Viikin arkeologiset kohteet ovat Nokianvirran alueen suurimmat. Rautakautisesta asutuksesta ovat merkkinä Viikin alueelta löydetyt hautaröykkiöt. Alue oli merkittävä turkiskaupan keskus ja esikristillinen palvontapaikka. Viikin entisiltä, Saviselän mailla nykyisin olevalta rivitaloalueelta on löydetty hautaröykkiöitä sekä historiallisia kivi- ja maarakenteita. Viikin ylemmillä pelloilla on kartanosta itään ja valtatien nro 12 (Turun tie) tuntumassa kiven- ja maansekaisia röykkiöitä sekä tarinapaikka, ns. Junkkarin mätäs. Kartanon puutarhan eteläpuolisilta pelloilta on tehty kivikautisia irtolöytöjä, kvartsi-iskoksia. Keskiajalla Viikin ja nokian alueen luonnonrikkaudet, kalat ja riista sekä rikas kulttuuri olivat kirkon ja kruunun mielenkiinnon kohteena. Tämä aiheutti alueella levottomuuksia, eturistiriitoja ja erimielisyyksiä.

Viiki on ollut Nokian kartanon rinnalla merkittävä asuinkartano jo 1400-luvun puolivälissä. Nimi esiintyy ensimmäistä kertaa vuoden 1450 asiakirjoissa, kalavesirajoja koskevassa kiistassa. Viikin kartanosta hieman koiliseen on Maatialan kartano, joka on nykyisin pappila. Kartanot olivat 1400-luvulla saman suvun omistuksessa. Maatialaan on vuoden 1540 maakirjoihin merkitty kuuluvaksi kaksi tilaa, ne olivat rälssitiloja. Viik mainitaan ensimmäisissä maakirjoissa vuonna 1540 ja edelleen maakirjassa vuodelta 1558. Viik oli tuolloin juuri rälssitila. Tilat kuuluivat Kankaantaan jakokuntaan isojaon aikaan 1700-luvulla. 1700-luvulla kartano oli pitkään asumattomana latokartanona. Tila ja sen vanha päärakennus sijaitsivat 1700-luvun lopulle asti lähempänä rantaa Viikinlahden lounaispuolella, matalalla niemellä.

Vuoden 1768 isojakokartan mukaan kartanon nautintamaita oli myös Viikin harjun pohjoispuolella ja erityisesti harjun länsipäässä. Myöhemmin kartano on omistanut lisäksi harjun takaisen alavan maan (nykyinen tehdastontti). Harjulla laidunnettiin Viikin karjaa vielä 1940-50-luvulla. Harjun takaisesta hiekkakuopasta haettiin mm. kartanon tiilitehtaan tarpeisiin hiekkaa. Nyt harjun alapuolella kulkee Pirkkalaistie ja sen laella risteilee lenkkipolku. Isojakokartan mukaan Viikin kartanon peltoaukea avautui kirkon jälkeen Pyhäjärven rantaan viettävällä osalla. Maatialan kartanon kärrytie alkoi näiltä kohdin harjun itäpäästä kohti Pyhäjärveä. Viikin peltojen ja Maatialan tien välissä oli aita. Pohjoisessa kartanon viljeltyjä maita rajasi harju. Vanha tie Turkuun ja pieni polku sen vierellä kulkivat länsi-itä suuntaisesti harjun juurella. Tielinja ei ole muuttunut. Harjun juurella kulkee edelleen polku. Lännessä Viikin maat rajoittuivat isojakokartassa Nokian virtaan ja Viikin koskeen. Länsipuolen iso niitty oli aidattu kärrytien ja pihatien osalta. Niityn ja virran välissä oli peltokaistale. Virran tuntumassa oli rantaniitty. Tämä alue on muuttunut Viikin alueen asuntorakentamisen myötä. Etelässä Viikin maat rajoittuivat 1760-luvun lopulla Pyhäjärveen, kuten nytkin. Pellot olivat koko rantakaistan levyiset ja osin aidatut. Päärakennus sijaitsi Viikinlahden tuntumassa.

