Tampereen kaupunki pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Pappilan heterogeeninen rakennuskanta ilmentää alueen muuttumista maaseutukylästä työväestön omakotialueeksi ja nykyiseksi pientalovaltaiseksi asuinalueeksi. Kaavahankkeen kohteena olevalle tontille on vuonna 1948 valmistunut kuusi kunnallista puukerrostaloa. Yksi näistä rakennuksista paloi vuonna 2010. Tontin takaosaan on rakennettu 1990-luvulla luhtitaloja. Hankkeen tavoitteena on korvata vanhat puukerrostalot moderneilla pienkerrostaloilla.

Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut hankkeesta alustavan lausunnon (DIAR: 183/2011), jossa se totesi, että Luhtaankadun vuokratalot ovat osa Tampereen kaupungin sotienjälkeistä asuntotuotantoa, johon kuuluvat samantyyliset Härmälään (1941), Nekalaan (1945–48) ja Hipposkylään (1947–49) rakennetut vuokratalot. Maakuntamuseo katsoi, että Luhtaankadun vuokrataloilla on kulttuurihistoriallista ja maisemallista arvoa osana Pappilan kulttuuriympäristöä eikä lähtökohtaisesti pitänyt rakennusten purkamista suotavana. Maakuntamuseo totesi, että mikäli kaavahanketta aiotaan viedä eteenpäin, tontin rakennuskannasta tulee laatia asianmukainen rakennetun ympäristön inventointi, jossa arvioidaan rakennuskokonaisuutta mm. osana Tampereen kaupungin 1940–50-lukujen asuntotuotantoa sekä Pappilan alueen muovautumista. Tällainen selvitys on laadittu vuonna 2012.

Rakennetun ympäristön inventoinnin mukaan Luhtaankatu 11–23:n puurakenteisilla vuokrakerrostaloilla on sosiaalihistoriallista, rakennusperinteistä sekä maisemallista arvoa. Kohde liittyy historialtaan ja arkkitehtonisilta piirteiltään muihin jälleenrakennuskauden sosiaalisen asuntotuotannon alueisiin. Kaupunkirakenteessa sen asema ei ole yhtä merkitsevä kuin vertailualueilla. Luhtaankadun puukerrostalojen asemaa tamperelaisessa rakennusperinnössä puoltavat selvityksen mukaan kuitenkin ominaispiirteiden hyvä säilyneisyys, rakennuskokonaisuuden yhtenäisyys ja tontin tasapainoiset mittasuhteet. Sen sijaan kohteella ei ole merkittävää asemaa alueellisen kaupunkisuunnittelun tai arkkitehtuurihistorian maamerkkinä.

Jos halutaan verrata aluetta Härmälään, Nekalaan tai Hipposkylään, suunnittelualue on suppeampi ja inventoinnin pohjalta voidaan todeta, että muut tutkitut vertailukohteet sisältävät enemmän rakennusperinnön säilyttämistä puoltavia arvoperusteita. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että alueeseen liittyy monipuolisia arvoja ja alue näyttäytyy paikallisesti harmonisena kokonaisuutena muutoin muuttuneessa ympäristössä

Pirkanmaan maakuntamuseo pitää Luhtaankadun puukerrostalojen purkamiseen johtavaa hanketta erittäin valitettavana. Kohde sisältää Pappilan kaupunginosan mittakaavassa merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja, jotka kaavahankkeen toteutuessa menetetään. Tampereen kaupungin 1940-luvun vuokratalorakentamisen kontekstissa arvot eivät kuitenkaan ole niin merkittäviä, että kohteen suojeleminen asemakaavalla olisi välttämätöntä. Kohteen arvot ja niihin kohdistuvat menetykset tulee huomioida hankkeen vaikutuksia arvioitaessa. Muinaisjäännösten osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.