rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

1. Päärakennus 28

rakennusperinteinen, asutushistoria, maisemallisesti keskeinen sijainti

Päärakennus on peräisin 1700-luvun lopulta. Sen perusmuoto ja -hahmo on säilynyt, mutta siihen on tehty muutoksia. Huoneita on jaettu ja sisustusta on uusittu. Suurimmat muutokset on tehty 1800-luvun lopulla ja 1940-luvun jälkeen. Julkisivun kuistit ja Itäpään siipirakennus on purettu. Ikkunoita on suurennettu. Vuoraus ja ulkoväri on sovitettu 1920-luvulla rakennettujen siipirakennusten arkkitehtoniseen tyyliin sopivaksi. Päärakennus on maisemallisesti keskeisellä paikalla, osana kartanomiljöötä kaukomaisemassa.

2. Siipirakennus 30

arkkitehtoninen, maisemallisesti keskeinen sijainti

Siipirakennuksen 1920-luvun uusklassinen rakennustyyli on hyvin säilynyt. Uusklassinen tyyli, ulkoasun ja vuorauksen materiaalit, jäsennys ja muodot ovat säilyneet arkkitehdin suunnitelmien mukaisena. Sisätilojen huonejako on säilynyt rakennusjankohdan mukaisena. Siipirakennus näkyy hyvin kaukomaisemassa Pirkkalaistieltä peltoaukean yli.

3. Siipirakennus 32

arkkitehtoninen, maisemallisesti keskeinen sijainti

Kartanon yläpihan siipirakennus on 1920-luvulta. Rakennus on säilynyt hyvin uusklassismin tyylin mukaisena. Se muodostaa yhdessä päärakennuksen ja toisen siipirakennuksen kanssa edustavan pihapiirin. Siipirakennuksen ulkoasun tyyli on yksinkertainen ja eleetön. Rakennuksen käyttötarkoitus (talousrakennus ja henkilökunnan asunto), näkyy sen pelkistetyssä ulkoasussa. Arkkitehtonisia detaljeja on vähän. Rakennusta ei ole korostettu yläpihan rakennusten hierarkiassa.

4. Autokuskin asuinrak. 34

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennus on kartanon autonkuljettajan asunto 1920-luvulta. Se on historiallis-toiminnallisesti arvokas osa kartanomiljöötä.

5. Pakari 36

rakennusperinteinen, maisemallisesti keskeinen sijainti

Hyvin säilynyt 1920-luvulla rakennettu pakari, joka sijaitsee alapihalla. Se on osa kartanomiljöötä ja näkyy hyvin Pirkkalaistielle. Myöhemmät korjaukset ja muutokset (kuistit muonamiesten huoneisiin) ovat muuttaneet rakennuksen ulkoasua sen pohjoissivulla.

6. Sikala 38

rakennusperinteinen

Tyypiltään 1920-luvun kartanon talousrakennus. 1923 Jarl Eklundin piirustusten mukaan rakennettu sikala. Mallina on mahdollisesti ollut 1920-luvun tyyppipiirustukset eläisuojista. Sikala on säilynyt hyvin vanhassa asussaan. Se on osa karjapihaa.

7. Autotalli 40

maisemallisesti keskeinen sijainti

Tallirakennus on kuulunut alapihan talousrakennusten ja eläinsuojien rakennusryhmään. Se on säilynyt hyvin ulkoasultaan 1920-luvun rakennustavan ja -tyylin mukaisena. Rakennus on tärkeä osa alapihan kokonaisuutta, ja se on toiminnallis-historiallinen osa kartanomiljöötä. Rakennus näkyy Pirkkalaistielle.

8. Paja 42

rakennusperinteinen, maisemallisesti keskeinen sijainti

Rataspaja on ulko- ja sisäosiltaan hyvin säilynyt pajarakennus 1900-luvun alkupuolelta.

9. Liiteri 43

rakennusperinteinen, maisemallisesti keskeinen sijainti

Liiterirakennus on sitä vastapäätä olevan pakarin kanssa alapihan pihapiirin vanhin rakennus. Liiteri on säilynyt vanhassa asussaan hyvin. Sen runko, muoto ja ulkoasu ovat rakentamisajankohdan mukaisia tyyliltään ja materiaaleiltaan. Lähellä vanhaa karjakujaa oleva liiteri näkyy hyvin Pirkkalaistielle.

10. Makasiini 45

arkkitehtoninen, maisemallisesti keskeinen sijainti

Makasiini on säilynyt hyvin alkuperäisessä 1900-luvun alun asussaan. Sen detaljit ovat 1900-luvun alun klassismin mukaisia. Makasiini sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla koivukujan varrella ja näkyy hyvin Pirkkalaistielle.

11. Kellari 47

rakennusperinteinen, asutushistoria

Jääkellari on hyvin säilynyt vanhassa 1800/1900-luvun asussaan. Se on vanhin kartanon maakellareista. Kellari on ainoa jäljelle jäänyt Riihimäellä sijainneista talousrakennuksista.

12. Kellari 49

rakennusperinteinen, asutushistoria

Hyvin 1900-luvun alun asussa säilynyt kivi- ja tiilirakenteinen maakellari.

