Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikkö teki syksyllä 2009 arkeologisen inventoinnin Tampereen (Teisko) Pohjankapeen kylän Rymylän tilalla (RN:o 1:325), Kapenniemen alueella. Inventoinnin syynä oli Kapenniemen Rymylän tilan ranta-asemakaavahanke. Alueelle suunniteltiin loma-asuntojen korttelialuetta ja lisäksi kaavoituksessa tarkistettiin olemassa olevan loma-asunnon rakennusaloja. Tilan alueelta, niemen länsiosasta tunnettiin ennestään lapinraunio ja lisäksi toinen lapinraunio naapuritilan (RN:o 1:243) alueelta niemen kärjestä. Ne on todettu vuonna 1994 eikä aluetta ole sen jälkeen tarkastettu arkeologisesti. Kaavahankkeen johdosta niemen alueelle tehtiin vuonna 2008 maastokatselmus, jossa havaittiin merkkejä kiven louhintatoiminnasta. Inventointi oli tarpeen, koska lapinraunioihin liittyy asuinpaikan mahdollisuus eikä sellaisen olemassaoloa ole aiemmassa inventoinnissa selvitetty. Lisäksi Museovirasto on laatinut aikaisempaa tarkemmat historiallisen ajan muinaisjäännösten määrittely- ja suojeluohjeet (2009), jotka tuli ottaa huomioon suunniteltaessa tilan maankäyttöä.

Inventointi käsitti kaksi esityöpäivää, kaksi maastotyöpäivää (28.-29.9.2009) ja yhteensä kuusi jälkityöpäivää, jotka tehtiin useassa eri vaiheessa loppuvuoden 2009 ja alkuvuoden 2010 aikana. Inventoinnin teki maakuntamuseon tutkija Ulla Lähdesmäki virkatyönä ja maastotyössä mittausapuna toimi maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön sihteeri Marjo Koskinen.

Inventointialue sijaitsee Tampereen (enti. Teisko) Pohjankapeen kylässä, Näsijärveen pistävällä Kapeenniemellä. Niemen nimi (Kapee) liittyy muinaissuomalaisiin uskomuksiin: Mikael Agricola luettelee 1500-luvulla suomalaisten muinaisia jumalia ja uskomusolentoja ja mainitsee sellaisina mm. Kapeet. Niemen koillisosassa sijaitsee kaksi kesämökkiä, jotka on rakennettu 1960-luvulla. Lisäksi niemen lounaisnurkassa sijiaitsee saunamäkki ja pieni ulkorakennus, jotka kuuluvat tilaan 1:133. Muutoin runsaat 200 metriä pitkä, suhteellisen kapea niemi on rakentamaton. Niemessä sijaitsee mökeille johtava pohjois-eteläsuuntainen tie. Alueella kasvaa sekametsää, joka on harvahkoa länsi-, pohjois- ja koillisosassa, missä maannos on matala ja sammal- ja jäkäläpeitteen alla on monin paikoin kalliota. Alueella on useissa paikoissa myös esillä avokalliota. Inventointialueen sijainti ilmenee kartoista 1-2.

Liitekarttaan 3 on merkitty niemen alueella tarkastetut osat. Ne sijaitsivat pääosin Rymylän tilan alueella, mutta niemen etelä- ja lounaisnurkassa tarkastus uloitettiin myös naapuritilan alueelle (1:133 ), samoin pohjoisosaan, kaava-alueen rajauksen ulkopuolelle (tila 1:243 ja yht. alue 878-1). Inventointi ei kattanut kuitenkaan koko niemeä.

Alueella on tehty aikaisemmin arkeologinen inventointi vuonna 1995 (Tampereen perusinventointi, Teija Nurminen, Ulla Rajala, Pirkanmaan maakuntamuseo). Lisäksi alueelle tehtiin maastokatselmus vuonna 2008 (Ulla Lähdesmäki). Siinä ei kuitenkaan tehty arkeologisia maastotarkastustoimenpiteitä.

