Pirkanmaan maakuntamuseo teki kesäkuussa 2010 Tampereen Kirjastonpuistossa koekaivauksen alueella, johon suunnitellaan rakennettavaksi puistolava. Maakuntamuseo sai koekaivausta varten muinaismuistolain mukaisen tutkimusluvan Museovirastolta. Työt aloitettiin maastossa 4.6.2010.

Kirjastonpuiston kunnostussuunnitelman mukaiset rakennettavat kohdat sijaitsivat Tammerkosken historiallisen ajan kylänpaikan, kartanonpaikan ja markkinapaikan alueella sekä Tammerkosken rannassa Frenckellin paperitehtaan puuhioketehtaan vieressä. Koska nämä kohteet ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä ja alueella saattaa myöhemmästä maankäytöstä huolimatta olla säilynyt ehjää kiinteää muinaisjäännöstä, lavan rakentaminen edellytti arkeologisia koekaivauksia.

Kirjastonpuisto rajautuu länsireunaltaan Keskustoriin ja itäreunaltaan Tammerkoskeen. Pohjoisessa aluetta rajaa entinen Frenckellin tehdasalue ja etelässä Tampereen Teatteri ja Vanha kirkko. Kirjastonpuisto on osa valtakunnallisesti merkittävää kansallismaisemaa. Koekaivausalue sijaitsi Frenckellin paperitehtaan pannuhuoneen, nykyisen Kirjaston lehtienlukusalin, länsipuolisella puistoalueella.

Pirkanmaan maakuntamuseo teki Tampereen Kirjastonpuiston alueen puistosuunnitelman johdosta alueella arkeologisen inventoinnin kesäkuussa 2008. Inventoinnissa (2008) historiallisten lähteiden ja vanhojen karttojen perusteella määriteltiin Tampereen Kirjastonpuiston alueella sijaitsevan historiallisen ajan muinaisjäännös Tammerkoski (Koski), johon kuuluu kylätontti, kartano ja markkinapaikka. Näiden lisäksi alueella todettiin olevan teollisuushistoriallisia jäänteitä. Kesällä 2009 puistoalueella valvottiin kunnostus- ja rakennustöitä. Valvonnan yhteydessä paljastui kulttuurimaakerroksia ja 1800-luvun lopulle ajoittuva Vaakahuoneen jäännös ja Frenckellin paperitehtaan massahiomon rakenteita (ks. Luoto 2009).

Inventoinnin tuloksena maakuntamuseo edellytti Kirjastonpuiston kunnostustöihin liittyvien kaivutöiden arkeologisen seurannan muinaisjäännösalueella vuonna 2009, joka seurauksena puistoalueella valvottiin tehtyjä kunnostus- ja rakennustöitä. Valvonnan yhteydessä paljastui kulttuurimaakerroksia ja 1800-luvun lopulle ajoittuva Vaakahuoneen jäännös, jotka tutkittiin hankkeen yhteydessä. Näiden lisäksi kesällä 2009 koskenrannasta paljastui vuonna 1877 rakennetun Frenckellin hioketehtaan rakenteita, jotka tutkimusten jälkeen peitettiin. Tammerkosken rannasta paljastuneen Frenckellin massahiomolle laadittiin muinaisjäännösrajaus arkisto- ja karttamateriaalin perusteella.

Kohteesta ei ole tehty teollisuusarkeologista tutkimusta, mutta sen ympäristöä on käsitelty rakennushistoriallisissa inventoinneissa.

Kenttätyöt

Tampereen kirjastonpuistossa suoritettiin kesäkuussa 2010 kolmen viikon mittaiset arkeologiset koekaivaukset. Tutkimuksen tavoitteena oli määritellä kiinteään muinaisjäännökseen liittyvien kerrostumien ja rakenteiden säilyneisyys ja laajuus. Kohde sijaitsi Kirjastonpuiston kunnostustyömaa-alueella. Koekaivauksen yhteydessä käytettiin puiston kunnostustyöhön työskentelevää kaivinkonetta. Työ eteni yhteistyössä muun puiston kunnostustyön kanssa. Kaivausalueita avattiin kulloinkin käytössä olevan tilan ja työvoiman mukaan.

