arkkitehtoninen

henkilöhistoria
sosiaalihistoria
taloushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Pihapiiriin kuuluu komea nikkarityylinen asuinrakennus ja pieni leikkimökki. Useassa vaiheessa 1894-1903 rakennettu asuinrakennus edustaa Tahmelasta pääosin kadonnutta huvilatyylistä 1800-1900-lukujen taitteen rakentamista. Rakennuksessa on säilynyt erittäin paljon kauniita koristeellisia yksityiskohtia, kuten t-malliset ja pikkuruutuiset ikkunat, ikkunankehykset, kivijalan tiilimuurauksen yksityiskohdat, loiva satulakatto, avoräystäät ja lounaissivun koristeelliset poikkipäädyt. Leikkimökki saattaa olla 1900-luvun alusta, sillä siinä on koristeelliset ristikkolasiset ikkunat, peilipintainen ovi ja samanlaisia nikkarityylisiä yksityiskohtia kuin asuinrakennuksessa. Pienen pihan pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Runoilija Yrjö Jylhä vanhempineen asui talossa vuokralla 1910-20-lukujen taitteessa.

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, pienehköjä asuntoja puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt.

Asuinrakennuksen tiilisessä kivijalassa on toiminut 1900-luvun alkupuolella kirjapaino.

Vallikadun, Torpankadun ja Jylhänkujan kulmauksessa sijaitsevalla tontilla ja sen asuinrakennuksella on suurehko maisemallinen merkitys lähiympäristössään.

Arvoalue

Kohde sijaitsee Vallikadun varren kulttuurihistoriallisella arvoalueella (2008/A1).

Kohde sijaitsee Vallikadun, Torpankadun ja Jylhänkujan kulmauksessa, loivasti Vallikadulta etelään viettävässä rinteessä. Tontilla sijaitsevat vuoden 1894 jälkeen useassa vaiheessa rakennettu asuinrakennus sekä 1900-luvun alkupuolella rakennetut piharakennus ja leikkimökki.

Kiinteistöllä on kolmoisosoite Vallikatu 3/ Torpankatu 16/ Jylhänkuja 1.

Vallikatu 3 on Pispalan vanhimpia taloja. Rakennuksen ovat suunnitelleet Erland ja Ida Hilden ja rakentajana on ollut Erland Hilden. Rakennus on Yrjö Jylhän kotitalo ja talon historiasta on olemassa historiikki, jonka talon rakentajan Erlandin tyttärenpoika Jari Tervahauta on laatinut yhdessä Taito Heinon kanssa.

Talon historia lähtee liikkeelle vuodesta 1894, kun Finlaysonin rakennusmies Erland Hilden vuokrasi Juho Pispalta tonttimaata. Tähän aikaan Tahmelassa ei ollut kuin kaksi muuta taloa, Pispan huvila (Uramonkatu 9) ja Selinin (Tahmelan) torppa (Selininkatu 3). Tähän rauhalliseen ympäristöön Erland rakensi vaimonsa Ida Marian kanssa punatiilisen talon, joka käsitti ensin vain huoneen ja keittiön. Keittiö sai leivinuuninsa vuoksi nimityksen pakari ja koko taloa kutsuttiin yksinkertaisesti "Kodiksi". Tyypilliseen pispalalaiseen tapaan rakennustyöt tehtiin pitkien työpäivien päätteeksi öisin ja sunnuntaisin.

Pian Erlandit alkoivat saada naapureita ja vuosien kuluessa myös he itse laajensivat rakennustaan. Aluksi taloon muurattiin lisää huoneita, jonka jälkeen rakennettiin toinen kerros päälle hirrestä ja laudasta. Koristeelliset ikkunat teetettiin Finlaysonin puusepillä, mutta osa materiaalista oli myös kierrätettyä. Vuoteen 1903 mennessä rakennus oli saavuttanut jo miltei nykyisen kokonsa; talo käsitti 18 tulisijallista asuinhuonetta sekä ison kaksikerroksisen saunan.