Inventoinnissa tarkasteltiin aluetta koskevia historiallisia karttoja sekä käytettiin muita alueeseen liittyviä kirjallisia lähteitä esi- ja jälkityövaiheessa. Maastotöissä ennestään tunnettujen lapinraunioiden alueella ei kohteita dokumentoitu tässä yhteydessä tarkemmin. Muita alueella havaittuja arkeologisoituneita jäännöksiä havainnoitiin silmämääräisesti ja ne dokumentoitiin kulttuuriympäristöyksikön ympäristöSiiri-tietokantaan sekä MapInfo-karttatietokantaan. Kohteita dokumentoitiin lisäksi mustavalkofilmille ja digitaalisina kuvina ja niistä laadittiin tarvittavat kartat. Kohteet paikannettiin GPS-paikantimella (Magellan SporTrak), kiinnittämällä ne bussolin ja kelamitan (50 m) avulla sekä tarkastamalla lukemat mapinfo-ohjelman avulla. Mustavalkonegatiivit on luetteloitu Museoviraston arkeologian osaston arkiston kokoelmaan ja digitaalikuvat Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön arkistoon.

Maastossa tarkastustoimenpiteinä olivat näkyvien rakenteiden silmämääräinen havainnointi ja niemen kaakkoisosassa lisäksi koekuopiuts. Kuoppien (n. 40x 40 cm/kuoppa) sijainnit paikannettiin kaivamisen jälkeen. Koekuoppia kaivettiin vastaavan kokoisina myös Rymylän tilalla olevan kesämökin vajarakennuksen vieressä, moreenipohjaisella tasanteella sekä itään viettävällä loivalla rinteellä. Lisäksi inventointialueella tehtiin niemen kaakkoisosassa sekä länsi- ja lounaisosassa jonkin verran T-piikillä kairauksia. Kairaamalla selvitettiin kalliopohjan esiintymistä sammalpinnan peittämillä alueilla. Koekuoppia ei tehty niemen itäosassa, joka ei kuulunut tähän inventointialueeseen.

Jälkitöissä havaintojen paikkatiedot siirrettiin kenttäkartoista MapInfo-professional -ohjelman (versio 8.0) avulla maakuntamuseon muinaisjäännösten paikkatietokantaan. Peruskarttaotteiden karttapohjana on vuoden 2003 PerusCD-aineisto (käyttölupa: Maanmittauslaitos, PISA lupa 020/2006).

Pohjankapeen ja kivenlouhinnan historiaa

Pohjankapee on aluksi kuulunut Ruoveden hallintopitäjään. Kirjallisia mainintoja Pohjankapeen kylästä (Pohiankape) on 1500-luvulta lähtien. Kylätontti sijaitsee inventointialueen ulkopuolella. 1580-luvulta tiedetään mm., että Vesilahden Mantere omisti eräalueen Kurun Kapeenmaassa. Sittemmin alue kuului Kuruun ja Teiskoon, joka liitettiin osaksi Tamperetta vuonna 1972.

Kapeenniemessä ja lähiseudulla on harjoitettu kivenlouhintaa oletettavasti ainakin 1800-luvulta lähtien. Seudulla esiintyy mm. Kurun harmaata graniittia. Matisto ja Virkkala mainitsevat Tampereen seudun geologiaa käsittelevässä teoksessaan, että tätä tasalaatuista, kauniin harmaata ja pienirakeista graniittia esiintyy mm. Näsijärven itärannalla Kapean niemellä. Graniittia on Näsijärven ympäristössä louhittu aikaisemmin suuria määriä sekä rakennus- että monimenttikiveksi. Louhintatoiminnasta on kirjallisia tietoja 1800-luvulta ja varsinkin 1900-luvun ensimmäisiltä kymmenluvuilta, jolloin kiveä tarvittiin merkittäviä määriä kaupunkien rakentamiseen (rakennukset, kadut). 1800-luvulla kiveä käytettiin mm. navettojen rakennusaineena. Kivlohkareita käytettiin jo aikaisemminkin, esimerkiksi siltojen rakenteisiin. Niitä rakennuttivat pitäjät ja kunnat sekä valtio ja rakentamisesta on mainintoja 1600-luvulta lähtien.

Pohjankapeen kylän alueella louhitaan kiveä edelleenkin ja seudulla kyse on perinteisestä elinkeinosta. Kapeenniemellä havaittiin inventoinnissa jälkiä kivenlouhinnasta, jota jälkien perusteella on harjoitettu vielä 1900-luvun alkupuolella, mutta todennäköisesti jo aikaisemmin. 1920-ja 30-luvun toiminnasta Kapeessa on kerrottu mm. Kurun historia 1919-1985 -teoksessa. Erkki Laitinen kirjoittaa toiminnan harjoittamisesta Kurun ja Kapeenkin alueella, tekniikan muuttumisesta ja työn jatkumisesta sotien jälkeen 1950-luvulta lähtien. Kiviä kuljetettiin Tampereelle vielä 1950-luvulle asti ja louhintatuotteita lastattiin Kapeenniemessä olevalta laiturilta. Tällaisen laiturin jäännöksiä on tavattu ennen inventointia niemen lounaispuolelta, nyt käsillä olleen inventointialueen ulkopuolelta.