13. Huvimaja 51

arkkitehtoninen

Hyvin 1800-luvun alun empire-tyylisessä asussaan säilynyt huvimaja. Se edustaa 1800-luvun alun suurten puistojen sekä kartanoiden puistoarkkitehtuuriin kuuluneita rakenteita.

Viikin kartanoympäristö kuulu Nokian keskusta-alueeseen. Se on luokiteltu Ympäristöministeriön ja Museoviraston toimesta vuonna 1993 valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Aluerajaukseen kuuluvat kartanon päärakennus, talousrakennukset ja ympärillä oleva laaja viljelysmaisema sekä Viikinlahti luonnonympäristöineen. VanhaltaTuruntieltä (Pirkkalaistie) johtaa vanha ja hyvin säilynyt koivukuja kartanon päärakennukselle.

Kartanon asuinrakennuksia ovat ns. yläpihan vanha päärakennus (1782-83) ja sen molemmin puolin kaksi siipirakennusta (1927-29). Päärakennuksen itäpuolella on uusi päärakennus eli tilanhoitajan rakennus, länsipuolella ns. mankelirakennus. Talourakennusten ryhmässä alapihalla ovat pakari ja muonamiesten rakennus, sikala, autotalli ja vesisäiliöt, rataspaja ja liiteri. Koivukujan, ns. vaunukujan varrella, on makasiini (1926). Makasiinilta lähtee myös tie alapihalle. Muita rakennuksia ovat päärakennuksen etelärinteellä vanha kylmäkellari ja länsipuolella maakellari. Mankelirakennuksen pohjoispuolellla on pieni autokuskin asunto. Päätieltä tuleva koivukuja päättyy päärakennuksen eteen, jossa hiekkatie kiertää pihan keskellä olevat istutukset. Koivukuja jatkuu päärakennuksen etelärinnettä alas. Pihapiirissä on lisäksi vanhoja kuusia, lehmuksia, vaahteroita, kynäjalavia ja etelärinteen puolella vanhoja hedelmätarhan puita.

Kartanolla on historiallinen maisemayhteys Viikin harjun itäpuoliseen kirkkoympäristöön ja Maatialan pappilaan. Nyt näkymät kirkolle ja Maatialaan katkaisee osin Kirkonkulman asutusalue ja harjun puusto. Viikin kartanoalue on kahden tien, Pirkkalaistien ja Valtatien nro 12 välissä. Viikin tilakeskuksen rajalla on omakoti- ja rivitaloalueet, Pirkkalaistien varressa sekä virran itäpuolella, lähellä rantaa.

Kartanon pellot ovat säilyneet viljeltyinä aukeina Pirkkalaistien varressa lähelle vanhaa koivukujaa. Koivukujan ja peltoaukean merkitys, merkkinä arvokkaasta ja vauraasta kartanoasutuksesta, on vielä ymmärrettävissä. Pellot ja koivukujat ovat osoittaneet kartanoalueen rajat ja asuinrakennusten paikan peltoaukeiden sekä niittyjen keskellä.

Pyhäjärvi ja Viikinlahti ovat kartanomiljöön eteläosan raja. Pohjoisessa rajana ovat Viikin harju ja Pirkkalaistie. Idässä Kirkonkulman asunnot ja Maatialan pappila. Lännessä Aronmäen ja Saviselän asuntoalueet.

1. Päärakennus 28 (536-426-1-331)

Rakentamisvuosi: 1782 Korjaus- ja muutosvuodet: 1870, 1945

Päärakennus on hirsirunkoinen. Se on suorakaiteen muotoinen, pitkä ja korkea rakennus. Pääsisäänkäynnin edessä on terassi samoin etelän puoleisella sivulla. Rakennuksen länsipäässä on varasto ja autotalli.

Yläkerrassa ovat vinttihuoneet rakennuksen päädyissä. Alakerran pohjakaava on jäsennetty siten, että pääsisäänkäynnin kohdalla on eteinen ja sen jatkeena ruokasali. Itäpäädyssä on sali ja sen kohdalla etelän puoleisella sivulla kaksi pientä kamaria (mm. kirjasto). Länsipäässä rakennusta ovat keittiö ja kaksi kamaria eteläsivulla. Huoneet ovat karoliinisen pohjakaavan mukaan läpikuljettavissa. Huoneiden vanhat peiliovet ovat säilyneet. Ruokasalissa on kakluuni 1700-luvun lopulta, päärakennuksen rakentamisen ajoilta.

Ikkunat ovat kuusiruutuiset. Ne on sijoitettu symmetrisesti kaikille sivuille. Ikkunoiden sijainnissa on huomioitu sisäänkäynti, julkisivun vuoraus sekä hirsien pitkänurkat (koteloitu). Päädyissä yläikkunoiden sivuilla ovat pienet pyöröikkunat. Vuorilaudat eivät ole enää alkuperäiset. Vuoraus ei myöskään ole alkuperäinen. Päärakennuksen julkisivut on vuorattu leveällä vaakalaudalla. Vuorauksen väri on keltainen. Nurkkakotelot ja vuorilaudat on maalattu valkoisiksi.

