Vehmaisten alueella tiedetään sijaitsevan Vehmaan ainakin 1300-luvulle palautuva kylänpaikka. Vanhin kylää kuvaava kartta-aineisto on peräisin 1640-luvulta. Kylästä on myös säilynyt isojaon karttoja. Vanhimman karttamateriaalin perusteella kylänpaikka sijoittuu osittain vesihuoltohankkeen alueelle. Huhti- ja toukokuussa 2009 suoritettiin Vehmaan kylänpaikalla arkeologisia koetutkimuksia ja kaivutyön arkeologista valvontaa. Tutkimusten ja valvonnan avulla oli tarkoitus selvittää, onko suunnitellulla vesihuoltohankkeen ja kevyen liikenteen väylän kohdalla säilynyt muinaisjäännökseen kuuluvia rakenteita.

Omana erillisenä osanaan hakkeeseen kuului myös arkeologinen kaivutyön valvonta Sastamalan Laukulan historiallisen ajan kylänpaikan lähistöllä. Ensimmäinen maininta Laukulan kylästä on vuodelta 1477. Jonas Strengin kartassa vuodelta 1644 Laukulan kylän talot sijaitsevat rykelmänä Ekojoen etelärannalla. Valvonta toteutettiin Stormin vesihuoltohankkeeseen liittyvien maankaivutöiden yhteydessä. Maankaivutyöt tehtiin vappuaattona 2009.

Koetutkimusten perusteella ratkaistiin kohteissa tarvittavien jatkotutkimusten tarve. Vehmaan alueelta paljastui historiallisen ajan löytöjä ja rakenteita, joiden arveltiin ajoittuvan 1700-luvulle tai sitä varhaisempaan aikaan. Tästä syystä tutkimuksia Vehmaan alueella jatkettiin kesällä 2009. Laukulan kaivualueella ei havaittu muinaisjäännökseen kuuluvia rakenteita.

1. Vehmaa

Vehmaan historiallisen ajan kylätontti sijaitsee noin 2 kilometriä Vammalan keskustasta itään rautaveden rannalla. Vehmaan itäpuolella avautuu avoin peltomaisema, jolla on kulttuurihistoriallista arvoa. Vehmaan kulttuurimaisema on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi Museoviraston vuonna 1993 laatimassa selvityksessä.

Koetutkimukset keskittyivät oletetun Vehmaisten kylätontin eteläosaan Tampereentien eteläpuolelle suunnitellun vesihuoltohankeen linjauksen kohdalle. Tutkimukset keskittyivät vanhan ladon ja Tampereentien väliselle alueelle.

2. Laukula

Laukula sijaitsee noin 5 kilometriä Vammalan keskustasta itää. Arkeologinen valvonta keskittyi Laukulan kyläkeskuksen eteläosaan suunnitellun vesihuoltolinjauksen kohdalle. Kaivuutyötä valvottiin kaikkiaan noin 100 metrin matkalla Evontien itä- ja länsipuolella Laukulan kylänpaikan eteläpuolella.

Heiskasen käyttämät 1760/70-luvun isojakokartat ovat ns. konsepti tai kenttäversioita, joiden pohjalta piirrettiin ja väritettiin varsinainen kartta. Virallisten karttojen pohjana olleet konseptit jäivät paikallisille maanmittausviranomaisille. Konseptit ovat usein epäselviä, viitteellisiä ja niihin on tehty merkintöjä myöhemminkin. Konseptikarttojen asiakirjoissa talon omistaja ja luonto poikkeaa verrattaessa kansallisarkiston asiakirjoihin. Jakokuntien kartat ovat etupäässä Jean Limonin käsialaa 1770-luvulta. Toisena tekijänä on myös pidettävä P. Hornborgia. Yksittäisiä karttoja ovat tehneet mm. Daniel Hall ja Joh. Mandelin.