Louhintaa harjoitettiin vielä maailmansotien välisenä aikana käsityönä ja tekniikat ovat pitkään olleet samoja. Käsin louhinnassa tarvittiin suhteellisen paljon työvoimaa.

Kapeenniemen alueella havaitut louhinnan jäännökset viittaavat siihen, että niemessä on louhittu kiveä ainakin 1800-luvun lopulta lähtien ja vielä 1900-luvun ensimmäisinä kymmeninä. Koska tekniikka on muuttunut vain vähän aikaisemmissa vaiheissa, eri osien tarkkaa ikää ei inventoinnin menetelmin voitu selvittää. Sinänsä kiven käyttö erilaisiin rakennustöihin on hyvin vanhaa, mutta Kapeenniemen osalta on todennäköisetä, että tätä kiviainesta on louhittu kivinavettojen, kaupunkitalojen ja katujen rakentamisen tarpeisiin ja että sitä on todennäköisesti käytetty sekä paikallisesti että kuljetettu kasvavan Tampereen tarpeisiin. Tarkempia asiakirjalähteitä esimerkiksi työvoimaan, kiven kauppaan ja kuljettamiseen liittyen on mahdollista selvittää ainakin maakunta-arkistosta ja kuntien arkistoista.

Muut inventointitulokset

Alueella sijaitsee kaksi ennestään tunnettua kiinteää muinaisjäännöstä, Kapeenniemi A ja B -nimiset lapinrauniot. Silmämääräisen havainnoinnin perusteella niiden voi sanoa olevan samankaltaisessa asussa kuin vuoden 1994 inventoinnin aikana. Niissä ei ollut havaittavissa sellaisia piirteitä, minkä perusteella voisi olettaa niitä kajotun aiemman inevntoinnin jälkeen. Kaavoitushankkeessa mukana olevat Ahot ovat tietoisia lapinraunioista ja kertoivat kaavahankkeen yhteydessä, että he ovat pitäneet niitä myös silmällä vuosien aikana. Niemeen johtava yksityistie päättyy kesämökkeihin eikä alueella ole ilmeisesti ollut huomattavaa määrää ulkopuolista liikennettä.

Inventoinnissa todettiin lisäksi ennestään tuntemattomia arkeologisia jäännöksiä sekä muita kivirakenteita, jotka tarkastuksessa dokumentoitiin. Kyseessä ovat kolme kivirakennetta (ulkouuneja/säilytystiloja?) sekä erilaiset kiven louhintatoimintaan liittyvät jäännökset niemen eri osissa (louhokset, louhittuja kivipaasia, jätekiviainesta, mahdollinen myllynkiven teelmä). Raporttiin on kirjattu vielä lyhyet tiedot niemen kärjessä olevasta kummelista ja oletettavasti louhintatoimintaan liittyneen laiturin kivirungosta. Kumpikin on edelleen käytössä olevia rakenteita. Kustakin tarkastetusta kohteesta on myöhempänä kohdekuvaukset, jotka käsittävät myös ehdotukset jäännösten suojelustatuksesta ja suoja-alueesta.

Arajärvi, Kirsti, Messukylän historia. Tampere 1954.

Jokipii, Mauno, Vanhan Ruoveden historia I. Vammala 1959.

Laitinen, Erkki, Kurun historia 1919-1985. Vanhan Ruoveden historia III:5. Jyväskylä 1992.

Maanmittauslaitoksen kartta-arkisto, Pohjankapeen isojakokartta.

Matisto, Arvo, Virkkala, Kalevi, Tampereen seudun geologia. Porvoo 1964.

Museovirasto, Muinaisjäännösrekisteri (Tampere, Kapeenniemi)

Niukkanen, marianna, Historiallisen ajan muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. Museovirasto 2009.

Nurminen, Teija, Rajala, Ulla, Tampereen arkeloginen perusinventointi, Tampereen museot, Pirkanmaan maakuntamuseo, 1995. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Pakarinen, Suvi, Teisko, Kapee, Kapeenniemi, Luontoselvitys 2008 ja 2009.

Suvanto, Seppo, Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571. Kansallisarkisto, digitaaliarkisto(www.narc.fi/suvanto).

Tampereen Kapeenniemen kärjen ranta-asemakaavaehdotuksen aineistot, Arsatek Oy, 2009.

-