Rakennuksessa asui myös perheen ulkopuolisia vuokralaisia huoneen ja keittiön asunnoissaan. Heidän joukossa tunnetuimpana oli kauppias Karl Johan Jylhä perheineen. Kauppiaan liiketoimet eivät olleet sujuneet suotuisasti ja perhe oli joutunut muuttamaan vaatimattomampiin oloihin Tahmelaan vuonna 1917. Perheeseen kuului myös vuonna 1903 syntynyt Yrjö Jylhä, josta sittemmin tuli tunnettu runoilija. Jylhät asuivat talon vanhimmassa osassa alakerrassa.

1930-luvun lopulla talon lunastivat Erlandin ja Idan kahdeksasta lapsesta kolme; Hilja, Hilda ja Ida. Idan mies Ervard Happonen piti talossa kirjapainoa parikymmentä vuotta. 1960-luvulla kaupunki pakkolunasti talon, koska se oli jäämässä asemakaavasssa suunnitellun tielinjauksen alle. Asukkaista tuli näin kaupungin vuokralaisia. Sittemmin talon rakentaneiden Erlandien kolmas sukupolvi anoi rakennusta ostettavaksi takaisin kaupungilta. Tarkoituksena oli myydä koko kiinteistö edelleen rakennusliikkeelle, joka myös purkaisi "Kodin". Kaupunki myi rakennuksen, mutta kaikki perikunnan jäsenet eivät enää suostuneetkaan rakennuksen purkuaikeisiin. Lopulta osa tontista myytiin 1980-luvun alussa rakennusliikkeelle ja paikalle nousi rivitaloja. Näiden tieltä, ns. alatontilta purettiin liiteri ja sauna. Itse "Koti" saatiin kuitenkin säästettyä, ja muutettiin As Oy Vallikatu 3:ksi vuosien 1981-84 aikana.

Talo on säilynyt samalla suvulla. Talossa on kolme huoneistoa.

Tontin länsirajalla, Jylhänkujan suuntaisesti, on säilynyt vaatimaton, pieni, kapearunkoinen, puurakenteinen piharakennus, joka lienee puuvaja tai muu pihavarasto. Rakennus seisoo pulterikivien varassa. Se on satulakattoinen, huopakatettu ja pystylaudoitettu. Rakennusta ei ole inventoitu erikseen sen vähäisen kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi.

Kohteen lähiympäristössä, Vallikadun varressa sijaitsee useita 1900-luvun alkupuolen puurakennuksia, jotka muodostavat kohtalaisen hyvin säilyneen kokonaisuuden. Lisäksi ympäristössä on 1980-luvun rivitaloja 1960-luvun asuinkerrostalo. Itäpuolella on pieni rakentamaton metsäkaistale.

Piha avautuu pääasiassa asuinrakennuksen länsipuolelle, missä ovat myös kiinteistön kaksi pientä piharakennusta.

Loivasti etelään viettävää tonttia kiertää kaunis keltainen, pystylautainen puuaita. Pienehkön pihapiirin kasvillisuus koostuu lähinnä muutamista koivuista ja vaahteroista sekä sireenipensaista. Pihapiirin kokonaisuus on enää kohtalainen johtuen tontin jakamisesta ja pihasaunan sekä ulkorakennuksen purkamisesta.

Pihapiirin kokonaisuus tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Tontilla olevien rakennusten sijoittelun periaatetta ei tulisi muuttaa. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi säilyttää perinteisenä. Kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä tarkkaan harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Uudisrakentamista tulisi välttää. Rakennusten mahdolliset muutokset tai laajennukset tulisi tehdä ensisijaisesti vaipan sisällä ja välttää rakennusten rungon laajentamista. Jos rungon muutokseen tai laajennukseen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan huomioida mm. olemassa olevan ympäristön mittakaava ja rakennustapa. Kaikissa muutos- ja korjaustöissä olisi noudatettava rakennukseen sopivaa rakentamista.

Tarkennus 2012:

Rakennusten, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen ja leikkimökin muodostaman rakennusparin säilyminen.

Rakennusten kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa.

Tontin ja asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemissa.

Kohteesta on laadittu rakennusinventointi 25.4.2003/PMM/Kati lahtinen.

2003 inventoinnin kohdenumero 354.

Kohteesta on laadittu historiikki, tekijät Jari Tervahauta ja Taito Heino.

Harjula, Kristiina, Unelma Pispalasta. 1992.

Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja Maanmittauslaitos.

Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Kiinteistön omistajat ja asukkaat.