Kivijalka on luonnonkivistä ladottu. Katto on jyrkkä mansardikatto, joka on katettu tiilillä.

2. Siipirakennus 30 (536-426-1-331)

Rakentamisvuosi: 1927

Siipirakennus on pihatien päässä päärakennuksen itäpuolella. Se on hirsirunkoinen. Rungon muoto on suorakaide. Rakennus on pitkä ja korkea ja siinä on matala satulakatto. Pohjakaavana on päätysalin ja kamarien yhdistelmä. Pääsisäänkäynti on yläpihan aukion puolella. Sisäänkäynti on umpikuisti, jossa on satulakatto. Se on tyylitelty klassisin koristeaihein. Nurkissa on muodoltaan pelkistetyt pylväsaiheet. Pääovi, paraatiovi, on tummaksi petsattu kehysovi, jossa on koristeelliset listat, kaksi lasiruutua ja peilikoristeet. Rappuset ovat graniitti lohkokivistä.

Sisäänkäynnin jälkeen sisätilat jakautuvat aulan molemmille puolille. Eteläpäässä on suuri sali. Pohjoispäässä on entinen konttori, lasten huoneita ja keittiö. Ullakolla on aula ja kolme kamaria. Siipirakennuksen eteläpäässä on lisäksi avokuisti, katetun terassin tapainen. Kuistille on lasikehysovi salista. Ovessa on klassisia koristeornamentteja sekä pilariaiheita listoissa ja kehyslaudoissa. Kuistin reunoilla ovat kannatinpylväät. Kuistin katto on kolmilappeinen. Terassille paistaa aamuaurinko ja siltä on näkymä Viikin lahdelle. Pohjoispäässä rakennusta on pieni avokuisti ja sisäänkäynti keitiötiloihin.

Ikkunat ovat kuusiruutuiset. Vuorilaudat ja vesilistat ovat profiloitu pelkistetyin klassisistisin muodoin. Ullakolla on päädyissä kaksi neliruutuista ikkunaa ja sivuilla pienet pyöröikkunat. Pikillä sivuilla ullakkoikkunat ovat kapeat tuuletusikkunat (haukanikkunan tapaan) pienin ruuduin.

Rakennuskessa on pystylautavuoraus kapein peiterimoin. Kivijalan yllä on sokkelilista. Vuoraus on maalattu keltamullan väriseksi. Ikkunoiden vuorilaudat, listat ja nurkkalaudat ovat valkoiset.

Kivijalka on ladottu lohkokivistä ja muurattu kapealla saumalaastilla. Rakennuksessa on satulakatto, joka on katettu tiilillä.

3. Siipirakennus 32 (536-426-1-331)

Rakentamisvuosi: 1927

Läntinen siipirakennus on rungoltaan myös suorakaiteen muotoinen. Se on pitkä ja korkea rakennus. Satulakatto on matala. Pohjakaavaa on muutettu asuntotarpeiden mukaan. Yläkerrassa on vinttihuoneita.

Ikkunat ovat leveämmät kuin itäisessä siipirakennuksessa. Ne ovat neliruutuiset kaikilla sivuilla. Ikkunoiden vuorilaudat ja listat on profiloitu vastapäisen siipirakennuksen tapaan ja 1920-luvun uusklassismin tyyliin. Rakennus erottuu itäisestä siipirakennuksesta, tilanhoitajan asunnosta, yläpihan rakennusten hierarkiassa. Sen arkkitehtuuri on rakennusosiltaan ja detaljeiltaan pelkistetympää. Vinttikerroksessa on pitkillä sivuilla kapeat tuuletusikkunat pienin ruuduin. Sisäänkäyntejä rakennukseen on kaksi, pohjoispäädyssä ja länsisivulla. Rakennuksessa on tällä hetkellä kaksi huoneistoa. Yläpihan puoleinen vanha koristeellinen peiliovi (tummaksi petsattu)ja graniittirappuset ovat entisen liha-aitan sisäänkäynti.

Vuoraus on leveästä pystylaudasta kapein peiterimoin. Alinna on sokkelilista. Vuoraus on maalattu keltamullan väriseksi. Ikkunoiden vuorilaudat, listat ja nurkkalaudat ovat valkoiset. Kivijalka on lohkokivistä. Katolla on tiilikate.

4. Autokuskin asuinrak. 34 (536-426-1-327)

Rakentamisen vuosikymmen: 1920

Autokuskin asuinrakennus on läntisen siipirakennuksen pohjoispuolella. Se sijoittuu alapihalle vievän pihatien varteen. Rakennus on pieni, lähes neliön muotoinen ja korkea rungoltaan. Sisäänkäynti on pihatien puolelta. Sen katto on taitteinen eri tasoissa kaikille sivuille. Ikkunat ovat neliruutuiset. Vuoraus on leveästä pystylaudasta kapein peiterimoin. Vuoraus on maalattu keltamullan väriseksi. Ikkunoiden profiililistat ja nurkkalaudat ovat valkoiset. Kivijalka on lohkokivistä kylmämuuraamalla ladottu. Kate on huovasta kolmiorimoin.