Kaivinkonetta käytettiin pintamaakerroksen kuorimiseen. Tähän päädyttiin, koska katsottiin, että 1900-luvun puolivälin jälkeen tuodut sekoittuneet puutarhamulta- ja savikerrokset voitiin poistaa koneellisesti. Suurimmasta osasta kaivausaluetta poistettiin noin 30-40 cm paksu kerros puutarhamultaa.

Kaivausalueelle kaivettiin noin 1 metrin levyisiä koeojia. Koeojat kaivettiin ensimmäisen rakennekerroksen pintaan, pihakiveyksen tasoon. Osaan koeojista tehtiin laajennuksia jotta paljastuneen kiveyksen luonne ja laajuus saatiin selville. Koneellisesti kaivettua maa-ainesta ei seulottu ja löydöt taltioitiin koeojan tarkkuudella. Kaivettu pintamaa lastattiin kuorma-autoihin, josta maa kuljetettiin maankaatopaikalle.

Dokumentoinnissa sovellettiin yksikkökaivausmenetelmää siten, että kaivettaessa maakerrokset pyrittiin poistamaan luonnollisissa kerroksissa. Kaivetut maakerrokset dokumentoitiin valokuvaamalla, sanallisin muistiinpanoin sekä karttapiirroksin. Yksikköjen dokumentoitiin käytettiin erillistä lomaketta. Lomakkeeseen merkittiin kaivetun kaivausyksikön ominaisuuksia.

Yksikkö- ja rakennekuvaukset sekä niiden stratigrafia ovat esiteltynä liitteissä 7. Löydöt otettiin talteen yksiköittäin. Maakerroksia ja rakenteita on käsitelty yksiköinä, jotka on numeroitu juoksevasti alkaen numerosta 100. Näistä on luettelo ja kuvaukset kertomuksen lopussa liitteenä. Maakerrokset, rakenteet ja leikkaukset on erotettu toisistaan kirjaintunnuksilla: Y = maakerros, R = rakenne ja K = Kuoppa (leikkaus).

Tutkimusten jälkeen kaivausalue jätettiin avonaisena odottamaan loppukesän jatkotutkimuksia.

Näytteet

Maa- tai radiohiilinäytteitä ei otettu, koska suurin osa kaivetusta maasta oli sekoittunutta puutarhamultakerrosta eikä löydettyjen kulttuurikerrosten tai rakenteiden tapauksessa sitä pidetty tarpeellisena.

Rakenteet

Havaittuja kiinteään muinaisjäännöksen kuuluvia rakenteita ei purettu, sillä tutkimusten tarkoituksena oli selvittää muinaisjäännöksen laajuutta ja säilyneisyyttä.

Mittaukset ja dokumentointi

Työn yhteydessä Kaivausaluetta dokumentoitiin valokuvaamalla, piirtämällä ja takymetrimittauksilla. Kentällä mittapiirrokset ja karttaluonnokset tehtiin pääasiassa kelamitan ja millimetripaperin avulla. Piirrokset asemoitiin kaupungin aineistoihin työhankkeen yhteydessä tehdyin takymetrimittauksin. Takymetrimittaukset suoritettiin tutkimusryhmän toimesta. Takymetrimittauksien toteuttamiseksi Tampereen kaupungin mittaus- ja geotekniikan palvelut (Tampereen infra) toimitti hankealueella sijaitsevien asemointipisteiden tietoja. Mitta-aineisto toimitettiin tutkijoille Tampereen kaupungin "Tampere 2004" koordinaatiston mukaisina mittapistetietoina. "Tampere 2004" koordinaatistoa käytettiin myös jälkitöiden yhteydessä laadittujen karttojen koordinaatistona. Koordinaatit muunnettiin jälkityövaiheessa tarpeellisin osin KKJ 3 järjestelmän mukaisiksi sijaintitiedoiksi.

