ulko-ovet alkuperäisiä: yläikkunallinen paneloitu ovi, maalattu ruskeaksi. Sisäänkäyntikatos yksinkertainen taitekatos peltikatteella. Sirot kannattimet puuta.

Verraten kapearunkoisissa taloissa on kaksi rappua, joissa kummassakin neljä asuntoa. Asunnot ovat läpitalon huoneistoja, keittiö varjon puolella ja huone eteläpuolella. Keskellä sisäänkäyntieteisen yhteydesä wc/suihku. Huoneistot on pintaremontoitu 1980-luvun lopussa, jolloin ulkoseiniin lisättiin lisälämmöneristys ja laajennettiin wc:tä suhikutilalla joko huoneen tai keittiön puolelle.

Talojen porraskäytävät puuverhottuja. Maalatut lautarappuset, seinissä panelointi joko sormipanelia tai kapeaa nk. siskonpanelia. Seinäpinnat (mäntyä) lakattu ja maalattu ruskehtavin värein. Porraskaiteet puiset, kaksi eri mallia: umpinainen paneloitu, jossa päällä pyöreä kaidepuu (kuten Luhtaankatu 13:ssa) tai avonainen, vaakalaudoista tehty. Ensin mainittu malli ilmeisesti alkuperäinen. Väliovet asuntoihin kokopuisia, malliltaan kolmepeilisiä, lakattuja tai maalattuja (valkoinen). Lähes kaikki säilyneet alkuperäisinä. Väliovet porrashuoneeseen ja kellariin niin ikään alkuperäisiä, yläikkunallisia puuovia, maalattu valkoisiksi. Kellaritiloissa alkuperäiset laakaovet rautaa.

Kellaritilat pääosin alkuperäisessä asussa: huoneistokohtaiset säilytyskomerot rappujen vieressä, eteläsivulla yhteiset varastohuoneet eli entiset halkokellarit, nykyisin kerhotilakäytössä. Rakennukseen Luhtaankatu 13 on remontoitu tekninen tila ja talohuollon käytössä oleva sosiaalitila. Rakennuksen Luhtaankatu 15 kellariin on remontoitu sauna ja pukuhuone 1990-luvulla. Alunperin sauna ja pesuhuone rakennettiin ilmeisesti taloihin Luhtaankatu 13 ja 21, nämä eivät enää saunakäytössä.

Ullakoilla pienehköt kuivausullakot talojen päädyissä. Rappujen välissä huoneistokohtai puurakenteiset säilytyskomerot.

Ks. Hankeraportin luku "Kohteen historiallinen tausta."

Luhtaankatu 11-23:n tontti on pitkänomainen, kaartuvan tien muotoa seuraava kaistale. Koko tontti on rakennettua aluetta, ja sitä rajaavat koillisessa ja lounaassa Hevoshaankadun molemmat päät, Luhtaankatu kaakon suunnassa sekä Pappilan omakotialue tontin luoteispuolella. Luhtaankadun toisella puolella, tutkittua aluetta vastapäätä on 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa rakentunut asuinalue, jossa kahden kerroksen korkuisia puuverhottuja rivitaloja sekä yksikerroksisia tiensuuntaisesti sijoittuneita punatiilitaloja. Tontin pohjoispuolella risteysalueella, osoitteessa Hevoshaankatu 23 toimii 2000-luvun alussa rakennettu vammaisten palvelukoti Luhtakoti.

Tutkittavan tontin yläosa eli luhtitalojen alue on metsäisempää ja alaosa, jossa 1940-luvun asuinkerrostalot ovat, taas puustoltaan väljempää, puistomaista alutta. Tontin pinnanmuodot ovat luonnonmukaisia, ja asuintalojen väliin muodostuu harvahkoja metsiköitä, joissa isoja pihakuusia ja koivuja, paikoin kivikkoa. Tontti on varsinkin eteläosaltaan aurinkoinen. Talot on sijoitettu funktionalismin suunnitteluihanteen mukaisesti optimaalisesti valoon nähden niin, että molemmin puolin saadaan valoa läpitalon-asuntoihin. Rakennukset 1, 2 ja 4 on asemoitu kulmittain pääilmansuuntiin nähden, ja rakennukset 5 ja 6 enemmän etelää kohti. Talojen sijoittelu on aavistuksen porrastettua, ja ne levittäytyvät viuhkamaisesti Luhtaankadun varteen.

Piha-alueet koostuvat nurmikentistä ja sorapintaisista (mahd. myös kivituhkaa) pihateistä, joilla tarvittaessa mahtuu ajamaan autolla. Talojen välissä mutkittelevat pihoja yhdistävät kävelypolut. Autopaikoitus on keskitetty muutamalle parkkialueelle talojen sisäänkäyntipihojen ja Luhtaankadun tuntumaan. Lisäksi tontin takakulmissa on isommat parkkialueet lähinnä luhtitaloja varten. Leikkipaikat sijaitsevat rakennuksen 1 länsipuolella (Luhtaankatu 13) ja rakennuksen 4 länsipuolella (Luhtaankatu 19).

Erityisesti tontin pohjoispäähän muodostuu viihtyisä puistomaisema, kun pihatie polveilee 1940-luvun rakennusten ja ylärinteen uudempien luhtitalojen välissä. Näkymässä on elävästi eri aikakauden rakennuksia, jotka sijoittuvat vapaasti kaartuen kohti pihatietä. Yhdistävinä tekijöinä ovat puumateriaali ja kodikas mittakaava.

Näkymä tontille aukeaa ensisijaisesti Luhtaankadulta. Maisemaa määrittävät talojen väljä rytmitys ja vaapasti muotoiltu, metsämäinen piha-alue. Rakennusten mittakaava ja sijoittelu osuvat hyvin yksiin Luhtaankadun eteläpuolisen rakennuskannan kanssa. Saavuttaessa kohteeseen pohjoisesta, Heikkilänkadun risteyksestä, rakennus 6 (Luhtaankatu 23) sijaitsee maiseman avainkohdassa, josta avautuu näkymän pitkin Luhtaankatua kaartuvan tien ja asuinrakentamisen vuoropuheluun.

Mika Ukkonen, vastaava sosiaali-isännöitsijä, Tampereen Vuokra-Asunnot Oy.

Mikko Töyrylä, kiinteistöpäällikkö, Tampereen Vuokra-Asunnot Oy.

Elina Standertskjöld, arkistonhoitaja, Arkkitehtuurimuseo.

Hanna Lyytinen, Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy.

Asukas, Luhtaankatu 13.

Asukas, Luhtaankatu 23.