5. Pakari 36 (536-426-1-327)

Rakentamisen vuosikymmen: 1920

Rakennus on alapihan pihatien varressa. Se on hirsirunkoinen vanha talousrakennus. Runko on pitkä ja kapea. Huonejärjestys on vaihdellut asuinkäytön mukaan. Länsipäässä on pakari ja jauhola. Itäpäässä on ollut muonamiesten asuinhuoneita kuudelle perheelle. Eteläsivulla on kaksi avokuistia sisäänkäyntien kohdalla. Kuisteissa on harjakatto. Kuistien kattojen päädyt on korostettu. Ne on laudoitettu koristeelliseksi päätykolmioksi katkoisin päätylistoin. Kuistin pylväät on laudoitettu pylväiksi. Värit ja laudoitus jäsentävät kuistin ulkoasun kustavilaiseen tyylin mukaiseksi. Laudoitus on punamullan värinen ja listat päädyissä sekä pylvään reunoilla valkoiset. Ovi on vanha paneeliovi, jossa on kantillaan oleva neliöikkuna.

Rakennuksen ikkunat ovat neliruutuiset. Niiden yläpuoliset vesilistat on voimakkaasti profiloitu. Listat ja vuorilaudat ovat valkoiset. Rakennuksen vuoraus on leveästä pystylaudasta ja jäsennetty kapein peiterimoin. Vuoraus on maalattu punamullalla. Kivijalka on ladottu lohkokivistä kylmämuurauksen tapaan. Rakennus on katettu profiilipellillä.

6. Sikala 38 (536-426-1-327)

Rakentamisvuosi: 1923

Sikala on alapihan piha-alueen etelälaidalla. Se on muurattu betonitiilestä ja tiilipintainen. Rakennus on korkea ja kookas talousrakennus alapihan pihapiirissä. Päädyissä on lautarakenne ja pystylaudoitus peiterimoin. Perustukset ovat lohkokivistä ja ladottu kylmämuurauksen tapaan. Kate on saumapellistä. Sikalan ovet ovat tummaksi maalattuja paneeliovia.

7. Autotalli 40 (536-426-1-327)

Rakentamisen vuosikymmen: 1920

Autotalli on alapihalla ajotien päässä. Se on korkea ja rungoltaan neliön muotoinen rakennus. Sen yhteyteen on rakennettu korkea vesitorni, jossa sijaitsevat vesisäiliöt. Torni on rakennuksen luoteiskulmassa. Rakennuksen alakerrassa on kaksi autotallia. Tallien ovet ovat leveät paneeliovet takorautasaranoin. Yläkerrassa on kaksi asuinhuonetta. Rakennuksen ikkunat ovat neliruutuiset kahdessa kerroksessa. Seinäpinta on rapattu ja jätetty vaaleaksi. Katon muoto on harjakatto. Vesisäiliön päällä on matala kartion mallinen katto. Yläkerran ikkunoiden kohdalla katto kaareutuu. Kate on saumapellistä. Rakennuksen länsipäädyssä näkyy palaneen navetan päädyn jäljet.

8. Paja 42 (536-426-1-327)

Rakentamisvuosisata: 1900

Rataspaja on alapihalla autotallin takana. Se on pitkä ja kapea rakennus. Rungoltaan paja on lautarakenteinen. Eteläsivu on avoin (kaariaukot) ja pylväin tuettu. Pajan länsipäädyssä ovat vanhat muonamiesten työkalukomerot. Laudoitus on maalattu punamullalla. Vuorilaudat ovat valkoiset. Pajan katto on profiilipelillä katettu.

9. Liiteri 43 (536-426-1-327)

Rakentamisvuosisata: 1900

Liiteri on vanhan karjakujan itäpuolella, pakarin vastapäätä. Liiteri on hirsirunkoinen rakennus. Se on hirsipinnalla ja maalattu punamultamaalilla. Päädyissä on vanha helmiponttilaudoitus (pystylaudoitus). Ikkunat ovat pikkuruutuiset. Ruutujako ja vuorilautojen malli on 1880-1900-luvun rakennustavan ja -tyylin mukainen. Vuorilaudat on maalattu valkoisiksi. Liiterin ovet ovat vanhoja paneeliovia. Kivijalka on ladottu lohkokivistä.

10. Makasiini 45 (536-426-1-327)

Rakentamisvuosi: 1926

Viljamakasiini sijaitsee koivukujan reunalla. Makasiini on itäisen peltoaukean puolella. Alapihalta tulee pihatie makasiinille. Makasiini on rungoltaan neliön muotoinen ja korkea rakennus. Sen perustus on betonista valettu. Katto on matala ja malliltaan neljälappeinen, kartion tapaan. Katolla on takorautainen tuuliviiri, jossa on makasiinin rakennusvuosi. Ulkoseinissä on vaalea rappaus. Räystäät ovat umpeen laudoitettu. Laudat on profiloitu uusklassismin ltyylin mukaan. Makasiinin ovi on tummaksi petsattu. Se on vinopaneloitu, levein laudoin. Sisäänkäynnin edessä on graniittirappuset.