Taustaselvitys

Hankkeen yhteydessä tehtiin selvitys, jossa tarkasteltiin Kirjastonpuiston arkeologisissa kaivauksissa paljastuneen kiveyksen ja kapearaiteisen rautatien jäänteiden ikää, laajuutta ja kontekstia. Työ perustui arkisto- ja kirjallisuuslähteisiin. Selvityksen teki FM Jari Heiskanen. Selvitysraportti "Apteekkareita ja paperiteollisuutta Tampereen Kirjastonpuistossa - Historiatietoa kesän 2010 arkeologisen koekaivauksen löytöjen taustaksi" on arkeologisen tutkimusraportin liitteenä 1.

Kenttäkiveyksen ja ratojen taustan selvityksen keskeisen lähdeaineiston muodosti Tampereen kaupunginarkisto, jonka hallussa on Frenckellin tehtaan järjestämätön piirustusarkisto. Toinen lähde oli Tampereen museoiden kuva-arkisto, jonka kuvista saatiin täsmennystä tutkimusalueen maankäyttöön. Tausta-aineistona on lisäksi käytetty Frenckellin tehtaasta jo aikaisemmin tehtyjä inventointeja, selvityksiä ja raportteja. Kirjallisuudesta käytössä olivat Tampereen kaupungin historiateokset ja Martin Liliuksen laatima Frenckellin paperitehtaan toiminnasta laatima tiivis historiateos. Liitteessä 1 oleva raportti on yhteenveto edellä mainituista, helposti saatavilla olevista aineistoista.

Jälkityöt

Karttapiirrokset

Kentällä tehdyt karttapiirrokset ja mittaustulokset piirrettiin puhtaaksi MapInfo 8.0 tietokoneohjelmalla. Karttapiirrosten koordinaatistona käytettiin Tampereen kaupungin "Tampere 2004" koordinaatistoa. Koordinaatiston käyttöön oli kaksi syytä. Ensinnäkin kentällä tehdyt mittaukset oli taltioitu tämän koordinaatiston perusteella. Toiseksi käytetyt Tampereen kaupungin rasteripohjakartat olivat tämän koordinaatiston mukaiset.

Kaivausalueilla millimetripaperille laaditut piirrokset skannattiin ja sen jälkeen asemoitiin käytettyyn koordinaatistoon takymetrimittauksin mitattujen vastinpisteiden avulla. Tarpeelliset kartat tulostettiin kertomuksen liitteeksi (liite 6).

Löydöt

Löydöistä laadittiin löytöluettelo, joka on kaivauskertomuksen liitteenä (liite 2). Löytöjä ei luetteloitu minkään museon kokoelmiin.

Valokuvat

Valokuvat luetteloitiin Pirkanmaan maakuntamuseon kokoelmiin. Digitaalikuvien luettelo on liitteessä 3 ja mustavalkokuvien luettelo liitteessä 4.

Koekaivauksen tuloksena löydettiin 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen ajoittuva Frenckellin paperitehtaan teollisuuspihan jäännös, joka on osa Frenckellin paperitehtaan muinaisjäännöstä. Teollisuuspihaan kuuluvia rakenteita ei kaivettu pois. Rakenteista dokumentoitiin ainoastaan paljastunut pintataso ja muutama profiili. Koekaivauksen tuloksena ei voitu määrittää muinaisjäännöksen laajuutta ja säilyneisyyttä hankealueen ulkopuolella. Koetutkimuksen tulosten perusteella tutkimuksia jatkettiin myöhemmin kesällä muinaisjäännöksen laajuuden ja säilyneisyyden selvittämiseksi.

Kaivaushavainnot

Arkeologisoituneita rakenteita ja arvokkaita kerrostumia tuli tutkimusalueelta esiin noin 0,3 - 0,4 metrin syvyydeltä. Koeojista tehtyjen havaintojen perusteella paikalla sijaitsee teollisuuspiha. Teollisuuspihan kiveys on noin 20 cm paksu ja se on pohjustettu noin 10 - 20 cm paksulla asetushiekalla. Kiveyksessä on kapearaiteisen rautatien kiskojen jäänteitä. Useimmiten rautatien kohta erottuu vajaan metrin levyisenä kivettömänä alueena. Kiskoja on säilynyt muutamassa kohdassa, lähinnä kaivausalueelta paljastuneen betonisokkelin länsi- ja lounaispuolella. Kaivausalueen lounaisosassa kapearaiteinen teollisuusrautatie oli rakennettu aikaisemman purku- tai rakennusjätteestä syntyneen kerrostuman päälle ilman pohjustusta.

