Kyttälän nimellä tunnettujen kaupunginosien XI ja XII nimi juontuu alueella jo viimeistään 1540-luvulla sijainneeseen Kytän; tunnetaan myös nimellä Skyttä ja Skytte, taloon. Talon alkuperäisenä asukkaana lienee ollut kruunun tai lääninhaltijan entinen asepalvelija, sillä keskiajalla sana skytte on tarkoittanut varsijousimiehenä toiminutta ammattisotilasta. On arveltu, että Tammerkosken ylittäneen sillan kupeeseen, kosken itärannalle perustettu Skytän talo olisi perustettu jo 1400-luvun puolessa välissä. Alkujaan nykyisen Kyttälän alueen maat ovatkin olleet alueella sijainneiden talojen maanviljelys- ja laidunmaina. Kosken itärannalla sijainneet talot eivät kuitenkaan kuuluneet tuolloin Kosken kylään, joka käsitti vain Tammerkosken länsirannan.

Tampereen kaupunki perustettiin vanhan Tammerkosken kartanon maille 1779. Kaupunki käsitti siis tällöin vain Tammerkosken länsirannan. Kaupunkimaiseksi Kyttälän alue alkoi muodostua teollisuuden saavuttua Tammerkosken rannoille ja Kyttälä olikin ensimmäinen teollisuuden luoma esikaupunkialue Suomessa. Kyttälän alkuperäinen rakennuskanta oli tehtaantyöläisten itse rakentamaa ja tuolloista Kyttälän hökkelikylää pidettiin pahamaineisena alueena rikollisuuden ja tautien vuoksi.

Kyttälä liitettiin Tampereen kaupunkiin 1877 ja alueen kehittämistä alettiin suunnitella välittömästi. Kyttälään laadittiin uusi ruutujakoon perustuva asemakaava ja vanhoja rakennuksia alettiin purkaa uudisrakennusten tieltä 1890-luvulla. Kyttälän alue kärsi kansalaissodan aikana pahoja vaurioita ja rakennettiin tämän jälkeen osin uudelleen. Alue edustikin 1920- ja 1930-luvuilla Tampereen kaupungin moderneinta osaa ja viimeistään tällöin Kyttälä tuli osaksi kantakaupunkia. Sodassa kärsityt vahingot mahdollistivat myös uuden tieväylän puhkaisemisen Hämeenkadulta kohti Hatanpäätä. Hatanpään valtatien rakentaminen alkoi 1920. Vanha työläiskaupunginosa alkoikin houkutella asukkaikseen kaupungin varakkaimpia ihmisryhmiä. Erityisesti Kyttälän eteläosa (XII) uusiutui voimakkaasti ja modernit asumismukavuudet houkuttelivat uusia asukkaita alueelle.

Kyttälässä sijaitsi 1930-luvulla enemmän ravintoloita ja majoitusliikkeitä kuin missään muualla Tampereella. Tämä selittyi erityisesti rautatieaseman sijainnilla. Alueella sijaitsi aseman lisäksi muitakin merkittäviä julkisia rakennuksia, muiden muassa verkatehdas ja ortodoksinen kirkko eteläosassa (XII) sekä klassillinen lyseo ja sähkölaitoksen konttori sekä voimala Tammerkosken keskiputouksella pohjoisosassa (XI). Hämeenkadun Kyttälän puoleinen osa toimi jo alusta pitäen merkittävänä liike-elämän keskuksena Tampereella.

Kyttälän pohjoispuolinen osa (XI) rajoittuu etelässä Hämeenkatuun, lännessä Tammerkoskeen, pohjoisessa Satakunnankatuun sekä idässä rautatiehen. Alueen vanhinta rakennuskantaa edustavat Hämeenkadun varrella sijaitsevat Ruuskasen talo (1892-1901) sekä rautatieläisten talo (1896) Hämeenkatu 1:ssä. Lisäksi rakennetun ympäristön kohteista nykyinen Hämeensilta on valmistunut 1929, Koskipuisto on peräisin jo 1800-luvulta ja Satakunnansilta on rakennettu 1900.

Alueen eteläpuolinen osa Hämeenkadun pohjoisreunalla edustaa tiivistä umpikorttelimaista rakentamista, mutta pohjoiseen kohti Rongankatu ja Satakunnankatu kuljettaessa kaupunkitila muuttuu avoimemmaksi kuin Kyttälän eteläpuolisessa osassa (XII). Osansa vaikutelmaan tekee puistokaduksi rakennettu Hämeenkadun suuntaisesti notkelmassa kulkeva Rongankatu, josta maisema nousee loivasti kohti Hämeenkatua ja jyrkemmin kohti Satakunnankatua. Yhtenäisiä kaupunkikuvallisia kokonaisuuksia Kyttälän pohjoisosaan on muodostunut mm. Tammerinpuiston ympärille (Hotelli Tammer, vanha kauppaoppilaitos sekä Ojakadun korttelit) ja Rongankadun eteläsivulle.

Alueella sijaitsee monia Tampereen rakennetun ympäristön maamerkkejä, jotka sijoittuvat ajallisesti monelle eri vuosikymmenelle. Esimerkkeinä monimuotoisuudesta mainittakoon Hotelli Tammer (1929), Ruuskasen talon laajennusosa (1942) ja Postitalo (1971). Lisäksi alueeseen sisältyy osia kolmesta Museoviraston määrittelemästä valtakunnallisesti merkittävästä rakennetusta kulttuuriympäristöstä: Tammerkosken teollisuusmaisema, Tampereen Hämeenkatu, Hämeensilta ja Keskustori sekä Tampereen rautatieasema ja veturitallit.

Antila K, Lind M ja Liuttunen A toimittaneet (2011), Tammerkoski ja kosken kaupunki, Tampereen museot, Hämeenlinna.

Keskinen, Jouni; Peltola, Jarmo; Suodenjoki, Sami 2005: Tamperelaiset - Tehdaskaupungin väestö, alue ja asuminen 1918 - 1940. Tampereen museoiden julkaisuja 79, Saarijärven Offset Oy.