11. Kellari 47 (536-426-1-327)

Rakentamisaika: 1900

Kartanon vanha jääkellari sijaitsee Riihimäellä, alas viettävällä rinteellä. Kellari on sijoitettu rinteen maakuoppaan ja runko on perustettu luonnonkivistä. Kivet on ladottu vahvaksi muuriksi ja muurattu laastilla. Kellarin seinien yläosa ja päädyt ovat hirsirakenteiset. Kellarissa on vanha lautaovi rautataoksin. Oven yllä on tiilikaarivahvistus. Kellarin kate on profiilipellistä.

12. Kellari 49 (536-426-1-327)

Rakentamisvuosisata: 1900

Maakellari on kartanon länsipuolella, jyrkästi laskevan rinteen reunalla. Kellarin perustus on sivuilla luonnonkivistä. Kivet on muurattu laastilla. Päädyt on tehty tiilimuurauksena. Tiilipäätyjen yläosa on lautarakenteinen (pystylaudoitus). Laudoitus on maalattu punamultamaalilla. Kellarissa on jyrkkä satulakatto. Kate on profiilipellistä. Kellarin ovi on paneelilaudasta. Sisällä kellarissa on kaksi tiiliholvattua kellarihuonetta, juureksille ja perunoille.

13. Huvimaja 51 (536-426-1-327)

Rakentamisvuosi: 1819

Kartanon huvimaja sijaitsee rinteellä hedelmätarhan länsipuolella. Huvimajalle vie polku päärakennukselta, hedelmätarhan läpi. Huvimaja on perustettu neliön muotoiselle lankkualustalle. Sen rakennustyyli on antiikin arkkitehtuurin muotoaiheita noudattava. Kulmissa on neljä joonialaista pylvästä. Kapiteelien ylle on laskettu katto-osa. Palkistossa on hammasfriisikoriste. Katto on neljälappeinen, matalan kartion tapaan. Kate on saumatusta huovasta. Sivuilta avointa huvimajaa kiertää laudasta rakennettu koristekaide.

Viiki oli merkittävä asuinkartano jo 1400-luvun puolivälissä. Kartanon isäntänä oli vuodesta 1450 lähtien vouti Hans Lindenär. Vuonna 1480 omistajana tiedetään olleen Heikki Vijku niminen isäntä. Viik nimen alkuperää pohdittaessa on Vijku nimen nähty viittaavan myös kartanon Viik nimeen. Ruotsin kielestä tunnettu Vik, lahti, merkitys linee kuitenkin hyväksytty kartanon nimen alkulähteeksi.

1500-luvun alkupuolella Viiki oli jälkeen linnanpäällikön asumakartanona. Keskiaikaisten rakennusten sijainnista ei ole säilynyt tietoja. Varhaisimmat maininnat rakennuksista ovat 1600-luvun loppupuolelta. Kartanoon kuului tuolloin kaksi pirttiä sekä eteistuparakennus. Rannan tuntumassa, Viikinlahden lounaispuolella, on jälkiä vanhasta kartanon paikasta. Viikin peltoja on laajennettu myöhemmin tälle entiselle tonttimaalle.

1500-luvun alkupuolella Viiki oli ns. rälssitila. Vuodelta 1560 olevan Suomen asutuksen yleisluettelon mukaan Viiki oli säteritila. Se oli tavallista rälssitilaa merkittävämpi ja edelleen vapaa kruunun veroista. Viikissä asusti 1500-luvun lopulla ns. pikkuaatelia. Kartanon asutuksen sekä toiminnan kukoistus kesti 1590-luvulle, joloin siitä tuli ylhäisaatelisten omistama sivukartano. Kartanosta kerättiin vain tulot, mutta siellä ei asuttu säännöllisesti. 1700-luvulla Viikin kartano oli asumattomana latokartanona.

Viikin tila rakennuksineen oli vuoteen 1783 lähellä Pyhäjärven rantaa, Viikin lahden tuntumassa. Rantatontti oli mahdollisesti jossain vaiheessa veden saartama, nykyisen etelärinteen alla, notkon kohdalla. Rakennuksista ei pidetty huolta ja ne ränsistyivät. Vuonna 1783 tilalle rakennutti päärakennuksen uusi isäntä kapteeni Otto Mauritz Brakel. Päärakennus sijoitettiin nykyiselle paikalleen ylemmäksi rinteelle ja lähemmäksi vanhaa Turun tietä. Tuolloin istutettiin puut kartanolle vievän kujan varteen ensimmäisen kerran. Kujan puustoa on uusittu vuosisatojen aikana tarvittaessa. Kartanon päärakennus sijoittuu pohjois-eteläsuunnassa olevien puukujien akselille symmetrisesti.

1800-luvulla Viikin maihin kuuluivat Nokian virran pohjoispuoli ja Viikinharju. Osuutensa Nokian koskeen Viiki myi Nokia AB:lle vuonna 1890. Kartanon vanhalla asuintontilla rannassa oli käytössä ns. saunapalsta saunoineen. Saunapalsta-nimitys tunnetaan edelleen. Kartanolla oli torppia 1800-luvulla kuusi ja vuonna 1903 enää kolme. Viiki oli Brakelin suvun hallussa ja hoidossa vuoteen 1916. 1900-luvun vaihteessa Viikin itäraja oli vielä Nokian virta. Länsirajana oli tie Maatialan kartanolle Viikin peltoaukeiden takana.

