Kivisalmi on viimeistään keskiajalla muodostunut Kuhmalahden kylä, josta vanhin kirjallinen maininta on vuoden 1543 maakirjassa. Kylässä on alkujaan ollut 3 kantataloa, Mikkola, Pekka ja nimetön. Mattila ja Markkula syntyivät, kun kantatila Pekka vuonna 1553 halottiin kahtia ja Eskola ja Pietilä, kun nimetön Antti Jakolan omistama talo vuonna 1565 halottiin kahtia.

Kylässä tehtiin isojako vuonna 1787. Sen yhteydessä ei tehty tontinsiirtoja, joten tiivis viiden talon ja niiden torppien ja mäkitupien muodostama ryhmäkylä nykyisten Nuuruslahdentien ja Kivisalmentien risteyksessä säilyi pitkälle 1800-luvulle. Ilmeisesti juuri ryhmäkylän hajottamiseksi kylällä suoritettiin 1800-luvun puolivälissä isonjaonjärjestely, jonka seurauksena kyläkeskuksesta siirrettiin 1800-luvun lopun karttojen perusteella ainakin Eskolan talo. Hieman myöhemmin sieltä siirtyi pois myös Mikkola. Myös Mattilasta lohkottu Ranta-Mattila sijaitsi 1800-luvulla ryhmäkylän ulkopuolella, sen pohjoispuolella, nykyisten Mustisaarentien ja Mattilanniemen risteyksessä.

Osittainen uusjako Kivisalmen kylässä suoritettiin 1930-luvun lopussa. 1500-luvulta peräisin olevat viisi taloa oli halkomis- ja lohkomistoimitusten seurauksena vuoteen 1936 mennessä jaettu 43 tilaksi. Uusjakoa aloitettaessa rajat olivat mutkaiset ja niiltä puuttui useita pyykkejä. Kyläkeskuksen tonttialue oli ahdas ja altis tulipaloille. Siirtämällä kylästä ja sen lähistöltä jälleen pois kaksi taloa, Mäki-Pietilä ja toinen Markkuloista, kylän laidoilla oleville viljelyskelpoisille alueille, saatiin viljelykset järjestettyä lähemmäksi talouskeskuksia. Lisäksi saatiin muodostettua tehokkaamman koneellisen viljelyn mahdollistavat laajemmat, yhtenäisemmät ja rajoiltaan säännöllisemmät tiluskappaleet. Kylän metsämaat jätettiin jaon ulkopuolelle rajankäyntejä lukuun ottamatta.

Nykyisin Kivisalmen kylän pohjoisosa on laajoilta osin viljeltyä peltoa. Pellot ovat kuitenkin pienipiirteisiä, metsäsaarekkeiden täplittämiä, eikä laajoja yhtenäisiä peltomaisemia juurikaan muodostu. Kylän eteläosassa ja järvenrannoilla on yhtenäisempiä metsäalueita. Jakamisjärjestelyjen seurauksena kyläkeskuksessa on enää Markkulan, Eerolan ja Kylä-Pietilän talot. Muuta kantatalot tai niistä jaetut osatalot, kuten Mikkola, Markkula, Mattila ja Mäki-Pietilä sijaitsevat hajallaan omien peltoalueidensa äärellä. Vanha kyläkeskus hahmottuu kuitenkin yhä hyvin.

Alueen päätie, sorapintainen Kivisalmentie, johtaa Haapasaaren kylältä Kivisalmen läpi kohti Kuhmalahden kirkonkylää. Tielinja näkyy jo 1855 laaditulla Kalmbergin kartalla. Tietä on myöhemmin levennetty, mutta sen linja ja maastoa mukaileva muoto näyttävät pääosin säilyneen. Toinen keskeinen tielinja on Kivisalmen kyläkeskuksesta länteen erkaneva Nuuruslahdentie. Se näkyy niin ikään 1855 kartalla kapeana polkuna. Tien loppuosa, joka yhdistää sen Rutasaaren kautta Haapaniemen kylälle, on rakennettu vasta myöhemmin1900-luvulla. Längelmäveden ja Nuuruslahden rannoille on 1950-luvulta alkaen rakennettu runsaasti vapaa-ajan asuntoja.

Kivisalmen kylältä on rantaosayleiskaavan alueelta erikseen inventoitu 4 kulttuurihistoriallisesti ja/tai maisemallisesti merkittävää pihapiiriä/kohdetta sekä yksi aluekokonaisuus, arvoalue A1 Kivisalmen kyläkeskus

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Suomen maatilat. 2 osa, Hämeen lääni. Porvoo 1931.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1954. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Uusjakokartta 1938. Kansallisarkisto.

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Isojakokartta 1783-1787. Kansallisarkisto.