Kaivutyö lopetettiin lähes koko kaivausalueella 1800 - 1900-luvun vaiheessa syntyneeseen teollisuuspihaksi tulkittuun kerrostumaan. Ainoastaan muutamassa kohdassa, jossa teollisuuspihan kiveys oli aiemman maankäytön rikkomaa, kaivettiin teollisuuspihan alapuolisia maakerroksia. Muutamissa kohdissa voitiin havainnoida kiveyksen alapuolisia kerrostumia. Kyseisillä kohdilla kiveys oli jo aiemmin rikkoutunut. Näille kohdin kaivettiin koeojia, joista dokumentoitiin profiili (Liite 6: kartat 5, 6 ja 7).

Koekaivauksen metodina käytettiin yksikkökaivumenetelmää, eli tavatut maakerrokset pyrittiin kaivamaan ja dokumentoimaan luonnollisina kerroksina. Kaivetuista maakerroksista laadittiin yksikkökuvaukset. Yksikkökuvauksista laadittiin luettelo ja piirrettiin niiden kerrostumisjärjestystä kuvaava matriisi (Liite 7).

Koekaivaushavaintojen perusteella kiveys oli osittain tuhoutunut mm. Pannuhuoneen (lehtienlukusalin) länsipuolelta paikalle 1980-luvulla rakennetun kevytrakenteisen esiintymislavan alta (Alue I). Yksikkökuvaukset eivät kuvaa tätä tuhoutunutta aluetta. Tuhoutuneella alueella maakerrokset olivat joko 1980-luvulla paikalle tuotuja ja niiden alapuolella luontaisesti kerrostuneita.

Koeojat

Alueelle kaivettiin kuusi koeojaa ja muutama pienempi kaivualue. Koeojien sijainti on kuvattu kartoissa 3 ja 4. Maanpinnan taso oli puiston alueella ennen kaivausten aloittamista noin korkeudessa 90,60 - 90,70 m mpy. Pohjataso vaihteli noin 90,50 - 89,70 m mpy välillä. Kiveyksen pinta oli tutkimusalueen luoteisosassa korkeudessa 90,50 m mpy ja alueen kaakkoisosassa noin korkeudessa 90,20 m mpy. Kaikkiaan radan jäännöksiä paljastui neljästä kohdasta.

Alue A

Pohjoisin koeojista oli noin 16 metriä pitkä ja se avattiin koneellisesti. Koeoja oli itä-länsi suuntainen. Alueen itäpäästä paljastui teollisuuspihaan kuulunut kivetty alue. Länsipään kiveys oli tuhoutunut betonisokkelin ja muun rakentamisen tuloksena. Koeojan itäpään pohjoislaidassa oli jäljellä radanpohjaa, jota peitti kovaksi pakkautunut musta hiekansekainen kerrostuma, joka lienee syntynyt radan käytön aikana. Kiveyksen pinta oli korkeudessa 90,15 - 90,30 m mpy ja ratapohja 90,15 - 90,00 m mpy. Ratapohja näytti laskevan kohti itää.

Alue B

Koeojasta paljastui kivetyn teollisuuspihan jäännöksiä, radan jäännös ja osia nuoremmasta betonisokkelista. Osa alueen aiemmin rikkoutuneesta eteläosasta kaivettiin syvemmäksi. Kaivamisen yhteydessä lähinnä poistettiin betonisokkelin pohjustukseen, yksikköön Y 103, kuuluva kerrostuma. Koeojan eteläprofiili dokumentoitiin (Liite 6: kartta 6).

Alue C

Alueelta paljastui kiveystä noin 30 cm syvyydestä. Kiveys oli koko koeojan alueella. Muutamasta kohdasta kiveyksen oli rikkonut aiemmin kaivettu betonisokkeli. Muutoin kiveys oli melko hyvin säilynyt.