Viikin kartanon osti vuonna 1916 varatuomari Berndt Ossian Procopé. Suvun hallussa tila oli vuoteen 2003. Tilan uudistamiseksi teetti varatuomari Procopé 1910-luvun lopulla suurisuuntaisia suunnitelmia asuinrakennusten, pihapiirin, puutarhan ja talousrakennusten kokonaisuutta varten. Arkkitehti Jarl Eklund suunnitteli päärakennuksen sivuille symmetrisesti kaksi siipirakennusta. Samaan suunnitelmaan vuodelta 1917 kuului muotopuutarha puukujineen. Suunnitelmasta toteutuivat siipirakennukset, jotka rakennettiin vuosina 1927-29 Eklundin piirustusten perusteella. Siipirakennukset rakennettiin samalla paikalla olleiden vanhojen hirsirakennusten sijoille, ei päärakennuksen päätyihin. Rakennukset toteutettiin Eklundin piirustusten mukaan ja vanhojen rakennusten hirsirunko käytettiin mahdollisesti rakennettaessa hyväksi. Itäistä siipirakennusta kutsutaan uudeksi päärakennukseksi ja läntistä mankelirakennukseksi. Läntisen siipirakennuksen lähellä, pihatien toisella puolella on, 1920-luvun vaihteessa rakennettu pieni autokuskin asunto. Päärakennuksen ja sen sivurakennusten pihapiiriä on kutsuttu yläpihaksi.

Tilalla oli päärakennuksesta itään 1900-luvun alkupuolella Riihimäki, jossa oli riihi, saha, mylly ja liiteri. Lisäksi oli kaksi hedelmäkellaria puutarhan tarpeisiin. Kanala oli myös tällä alueella, samoin jääkellari rinteen alaosassa. Päärakennuksen länsikulmassa rinteessä oli maakellari. Kellarit ovat säilyneet. Saha purettiin 1960-luvun alussa ja muut rakennukset samoihin aikoihin. Riihimäen itäpuolella on metsittynyt peltosaareke ns. Punainen suuli, jossa oli heinälato. Paikalla ovat enää ladon perustukset. Tilalla oli lisäksi oma tiilitehdas. Se sijaitsi mahdollisesti Riihimäellä. Riihimäeltä Pyhäjärven ranyaan on Viikinlahti. Kuivaa ja matalaa lahtea on kutsuttu Aavikkolahdeksi. Puutarhan länsipuolella rinteessä on huvimaja. Se on siirretty muistitiedon mukaan Tampereelta kartanoon nykyiselle paikalle vuonna 1939.

Talousrakennusten aluetta on kutsuttu alapihaksi. Pihan rakennusten ryhmää varten Jarl Eklund teki ensimmäisen suunnitelman jo vuonna 1917. Uuusi sikala, kanala, navetta, talli ja autotalli vesitorneineen ryhmitettiin 1920-luvun puolivälissä uuden suunnitelman mukaan U-muotoisen piha-aukean ympärille.Talousrakennuksista ovat jäljellä sikala ja autotalli/vesitorni. Talli ja navetta paloivat vuonna 1967. Alapihalla on lisäksi vanha pakarirakennus 1920-luvulta, jossa oli jauhola ja muonamiesten asuinhuoneita (kuudelle perheelle). Pakaria vastapäätä on vanha liiterirakennus 1900-luvun vaihteesta. Autotalli/vesitornin takana on vanha rataspaja. Näiden rakennusten välistä kulki karjakuja koivujen reunustamana Turun vanhalle tielle. Harjulla paimennettiin karjaa. Pakarin editse itään koivu- eli ns. vaunukujalle kulkee pihatie. Tien päässä, kujan reunalla, on vuonna 1926 rakennettu viljamakasiini.

Kartanon päärakennuksen etelärinteessä on ollut hedelmätarha aina 1990-luvun vaihteeseen asti. Puutarhan länsipuolella, rinteessä, on huvimaja, jolle kulkee polku päärakennukselta puutarhan läpi. Huvimaja on siirretty muistitiedon mukaan kartanoon Tampereelta vuonna 1939. Mankelirakennuksen länsipuolella olivat kartanon kasvihuoneet. Ne purettiin 1950-luvun lopulla. Läntisen siipirakennuksen ja koivukujan itäpuolella oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella vihannesmaa.

