Vehkapuntari, joka nykyisin tunnetaan usein lyhyemmin Puntarina, on viimeistään keskiajalla muodostunut Kuhmalahden kylä. Kylässä on 1500-luvun lopulla ollut neljä kantataloa, Hinkkala, Siurola, Jussila ja Annala. Kylätontti, jolla talojen asuinrakennukset sijaitsivat tiiviinä ryhmänä sijaitsi nykyisen Uittomiehentien varressa, Ala-Hinkkalan kohdalla. Mäellä Ala-Hinkkalan länsipuolella oli myös kylän yhteinen mylly. Paikka oli lähellä silloista Längelmäveden rantaviivaa. Vuosina 1604 ja 1830 tapahtuneiden Längelmäveden lasku-uomien muutosten vuoksi järvenpinta on nykyisin huomattavasti alempana. Vesijätöt on sittemmin muutettu niityiksi ja pelloiksi.

Vuonna 1766, jolloin lähes 50 vuotta kestänyt isojako aloitettiin, Vehkapuntarissa oli halkomisten seurauksena jo 11 taloa. Isojaon yksi tavoite oli tiiviin ryhmäkylän hajottaminen. Aluksi talonpojat olivat haluttomia talonsiirtoihin, mutta vuonna 1810 Yrjö Annala tarjoutui lähtemään Vedentaustalle ja Matti Jussila etelään Sydänmaalle. Kaikkiaan muutettiin lopulta lyhyemmän tai pidemmän matkan päähän kylänmäeltä kaksi Hinkkalaa, joiden tontit sai kolmas Hinkkala, molemmat Jussilat ja kaksi Annalaa, joiden tontit peri kolmas Annala, sekä kaksi Siurolaa, joista toinen vietiin Siuronsalmen pohjoispuolelle, ns. Vedentaustan puolelle. Kylään Jäänyt Siurola sai nimen Kylä-Siuro, Peltokummulle kylän lähelle kulkeutuneesta tuli Mäki-Siuro ja Järven taakse viedystä Vesi-Siuro. Vedentaustaan muuttanut Annala rakennettiin Sällinpellolle, josta se sai nimen Sälli.

Kruunun liikamaiden jaon yhteydessä 1850 luvulla Vehkapuntariin perustettiin yksi uudistila Lautasilta, joka rakennettiin kauas kylän eteläpuoliselle metsäalueelle. Isojaontäydennys Vehkapuntarin kylässä suoritettiin vuosina 1902-1906. Tämä ei täysin miellyttänyt kaikkia osapuolia, minkä vuoksi kylässä suoritettiin uusjako vuosina 1918-1929. Näiden jakojen jälkeen vanhaan kyläkeskukseen jäi ainoastaan Ala-Hinkkalan talo, johon oli yhdistetty aiemmin Kylä-Siuron talo. Vedentaustan puolelle muutti mm. Vähä-Annala. Pohjoisesta kylän osasta muotoutui oma asutuskeskuksensa, jonka päätie on nykyinen Kaanaantie.

1900-luvun alussa Vehkapuntarista muotoutui keskeisen maantieteellisen asemansa vuoksi Kuhmalahden pitäjän keskus. Myös vesiliikenteellä ja Siuronsalmen rannalla sijainneella laivalaiturilla oli merkitystä alueen keskukseksi muotoutumiselle. Alueen päätien Puntarinraitin varteen muodostui tiheä raitinvarsiasutus, johon kuului pieniä tiloja, torppia, mäkitupia ja käsityöläisten itsellismökkejä sekä 1920-luvusta lähtien ajalle tyypillisiä asuin- ja liikerakennuksia. Lisäksi raitilla sijaitsi 1907 toimintansa aloittanut Kuhmalahden meijeri. Raitti jatkui pitkälle itään, missä sen varressa sijaitsivat seurojentalo Suoja sekä Yli-Hinkkalan ja Rauhalahden entisten ratsutilojen pihapiirit. Kulttuurimaisemaan liittyy olennaisena osana myös Yli-Hinkkalan pohjoispuolella sijaitseva katajaketo, jossa on sijainnut ennen Kuhmalahden kappeliseurakunnan muodostumista kirkkotupa. Raitin keskeisin ja parhaiten säilynyt osa on selvityksessä inventoitu erikseen arvoalueena A5.

Vehkajärven asema pitäjän keskuksena alkoi heiketä 1900-luvun puolivälissä, jolloin laivaliikenteen merkitys väheni, Kangasalta Kuhmoisiin vievä maantie 325 valmistui ja uusi kuntakeskus alkoi muodostua Pohjan kylään.

Nykyisin Vehkapuntarin kylä muodostuu kahdesta erillisestä alueesta, läntisestä Puntarin alueesta ja Itäisestä Vedentaustan osasta. Molemmissa on laajat peltoalueet Längelmäveden rantojen tuntumassa. Tilakeskukset sijaitsevat viljelystensä äärellä etäällä toisistaan. Kylän eteläosat ja Kaanaantien itäpuoli ovat pääasiassa metsää. Längelmäveden ja kylän eteläosissa sijaitsevien muutamien järvien rannoille on 1950-luvulta alkaen rakennettu runsaasti vapaa-ajan asuntoja.

Vehkapuntarin kylältä on kirkonkylän kyläosayleiskaavan ja rantaosayleiskaavan alueilta erikseen inventoitu 12 kulttuurihistoriallisesti ja/tai maisemallisesti merkittävää pihapiiriä/kohdetta sekä yksi aluekokonaisuus, arvoalue A5 Puntarinraitti.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Raitio, Raine: Kuhmalahden historia 3, 1865-1995. Kuhmalahden kunta, 1996.

Suomen maatilat. 2 osa, Hämeen lääni. Porvoo 1931.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1957. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Tiluskartta 1799. Kansallisarkisto.

Isojakokartta 1799-1853. Kansallisarkisto.