Alue D

Pohjois-etelä -suuntaisen koeojan tarkoituksena oli muodostaa yleiskuva kiveyksen laajuudesta ja säilyneisyydestä itä-länsi -suuntaisten koeojien länsipäässä. Alueen pohjoisosasta paljastui kiveystä ja betonisokkelin jäännöksiä, kun taas alueen eteläosasta paljastui purku- tai rakennusjätteestä muodostunut vajaan metrin paksuinen kerrostuma. Alueen keskellä sijaitsi betonisokkeli.

Alue E

Alueelta paljastui puistomultakerroksen alapuolelta rakennus- tai purkutöiden tuloksena syntynyttä jätemaata. Alueen lounaisosasta paljastui kapearaiteisen rautatien kiskot, jotka oli rakennettu purkukerroksen päälle ilman pohjustusta. Purkukerrosta avattiin koneellisesti noin 1,1 m syvyyteen pinnasta alempien kerrostumien selvittämiseksi. Syvemmälle kaivetun alueen kaivutyön tuloksena alueelta paljastui puhdas pohjamaa (Y 120)

Alue F

Alueen F tarkoitus oli selvittää kiveyksen sijainti alueen eteläosassa. Alueen itäosasta paljastui kiveyksen reuna. Kivetyn alueen länsipuolelta kiveys puuttui. Mahdollisesti kiveys oli pohjustettu noin 80 cm paksuisella sora- ja kivikerrostumalla (Y 116), joka ulottui noin 89,40 m mpy syvyyteen. Kiveyksen pinta oli noin korkeudessa 90,20 m mpy.

Alue G

Alueelta oli tarkoitus tehdä havaintoja kiveyksen jatkumisesta alueen eteläosaan. Alueelta paljastui radan pohjaan kuuluneita rakenteita sekä rataa nuorempi tiilirakenne, jonka funktio ei tutkimusten yhteydessä selvinnyt.

Alue H

Alue H oli pienikokoinen alue Frenckellin pannuhuoneen lounaispuolella. Alueella oli tarkoitus selvittää kiveyksen jatkuminen pannuhuoneen lounaispuolella. Alueelta paljastui yhtenäistä kiveystä.

Alue I

Alue I oli pienikokoinen alue Frenckellin pannuhuoneen länsipuolella. Alueella oli tarkoitus selvittää kiveyksen jatkuminen pannuhuoneen seinän läheisyydessä. Alueelta paljastui ilmeisesti kiveykseen kuuluneita kiviä, mutta varsinaista yhtenäistä kiveystä ne eivät muodostaneet. Kuopasta paljastui myös esiintymislavan rakentamisessa käytetyn Styrox levyn kappaleita.

*****

Tärkeimmät rakennehavainnot

[-A-] Kivetty teollisuuspiha ja kapearaiteisen rautatien jäännökset

Seuraava kuvaus perustuu Jari Heiskasen raporttiin (liite 1). Mukulakiveys ja kapearaiteinen rautatie ovat rakennettu 1900-luvun alkuvuosina, todennäköisesti vuosien 1905-1907 välillä. Rakenne on ollut käytössä todennäköisesti vuosien 1905-1928 välillä. Rakennetta on käytetty varastointiin ja tavarankuljetukseen. Kohteesta paljastui Frenckellin paperitehtaan massapuuvarastoalueen varastointiin ja kuormaukseen tarkoitettu kivetty piha ja useita pistoraiteita. Rakenne liittyy tehtaan uudistuksiin vuosina 1903-1907. Rata yhdisti tehdasalueen tuotantolinjan (puuvarasto-lämpökeskus sekä puuvarasto-puuhiomo-paperitehdas) eri yksiköitä. Rakenteellisesti, toiminnallisesti ja maisemallisesti puuvarasto liittyi sen itäpuolella olevaan lämpökeskuksen ja puuhiomon käsittäneeseen rakennuskokonaisuuteen. Kokonaisuuden säilyneitä osia on uudempi lämpökeskus ja piippu.

Säilyneisyys

Rataverkosta ja sen rakenteesta on säilynyt vain massapuuvaraston yhteydessä olevia rakenteita. Alkuperäinen Yhteys puuhiomoon ja edelleen paperitehtaaseen ovat purettu jo 1930-luvulla. Puuhiomon rakennus purettiin 1930-luvulla.