Pirkkalaistien varrella, lähellä kartanon koivukujaa, näkyvät vanhat ikimännyt 1900-luvun alkupuolella otetuissa valokuvissa. Tien vartta reunusti risuaita. Päärakennuksen edessä oli valokuvassa vuodelta 1911 tiiliset portinpylväät. Pylväiden jatkona oli puusäleaita, joka erotti ylä- ja alapihan toiminnallisesti sekä visuaalisesti toisistaan. Päärakennuksen edessä oli ympäri kuljettava hiekkatie, jonka keskellä oli nurmikenttä salkoruusuin koristettuna. Vanhoissa valokuvissa vuodelta 1911 olivat vaunukujan puut pääosin jalopuita, tammia, jalavia ja vaahteroita. Välissä joitakin koivuja. Nyt koivukuja on nimensä mukainen. Vain kujan alkupäässä lähellä tietä on myös vanhoja kuusia. Vanhoja puita pihapiirissä on edelleen lähellä siipirakennuksia olevat kuuset, koivut ja jalavat. Ne on istutettu, muistitiedon mukaan, pääosin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja 1940-luvulla.

1. Päärakennus 28

Rakennuksessa on alkujaan ollut viisi huonetta. Tämä järjestys säilyi lähes muuttumattomana 1940-luvun puoliväliin asti. Sisäänkäynnin kohdalla oli eteinen ja sen vastapäätä eteläsivulla sali. Päädyissä oli kaksi kamaria. Rakennuksessa oli mansardikatto. Pystylautavuoraus maalattiin ruskeaksi 1870-luvulla. Pitkillä sivuilla olivat ullakkokomerot. Ikkunajako on pysynyt samana. Pohjois- ja eteläsivulla on kuusi ikkunaa. Päädyissä alhaalla ja ylhäällä kaksi ikkunaa. Pitkänurkat näkyvät edelleen ulkoasussa. Vanhin kuistimalli käsitti satulakaton ja neljä pylväskolonnia nurkissa. 1870-luvulla itäpäätyyn, pohjoissivun yli, rakennettiin siipirakennus (kaksi huonetta), jossa oli satulakatto. Kuisti uudistettiin samalla siten, että se rakennettiin viisisivuiseksi lasikuistiksi sisäänkäynnin kohdalle. Pohjoisen julkisivulle rakennettiin lisäksi koko sen mitalta gallerian tapainen vilpola. Vilpola ulottui siipirakennukseen asti. Samassa yhteydessä päärakennuksen ikkunoita suurennettiin, jolloin alkuperäinen kustavilainen ikkunatyyli muuttui.

Sisätiloja on muutettu 1940-luvulta lähtien jakamalla huoneita ja uudistamalla sisustusta. 1940-luvulla itäpäädyn kamarit yhdistettiin salongiksi. Sali muutettiin ruokasaliksi. Läntinen pääty uudistettiin keittiötiloiksi. Ullakolle sisustettiin neljä päätykamaria. Yläpihan puoleiset galleriat purettiin julkisivusta. Kuisti uusittiin, ja vanhan kuistin tilalle rakennettiin pieni pulpettikattoinen vilpola.

Itäpäädyn siipi purettiin vuonna 1974, samoin vanha vilpola. Siipeä oli käytetty varatuomari Procopén aikana konttorirakennuksena. Lankkulattiat uusittiin 1970-luvulla. Kamarit muutettiin kirjastoksi ja ikkunat uusittiin niinikään 1970-luvulla. Ikkunoissa on säilytetty vanha ruutujako. Pääjulkisivun sisäänkäynnin kohdalla on uusittu terassi. Terassilla on luonnonkiviperustus ja sen sivuilla on pengerrykset. Pääovi on uusittu 1970-80-luvun vaihteessa. Päärakennus on nyt asuinkäytössä ja se on vuokrattu yksityiselle.

2. Siipirakennus 30

Itäistä siipirakennusta on kutsuttu uudeksi päärakennukseksi ja tilanhoitajan rakennukseksi. Rakennus on rakennettu vuosina 1927-29. Se valmistui todennäköisesti läntisen siipirakennuksen jälkeen. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jarl Eklund. Pohjakaavasta on säilynyt useita piirustuksia ja vaihtoehtoja vuosilta 1917-27. Rakennus oli valmistumisensa jälkeen pitkään hirsipintainen. Ulkoasu muuttui arkkitehdin suunnitelmien mukaiseksi, 1920-luvun uusklassiseen asuun, vasta kun rakennus vuorattiin 1950-luvulla. Rakennuksessa asui pitkään tilanhoitaja agronomi N. Procopé. Rakennuksen huoneita on korjattu asuinkäyttöön vuoden 2003 aikana.

3. Siipirakennus 32

Läntisessä siipirakennuksessa on ollut mankelihuone, marjahuone ja liha-aitta. Eteläpäässä ja länsisivulla on ollut puutarhurin asunto. Pohjoispäädyssä on ollut kaksi asuntoa, toinen muonamiehelle ja toinen karjakolle. Nyt rakennuksessa on käytössä kaksi huoneistoa. Siipirakennuksen ulkoasuun ei ole tehty muutoksia.

4. Autokuskin asuinrak. 34

Rakennuksen on muistitiedon mukaan suunnitellut kartanolla vieraillut nuori arkkitehtiopiskelija 1920-luvun tietämissä. Rakennuksen länsisivulla oli kuisti, joka purettiin myöhemmin. Ikkunat ja ovet ovat säilyneet rakennusjankohdan ja 1920-luvun tyylin makaisina. Rakennuksessa asui todennäköisesti kartanon tilanhoitajan ja omistajien autokuski. Rakennus sijaitsee lähellä yläpihan arvorakennuksia.