Toinen Heiskasen käyttämä yhtenäinen lähde on SKS:n julkaisema Kuninkaan kartasto 1776-1805, joka tehtiin ensisijaisesti sodankäynnin tarpeisiin. Vammalan alueen kartat ovat tehty v. 1781. Kartasto on käyttökelpoinen kun muistetaan sen pyrkimys palvella sodankäyntiä. Kartan näkökulmassa korostuu sopiva tiestö, majoitus ja mahdollisesti ampuma-alat. Kartta palvelee hyvin suuria linjoja tarkastellessa, mutta yksityiskohdissa ja rajauksissa voi olla heittoja. Kuninkaan kartaston arvo on myös siinä, että siitä on pääteltävissä mitkä talot olivat siirtyneet v. 1781 pois vanhoista kylistä. Rautaveden eteläpuolelta kuvaavissa Kuninkaan kartaston kartoissa näkyy hyvin siirtyvien talojen pyrkimys muuttaa alueen valtaväylän, Narvantien, varteen.

Pohjakarttana tutkimuksissa käytettiin peruskarttaotetta tutkimusalueesta sekä suunnitelmakarttaa. Valvonnan sijaintimittauksia tehtiin GPS -laitteella ja kelamitan avulla. GPS mittaukset suoritettiin "Magellan Meridian GPS" laitteella, jonka koordinaatistona käytettiin KKJ 3 järjestelmää. GPS ilmoittamien koordinaattien virheeksi voi arvioida noin ±5 metriä. Kelamittauksen mittapisteinä käytettiin maastoon merkittyjä paaluja ja rakenteita. Havainnot merkittiin kentällä muistiin karttaluonnokseen, jotka piirrettiin puhtaaksi jälkitöiden yhteydessä MapInfo -karttaohjelmalla. Tutkimusalueen korkeus merenpinnasta määriteltiin karttojen ja Sastamalan kaupungin korkeuskiintopisteiden avulla.

A. Kartta-analyysi

Kaivauksen esitöiden yhteydessä tutustuttiin Laukulaa ja Vehmaata kuvaaviin kartta-aineistoihin Kansallisarkistossa Helsingissä. Tarpeelliset kartta-aineistot kuvattiin digitaalikameralla ja kuvat asemoitiin peruskartalle "MapInfo" ja "Adope Photoshop Elements 2.0" ohjelmien avulla. Vektoriaineistot, kuten kylätonttirajaukset, laadittiin MapInfo ohjelmalla.

B. Pintapoiminta

Kohteiden rajojen määrittämiseksi ja tutkimusten oikealle kohdalle rajaamiseksi tehtiin epäsystemaattista pintapoimintaa kylätontteja ympäröivillä pelloilla. Peltoalueelta kerättiin talteen löytöjä ja niiden sijainti merkittiin ylös GPS laitteella.

C. Koekaivaus

Maankäytön uhkaamaan osaan Vehmaan kylänpaikkaa kaivettiin lapiolla koekuoppia. Koekuoppien paikat valittiin maastossa otollisille paikoille. Lapionpistojen lisäksi kaksi koekuoppaa kaivettiin ennen kaivinkoneen työskentelyn aloittamista. Koekuopat olivat kooltaan 1 m x 1 m ja ne kaivettiin joko arkeologisen ilmiön pintaan tai koskemattoman maakerroksen pintaan. Lapiokaivussa pintamaa poistettiin lapiolla, minkä jälkeen kaivamista jatkettiin kaivauslastalla tai lapiolla haluttuun syvyyteen. Koekuoppia kaivettiin ainoastaan Vehmaan oletetun kylätontin työhankkeen uhkaamalle alueelle.

D. Valvonta

Arkeologisen valvonnan tarkoituksena oli havainnoida merkkejä muinaisjäännöksistä suunnitellulla vesijohtolinjalla. Ennen maankaivutyön aloittamista valvonta-alue tarkastettiin pintapuolisesti kävelemällä yhdysvesijohdon suunniteltu linjaus maastossa.

Kaivutyön valvonta suoritettiin siten, että valvottavat alueet kaivettiin ennen varsinaista rakentamistyötä. Valvonnan yhteydessä pidettiin tarpeellisena kaivaa maata koskemattoman maanpinnan tasoon, eli useimmiten noin puolenmetrin syvyyteen. Kaivutyön yhteydessä koneen kaivutyötä tarkkailtiin koneen välittömässä läheisyydessä ja työ keskeytettiin, mikäli ojassa tehtiin havaintoja muinaisjäännökseltä vaikuttavista jäänteistä. Kaivutyö suoritettiin pääasiassa koneellisesti. Konekaivuun valvonnan yhteydessä tehtyjä havaintoja tarkennettiin siistimällä kaivukohtaa lapiolla ja kaivauslastalla sekä kaivamalla koekuoppia.

