214112

Kuhmalahti

GPS-mittaus muinaisjäännösalueen keskipisteestä

Iso-Pennon kylä on sijainnut ainakin 1500-luvulta nykyisen Kuhmalahden kirkonkylän keskustan alueella. Nykyisin paikalla sijaitsevat Yli-Knaapin ja Ali-Knaapin tilat ovat muodostuneet 1900-luvun alussa isojaon järjestely- ja täydennystoimituksen yhteydessä. Tällöin kirkonkylän vanha keskiaikaista perua oleva ahdas kylärykelmä rakennuksineen hajotettiin. (Teivas 2006.)

Knaapin tila mainitaan maakirjoissa vuodelta 1540 lähtien. Knaapin tila muodostui alun perin kahdesta talosta, joiden ensimmäiset mainitut isännät olivat Lauri Hettu (1540-52) ja Olavi Soini (1540-82). Vuonna 1630 talot yhdistyivät. Knaapin tila oli autiona vuosina 1644–55. Knaapin talo halottiin vuonna 1753 Ala-Knaapin ja Yli-Knaapin taloiksi. Vuodesta 1604 talosta on suoritettu ratsupalvelusta. Isojakotoimitus vuonna 1763 ei vaikuttanut Knaapin talojen maalohkoihin. Tontit sijaitsivat vieretysten kapeilla lohkoilla. (Teivas 2006, Poppius 1954.)

Nykyisin tonttimaan eteläosaa pitkin kulkee todennäköisesti vanhaa kyläraittia noudatteleva hiekkatie, Kirkkotie. Alue on rakennettu ja osittain maatalouskäytössä. Yli-Knaapin tilalla sijaitsee omakotitaloja sekä talojen pihapiiriä. Ali-Knaapin tila toimii nykyisin seurakuntatalona. Koska rakennuskanta on väljästi sijaitsevia maaseuturakennuksia omakotitalon pihapiirissä, on todennäköistä, että kylätontin alueella on säilynyt maakerroksia varhaisemmista asutusvaiheista.

Inventoinnissa 2014 siirtoviemärin suunniteltu linja päättyy noin 300 metrin päähän Iso-Pennon (Isopendo) kylätontista, joka on merkitty muinaisjäännösrekisteriin tunnuksella 1000014553. Koska linjan päätepisteen ja kylänpaikan välillä on runsaasti rakennettua ympäristöä sekä Pento-oja laaksoineen, jätettiin Iso-Pennon kylänpaikka tarkastamatta. Vähä-Pennon kylänpaikkaa ei ole tarkasti määritetty. Alueen peltoja käytiin läpi. Havainnointiolosuhteet pelloilla olivat heikot, sillä pellot oli puitu. Ainoat löydöt tehtiin Marttalan talon kaakkoispuoliselta pellolta, pellon länsinurkasta läheltä Kivisalmentietä. Pellolla oli noin 20 x 20 metrin alueella erittäin runsaasti palaneita ja kuonaantuneita tiilenpaloja sekä palanutta savea. Lisäksi alueelta löytyi 1600-1700-luvun hopea- ja kuparirahoja, pieni solki, nappi ja havu(?)koristeinen hela. Pellon tähän osaan kaivettiin 50 x 50 cm kokoinen koekuoppa, jossa maaperä oli kauttaaltaan savea. Peltokerroksen paksuus oli noin 25 cm, ja sen alla maa vaikutti puhtaalta ja luonnolliselta. Löydöt ja havainnot kuitenkin liittynevät Vähä-Pennon historialliseen kyläasutukseen.