5. Pakari 36

Pakari on vanhojen piirustusten ja valokuvien mukaan alapihan vanhin rakennuspaikka. Nykyinen pakari on rakennettu 1920-luvulla. Siinä on alkujaan ollut pakari ja jauhola ja myöhemmin kartanon muonamiesten asuinhuoneita. Pohjoissivulla on uusittu kaksi siäänkäyntiä kuisteineen myöhemmin. Kuistien ovet on uusittu 1950-60-luvulla. Sisäänkäyntien kuistit ja ovet ovat säilyneet alkuperäisessä muodossaan. Niiden materiaaleja (laudoitusta) on uusittu.

6. Sikala 38

Sikalan on suunnitellut arkkitehti Jarl Eklund 1920-luvun alkupuolella. Sikalan piirustukset ovat säilyneet arkistoituna. Sementtitiilet tehtiin todennäköisesti tilan omalla tehtaalla. Hiekka saatiin valua varten harjun takaa hiekkakuopalta. Sikalan yhteydessä oli kanala länsipäässä lähellä hevostalleja. Sikala, kanala, talli ja sikalan vastapäätä ollut navetta muodostivat oman pienen karjapihansa. Rakennusryhmä oli U-muotoon ryhmitetty pihan ympärille. Navetan päässä oli vielä autotalli/vesisäiliö rakennus. Tulipalo tuhosi 1970-luvun puolivälissä kanalan, tallin ja navetan.

7. Autotalli 40

Rakennus on rakennettu 1920-luvulla. Tilalle tuli oma vesi, jonka tarpeisiin rakennettiin vesitorni autotallin yhteyteen. Tallin yläkerrassa on ollut kaksi asuinhuonetta kuskeille. Huoneet eivät ole käytössä. Ne ovat kärsineet vesivahingosta. Tallit ovat edelleen tallikäytössä. Yläkerran asuinhuoneet ovat todennäköisesti säilyneet pääosin rakennusajankohdan mukaisina.

8. Paja 42

Rataspaja on alkujaan toiminut vaunujen korjauspajana. Nyt se on varastona ja ulkotallikäytössä.

9. Liiteri 43

Liiteri on rakennettu todennäköiseti 1800-luvun lopulla. Se on säilynyt alkuperäisellä rakennuspaikallaan.

10. Makasiini 45

Makasiinin piirsi todennäköisesti arkkitehti Jarl Eklund, joka suunnitteli kartanon yläpihan ja alapihan rakennuksia 1920-luvulla. Makasiini on säilynyt hyvin. Sen rakennusmuoto, rakenne ja materiaalit ovat 1920-luvun asun mukaiset.

11. Kellari 47

Jääkellari on ollut Riihimäellä samalla paikalla valmistumisensa jälkeen. Kellari on rakennettu mahdollisesti 1900-luvun vaihteessa. Kellarissa on säilytetty jäitä. Kellarin rakennusmuotoa tai materiaaleja ei ole muutettu.

12. Kellari 49

Maakellari on rakennettu todennäköisesti 1900-luvun alkupuolella.

13. Huvimaja 51

Huvimaja rakennettiin alun perin Tampereelle. Kauppaneuvos Lundahl rakennutti majan puutarhaansa todennäköisesti Suomen sodan aikoihin, vuonna 1819, kun keisari Aleksanteri I vieraili Tampereella. Majan on suunnitellut mahdollisesti arkkitehti C. L. Engel. Huvimaja siirrettiin kartanon puistoon vuonna 1939.

Viikin lähellä on Nokian kirkon ja Maatialan pappilan kulttuuriympäristö. Nokianvirran yläjuoksun ja Pyhäjärven muodostamalla niemellä on Viikin rautakautinen hauta röykkiöiden ryhmä. Ympäristössä on muitakin arkeologisia kohteita. Maatialan lahden rikas ja rehevä rantalehto jatkuu lähelle Viikin lahtea. Viikin vanhat männyt vanhan Turun maantien varressa ovat säilyneet hyvin. Turkuun johtanut maantie on ollut merkittävä tieyhteys. Kartano on sijoitettu puukujineen tien yhteyteen. Viikinlahden rantavyöhykkeellä kasvaa vanhoja jalopuita, vaahteroita ja kynäjalavia.

Suomen asutuksen yleisluettelo, Suomen asutus 1560-luvulla (kartasto).

Nokian kulttuuriympäristöohjelma, Eija Teivas, Annu Tulonen. Pirkanmaan ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 225. Tampere 2001.

Nokian virran arkeologinen osainventointi, Vadim Adel. Tampereen museot maakunnallinen yksikkö, Tampere 2000.

Suomen kartanot ja suurtilat III. Helsinki 1945.

Vanhan Pirkkalan historia. Juhani Saarenheimo. Tampere 1974.

Päivi Hakanpää, pro-gradu, Nokian virran vanhimpien kartanoiden sijoittuminen rautakauden ja keskiajan maisemaan.Turun yliopisto, arkeologian laitos 2003.