E. Jälkityöt

Tutkimusraportti ja muut jälkitöitä tehtiin kesällä ja syksyllä 2009. Mustavalkonegatiiveja, digitaalikuvia ja raportin alkuperäiskappaletta säilytetään Pirkanmaan maakuntamuseon arkistossa. Kaivauslöydöt on taltioitu kansallismuseon kokoelmiin päänumeroilla KM 200929 (Laukula) ja KM 200930 (Vehmaa).

1.A. Kartta-analyysi

Kartta-analyysin perusteella Vehmaan kyläpaikka on sijainnut pääosiltaan Tampereentien pohjoispuolella nykyisen tilakeskuksen alueella. Vanhojen karttojen perusteella hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä Tampereentien alla ja sen eteläpuolella on sijainnut talo 1600- ja 1700-luvulla. Muinaisjäännöksen rajauksen perusteena käytettiin pää-asiassa kartta-analyysin tulosta.

1.B. Pintapoiminta

Peltoalueella Vehmaan kylätontin itäpuolella suoritetun epäsystemaattisen pintapoiminnan tuloksena saatiin talteen historialliselle ajalle ajoittuvaa valkosavikeramiikkaa, posliinia ja piitä (KM 200930: 1-3). Löydöt liittyvät Vehmaan historiallisen ajan asuinpaikkaan.

1.C. Koetutkimukset

Tutkimuksia tehtiin Vehmaan kylätontin Tampereentien eteläpuolisilla alueella. Koetutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kylätontin säilyneisyyttä ja sijaintia rakennushakkeen alueella. Tutkittu alue on kuvattuna yleiskartassa (Kartta 1). Alueelle kaivettiin kaksi koekuoppaa. Useampien koekuoppien kaivaminen olisi ollut aikavievää, koska alueelle oli tuotu täyttösoraa joka oli pakkautunut tiiviiksi koneiden alla. Tästä syystä koetutkittavan alueen pintamaata poistettiin ensin koneellisesti.

Koekuoppa 1 sijaitsi vanhan punaisen ladon länsipuolella tukkipinon reunassa vanhan öljysäiliön kupeessa. Kuopan lähistöllä oli kiviä, joiden epäiltiin olevan peräisin rakennuksesta. Kuopasta löydettiin historiallisen ajan asuinpaikkaan liittyvä punasavikeramiikan pala (KM 200930:10).

Koekuoppa 2 kaivettiin oletetun kallion päälle Tampereentien eteläpuolelle. Koekuopasta paljastui pintamaan poiston jälkeen kivikko, jossa havaittiin lähes mustaa nokista maata, kuonaa sekä palanutta ja palamatonta luuta. Koekuopasta taltioitiin rautanaulan katkelma (KM 200930:11), palanutta luuta (:12), luuta (:13), palanutta savea (:14) ja kuonaa (:15). Koekuopasta paljastuneet kivet olivat lohkareisia ja noin nyrkin kokoisia. Havaintojen ja löytöjen perusteella paikalla oletettiin sijainneen historiallisen ajan muinaisjäännökseksi luokiteltava rakenne, todennäköisesti liesi. Tutkimusten jatkamista koekuopan 2 kohdalla ei tästä syystä pidetty tarpeellisena. Konekaivetun alueen profiilia tarkastelemalla liesikiveyksen pituudeksi arveltiin kaivetulla kohdalla noin 3,5 metriä ja paksuudeksi noin 20 cm. Kiveyksen ja nokimaan alapuolella oli punaiseksi palanutta hiekkaa.

Tutkimusten tuloksena löydettiin kulttuurimaakerros ja liesi, joista talteen saatujen löytöjen perusteella voitiin olettaa paikalla sijainneen historiallisen ajan asuinpaikan. Historiallisen ajan asuinpaikan ja siihen kuuluvien rakenteiden arvon tarkempi selvittäminen katsottiin vaativan koekaivauksia.