Arvot

Alueella on teollisuushistoriallista arvoa. Rakenne edustaa aikakauden tehtaiden ja pajojen sisäiseen tavarankuljetukseen ja varastointiin liittyvää rakennetta. Frenckellin paperitehtaassa rakenne liittyy selkeästi tehtaan perusteelliseen uudistamiseen vuosina 1903-1907. Osittain tuhoutuneenakin rakenne kertoo tehtaan toiminnasta, tuotantoketjusta ja eri toimintojen sijoittumisesta tehdasalueelle. Rakenne liittyy myös olennaisesti läheiseen lämpökeskukseen ja sen savupiippuun, jotka edustavat alueen, vanhan tehtaan ja kaupunkirakenteen puiston väliin sijoittuvaa rakennetta. Kaupunki- ja tonttihistoriallisesti Puutarhakadun eteläpuoli liittyy paperitehtaan laajentumiseen 1870-luvulla entiselle apteekkarin tontille.

Nykyisin paperitehtaasta on säilynyt vain keskeinen tehdasmiljöö, joka on pääosin kaupungin virastojen käytössä. Nykyisellään alueella on säilyneitä osia lähinnä rakennusten julkisivut. Sisätilat on pääosin nykyaikaistettu. Rakennuksessa on vanhaa lähinnä kantavat rakenteet. Tehtaan alkuperäisen toiminnan kannalta olennaiset rakenteet, energia-, vedenkäyttö- ja tuotantorakenteet ovat purettu. Tehtaan asema kaupunki- ja koskimaisemassa on muuttunut reuna-alueiden purkamisen yhteydessä. Vanha tehtaan ja kaupunkirakenteen rajapinta on muuttunut puisto- ja parkkialueeksi.

[-B-] Betonisokkeli

Seuraava kuvaus perustuu Jari Heiskasen raporttiin (llite 1).

Rakenne sijoittuu poikittain alueen ratalinjoihin nähden ja sen rakentaminen on osin rikkonut vanhempaa kiveystä ja ratarakennetta. Betonin raudoituksessa on käytetty sekalaista betonirautaa, muun muassa paikalta puretun radan osia. Betonivalussa on paikoin isohkoja kiviä ja sille ei ole rakennettu ilmeisesti anturaa. Länsireunan sokkelista puuttuu toiselta puolelta muottilaudoitus. Se on valettu maaleikkausta vasten. Betonisokkeli on arviolta peräisin 1930- tai 1940-luvulta ja se on ollut käytössä 1950- ja 1960-lukujen vaihteeseen. Rakennuksen sokkeli liittyy kaupungin omistuksen aikaan. Tehdasalue siirtyi v. 1929 kaupungille. Paperitehtaan alue oli tarkoitus purkaa ja siitä pidettiin mm. suunnittelukilpailu. Betonirakenne liittyy väliaikaiseksi tarkoitettuun varastokäyttöön ja se purettiin sen jälkeen kun alueen säilyminen alkoi muodostua mahdollisuudeksi 1950-luvulla. Kyseessä on ilmeisesti matala pulpettikattoinen varastorakennus, jonka käyttötarkoitus jäi tutkimuksien yhteydessä tuntemattomaksi. rekenne edustaa apteekkarin tontin maankäyttöä 1900-luvun puolenvälin molemmilla puolilla. Rakenteella ei ilmeisesti ole merkittävää arkeologista tai kulttuurihistoriallista arvoa.

***

Löytöaineisto

Esinelöydöt koostuivat sekalaisesta, lähinnä 1900-luvun, materiaalista. Suuri osa löydöistä oli lasiastioiden ja tasolasin kappaleita, metalliesineitä, kuten rautanauloja, punasavikeramiikan ja fajanssin paloja. Suurin osa löytöaineistosta oli siis sellaista, joka ajoittuu alueen 1900-luvun puisto- tai varastokäyttöön. Ainoastaan pieni osa löytöaineistosta voi ajoittua 1800-luvulle ja 1900-luvun alkupuolelle. Esinelöydöt kerättiin lähinnä sekoittuneesta kontekstista. Löydöt poistettiin jälkityövaiheessa. Osa poistetuista löydöistä kuvattiin digitaalikameralla.