1.D. Arkeologinen valvonta

Vehmaalla koneellisesti avattiin muutamia metrejä leveä kaivanto aiemmin kaivetun putkikaivannon kohdalle, sekä kuorittiin maanpintaa kevyenliikenteen väylän uhkaamalta alalta. Työ tehtiin ensisijaisesti muinaisjäännöksen säilyneisyyden ja sijainnin määrittämiseksi. Myöhemmin, kun ensimmäiset havainnot muinaisjäännöksestä oli tehty, kaivinkoneella poistettiin täyttö ja pintamaata muinaisjäännöksen rajaamiseksi ja jatkotöihin tarvittavan ajan määrittämiseksi.

Kaikkiaan Vehmaan alueella valvottiin kaivinkoneen työskentelyä Tampereen tien eteläpuolella noin 100 metrin matkalla. Valvonta aloitettiin poistamalla pintamaa suunnitellun putkilinjan kohdalta. Tarkemmin tutkittu alue sijaitsi peltoaukealta nousevan mäen päällä suulin pohjoispuolella.

Perjantaina 8.5.09 kaivetun ojan leveys oli noin 1,5 metriä ja syvyys noin 30 cm. Koeojasta paljastui aiemmin kaivettu putkilinja (ks. Yleiskartta (MK 1:250), kohteet aiemmin konekaivettu alue ja punainen merkkihiekka). Lisäksi ojan pohjoisprofiilissa havaittiin paikoittain kulttuurimaata (ks. Kartta 2: profiilikartta). Koeojan eteläreunan pintamaa vaikutti sekoittuneelta soramaalta.

Tutkimuksia jatkettiin ensimmäisten muinaisjäännöshavaintojen jälkeen 22.5.09. Tällöin tarkennettiin putkilinjan eteläpuolisen alueen täyttökerrostumien alapuolisien kerrostumien luonnetta. Kaivettaessa koeoja valvotun putkikaivannon eteläpuolelle havaittiin muinaisjäännöskerrostumia myös noin 0,5 metriä paksun täyttömaakerroksen alapuolella.

Vehmaan itäpuoliselta peltoaukealta nousevassa kallioisessa rinteessä suulin itäpuolella havaittiin kallionkoloissa nokimaaläikkiä, joista ei kuitenkaan havaittu muinaislöytöjä. Nokimaaläikät olivat saattaneet syntyä historiallisen ajan ihmistoiminnan tuloksena, mutta niiden ei katsottu kuuluvan muinaisjäännökseksi luokiteltavaan jäännökseen.

Konekaivetun valvonta-alueen länsireuna suulin tieliittymän länsipuolella oli kosteahkoa soraista ja kivistä moreenimaata, jossa ei havaittu muinaislöytöjä. Tosin paikoittain maassa oli nokisia läikkiä, joiden syntytavasta ei tutkimusten yhteydessä saatu selvyyttä. Valvotulla alueella oli useassa kohdassa nokimaata, mutta niihin ei liittynyt löytöjä.

2. Laukula

2.A. Kartta-analyysi

Historiallisten karttojen perusteella Laukulan kylänpaikka on sijannut Ekojoen eteläpuolisella matalalla kumpareella nykyisen Evontien varrella noin 200 metrin matkalla. Kartta-analyysin perusteella laadittiin rajaus Laukulan historiallisen ajan asuinpaikalle.

2.B. Pintapoiminta

Valvonta-alueen läheisyydessä suoritetun epäsystemaattisen pintapoiminnan tuloksena taltioitiin Kansallismuseon kokoelmiin yksi pala sinisellä maalilla maalattua posliinia (KM 200929: 1).

2.C. Koekaivaus

Laukulan alueelle ei kaivettu koekuoppia.

2.D. Arkeologinen valvonta

Laukulan kylässä valvottiin vesijohtolinjan kaivutyötä yhteensä noin 100 metrin matkalla Evontien länsi- ja itäpuolella. Laukulassa pellolle kaivetun ojan leveys oli noin 1,2 metriä. Maata kaivettiin peltomultakerroksen paksuudelta, eli useimmiten noin 0,5 metrin syvyyteen.

Evontioen länsipuolella valvotun alueen lounaispää sijaitsi GPS laitteen ilmoittamassa koordinaattipisteessä (KKJ 3) P = 3286727 ja I = 6809842. Tämän kohdan pohjoispuolella oli sähköpylväs. Kaivanto seurasi ilmassa kulkevaa sähkölinjaa sen eteläpuolella noin 35 metrin matkan kohti itää, jonka jälkeen Evon tien länsipuolelle kaivettiin laajempi kaivanto. Laajempi kaivanto tehtiin suurelta osin pellon pientareelle. Laajempi kaivanto kaivettiin, koska tien putkilinjan tuli alittaa tie ja sen rakentamiseksi tarvittiin lisää tilaa. Tien ja kaivannon väliin jäi noin 2,5 metriä leveä kaista kokonaan kaivamatta.

Evontien länsipuolella valvotun alueen maannos koostui noin 30 - 40 cm paksusta kerroksesta peltomultaa ja sen alapuolisesta savesta. Lisäkaivannon kohdalla Evontien länsipuolella maannos oli kivisempää ja hiekansekaista, toisin kuin läheisellä peltoalueella.

Valvonnan yhteydessä Evontien länsipuolella havaittiin pellon reunassa noin 120 cm x 120 cm kokoinen kaivanto, joka oli täyttynyt tai täytetty irtomaalla ja kivillä. Kaivanto oli tehty savimaahan. Savimaassa kaivanto ulottui noin 40 cm syvyyteen. Kivien ja irtomaan lisäksi kuopassa oli puumoskaa. Kuopan koordinaatit olivat (GPS mittaus, KKJ 3) P = 3286765 ja I = 6809829. Rakenteen tarkkaa funktiota tai ajoitusta ei valvonnan yhteydessä kyetty selvittämään. Havaintojen perusteella kaivanto saattaa olla hylätty kaivo tai vedenottopaikka. Konekaivualueelta paljastuneen kuopan kaakkoispuolella on laaja avokallio. Muita havaintoja kylätonttiin liittyvistä rakenteista ei tehty.

Evontien itäpuolella kaivaminen aloitettiin noin metrin etäisyydeltä tiestä (GPS I = 3286776 ja P = 6809840). Kaivettu linja ristesi sähkölinjan kanssa muutamaa metriä idempänä (GPS I = 3286784 ja P = 6809847). Valvotun linjan itäisin piste oli noin 30 metrin etäisyydellä Evontien itäpuolella (GPS I = 3286795 ja P = 6809863). Evontien itäpuolella pelto muuttui savipohjaiseksi noin 25 metrin etäisyydellä tiestä. Sitä lähempänä tietä peltomultakerroksen alapuolella oli sekoittunutta maata ja moreenia. Erityisesti muuntajan ja tien välinen maannos oli sekoittunut ja aikaisemmin mahdollisesti useastikin kaivettu. Valvonnan yhteydessä kaivettiin kaivanto sekoittuneen kerroksen läpi pinnasta noin 80 cm syvyyteen siten, että alkuperäisellä paikallaan olevaa moreenimaata kaivettiin pois noin 20 cm. Kaivannon kaakkoispuolella noin 2 - 3 metrin etäisyydellä oli kalliopaljastuma, joka kaivetusta kuopasta ei kuitenkaan tullut esiin.

- Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805, toim. Timo Alanen ja Saulo Kepsu, SKS:n toimituksia 505, Tampere 1989.

- Piilonen, Juhani 2007. Sastamalan historia 2. 1300-1860. Vammala.

- Suomen asutus 1560-luvulla, kartasto ja kyläluettelot, Forssa 1973.

Digitaaliset lähteet:

- Heiskanen, Jari 2002. Vammala, inventointi 2002. Tietokannat ja kartat (CD aineisto). Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Kartat

- Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805, toim. Timo Alanen ja Saulo Kepsu, SKS:n toimituksia 505, Tampere 1989.

Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto (https://jyx.jyu.fi/dspace/):

- Maakirjakartta, Streng (1644). KA a1:42 2. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200805164992

Kansallisarkisto, maanmittaushallituksen karttakokoelma.

- Isojakokartta (P. Hornborg 1783-94). Kansallisarkisto, A 106 1/9-12

- Jokisivun jakokunnan kartta 1778, Jean Limon. A 106 12/108

- Kartta kylän tiluksista v. 1766, Johan Forselius. A 106 12/23

Suunnitteluaineistot

- Kaunismäki & Mäenpää 28.11.2008. Vammalan kaupunki, Tampereentien kevyen liikenteen väylä. Kopio yleiskartasta 1: 10 000.