Tutkimusalueelle avattiin yhteensä kuusi koeojaa, joista tuli esiin Frenckellin paperitehtaaseen liittyvää kenttäkiveystä ja osia neljästä kapearaiteisen rautatien jäännöksestä. Löydetyt rakenteet liittyvät paperitehtaan toimintaan. Radalla on kuljetettu puuta paperitehtaan tarpeisiin. Havaitut rakenteet kuuluvat Frenckellin paperitehtaan pannuhuoneen ja massahiomon toimintaan. Kiveys ja kiskot on rakennettu 1900-luvun alussa ja niiden käyttö on päättynyt 1920-luvun lopussa. Frenckellin tehdasalueesta kiveyksen läheisyydessä on jäljellä tehtaan lämpökeskuksena toiminut pannuhuone, joka nykyisin toimii kirjaston lehtienlukusalina.

Kiveyksen ja raiteiden merkitys korostuu alueen teollisuushistoriaa vasten, josta on löydetty ja dokumentoitu vasta vähän arkeologisoituneita jäännöksiä. Raiteiden jäännökset kertovat tehtaan toiminnallisuudesta ja ovat tästä syystä informatiivisia. Kenttäkiveys ja kapearaiteisen pienoisrautatien pistoraiteiden jäännökset ovat osa Frenckellin paperitehtaan (1783-1928) teollisuushistoriallista kiinteää muinaisjäännöstä (ks. Museoviraston lausunto 24.6.2010 DNRO 251/304/2010).

Koekaivauksen tuloksen perusteella edellytettiin rajattavaksi jäännöksistä edustava, yhtenäinen alue, joka tulee säilyttää. Tästä syystä tutkimuksia kirjastonpuistossa jatkettiin syyskesällä 2010, koska rakenne jatkui kaikilta osiltaan kesäkuussa koekaivetun alueen ulkopuolelle.

Koekaivauksessa ei kaivettu kattavasti teollisuuspihan alapuolisia kerrostumia. On siis mahdollista, että kiinteään muinaisjäännökseen Tammerkoski (Koski) kuuluvia kerrostumia tai rakenteita saattaa sijaita teollisuuspihan alapuolisissa kerrostumissa.

Kirjallisuus

Lilius Martin, Frenckellin paperit, Tampereen paperitehdas kuvina, Tampereen museoiden julkaisuja 53, Tampere 2000.

Rasila Viljo, Salo Unto, Alhonen Pentti, Suvanto Seppo, Tampereen kaupungin historia I, Tampere 1988.

Rasila Viljo, Tampereen kaupungin historia II, Tampere 1984.

Voionmaa Väinö, Tampereen kaupungin historia I,Tampere 1929.

Voionmaa Väinö, Tampereen kaupungin historia II, Tampere 1929.

Inventoinnit, selvitykset ja opinnäytetyöt

Frenckell, Rakennushistoriallinen dokumentointi, arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen ky, 2001.

Linnovaara Kimmo, Niemi Mauri, Entisen J.C. Frenckell & son ab:n paperitehtaan rakennukset, käyttötarkoituksen muutokset vuosina 1928-1983.

Heimovala Eeva, Nevanlinna Sinikka, Frenckellin alueen asemakaavallinen kehitys 1928-1979, Arkkitehtuurihistorian ammattikurssi 2.

Muttonen Eija, Naukkarinen Anneli, Pessi Taru 1980. Frenckellin paperitehdas, rakennuskanta V.1783-1928, TTKK Arkkitehtuurin osasto, Arkkitehtuurin historia, Ammattikurssi II, 1.12.1980.

Donner, Julia 2005. Koskimaiseman puistot, toim. Ranja Hautamäki, Koskipuiston ja Kirjastonpuiston historiallinen selvitys, Tampereen kaupunki, Vihersuunnittelu 2005.

Sanomalehdet, julkaisut:

Tammerkoski -lehti 1944.

Tampereen puistot 125 v. toim. Siitarinen Eila, Tampereen Viatek oy.

Arkistot

Tampereen kaupunginarkisto (TKA): Frenckellin paperitehtaan järjestämätön piirustusaineisto

Valokuvat

Tampereen museoiden kuva-arkisto: Valokuvia vuosilta 1860-1967.