Viikin uusi päärakennus rakennettiin vuosina 1782-83. Se sijoitettiin vanhaa rakennusta ylemmäksi rinteelle siten, että kartano näkyi vanhalle Turun maantielle (Pirkkalaistie). Päärakennus on edelleen samalla paikalla. Uuden päärakennuksen sijoittuminen merkittävän tien yhteyteen vahvistettiin istuttamalla puukuja tieltä kartanolle. Kuja jatkui kartanon takana etelärinnettä alas. 1800-luvulla Viikin maista lahjoitettiin rakenuspaikka kirkkoa ja hautausmaata varten. Kirkko rakennettiin vuonna 1838. Kartano lujitti näin sosiaalista asemaansa yhteisössä ja ympäristön kyläkulttuurissa. Kirkko näkyi Viikin kartanolle peltoaukean yli. Maatialan kartanon nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1839. Sen arkkitehtuurissa on vaikutteita C.L. Engelin suunnittelemasta ja klassisen empire-arkkitehtuurin muotoaihein toteutetusta kirkosta. Kartano liittyi näin visuaalisesti ja arkkitehtonisesti kirkon yhteyteen arvorakennukseksi. Myöhemmin 1920-luvulla Viikin kartanon siipirakennuksien arkkitehtuurissa käytettiin klassisistisia muotoaiheita. Niiden ulkoasu liittyy Maatialan kartanon ja kirkon arkkitehtuuriin. Rakennukset muodostavat yhtenäisen arvorakennusten kokonaisuuden ja ne ovat olleet näköyhteyden päässä toisistaan. Vuonna 1923 Maatialan kartano vuokrattiin pappilaksi.

Vuoden 1945 Suomen kartanot ja suurtilat julkaisun mukaan Viikin kartanoalueesta oli jo myyty huomattavia aloja tonttipalstoiksi. Vuonna 1918 erotettiin Viikistä satakunta asuntopalstaa. Jo aikaisemmin oli tilasta lohkaistu lähellä Tammerkoskea olevat Viikin saari ja Lehtisaari. Nykyisellä Kirkonkulman asuntoalueella, kartanosta koilliseen, oli Viikin muonamiesten rakennuksia. Lähellä pappilaa on säilynyt ainakin yksi vanha muonamiesten rakennus. Viikin luoteiskulmalla on edelleen ns. Viikinmäen tai Aronmäen asuntoalue, jossa rakennukset ovat pääosin jälleenrakennuskaudelta. Osa niistä on lähellä kartanon nykyistä koivukujaa ja peltoaukeaa Pirkkalaistien varrella.

Kartanomiljöön pitkäaikaisimpia osia ovat olleet yläpihan vanha päärakennus ja siipirakennukset sekä koivukujat. Peltoalueista parhaiten ovat säilyneet itäpuolen pellot Maatialan pappilan tuntumassa. Alapihalla olleet navetta ja talli tuhoutuivat tulipalossa 1960-luvulla. Kartanolla pohjois-etelä suunnassa kulkeva koivukuja on maisemallisesti merkittävä. Koivukuja osoittaa edelleen kartanon yhteyden vanhalle Turuntielle ja korostaa kartanon suuruutta. Koivujaa on uusittu tarpeen mukaan vuosisatojen saatossa. Nykyisistä koivuista vanhimmat ovat 1930-40-luvulta.

Viikin kartanoympäristö kuuluu Nokian keskusta-alueeseen. Kartano ja sen ympäristö ovat merkittävä osa Nokian kaupungin historiaa. Kartano talousrakennuksineen on säilynyt hyvin ja on vieläkin ehjä kokonaisuus. Ympäristössä viljelysmaisema peltoineen on hävinnyt osin kartanon maiden reuna-alueilla asuntotonteiksi. Nokian keskustan merkittävistä kartanoista ja tiloista Viiki on enää ainoana jäljellä. Sen ympäristön viljelysmaisema ja rakennusryhmä kertovat alueen vanhasta viljelys- ja kartanokulttuurista aina keskiajalta tähän päivään.

Viikin kartano rakennuksineen ja maineen jää Viikin harjun sekä Pyhäjärven väliin. Alue on lisäksi Pirkkalaistien ja uuden valtatien nro 12 rajaama. Viikin harjun itäpäässä ovat Nokian kirkko ja Maatialan pappila. Maatialan kartanotien ja Viikin peltojen välissä on Kirkonkulman asuntoalue. Harjulla on tällä kohden hautausmaa, jonka kiviaita laskee rinteen alaosiin lähelle Pirkkalaistietä. Harjulla kasvaa vanhaa männikköä. Harjun ja kapean tien jälkeen alkaa Viikin peltoaukea, joka jatkuu lännessä koivukujalle asti ja etelässä Pyhäjärven rantaan.

Kartanon asuinrakennukset ja talousrakennukset näkyvät peltoaukean reunalla. Rakennukset olivat 1700-luvun lopulla Viikin niittyjen ja peltojen ympäröimät. Kartanon rakennusten jälkeen lännen ja etelän suunassa on alas viettävä rinne. Lännessä rinne on metsittynyt ja sen alla kulkee Brakelintie läheiselle asuntoalueelle. Etelässä rinne on peltoa valtatielle asti. Peltosaarekkeet puineen suojaavat osin kartanon rakennusryhmää sen itäsivulla. Idässä olevan laajan peltoaukean merkitys kartanomiljöön säilymiseksi on huomattava. Se on viimeinen, lähes alkuperäisen kokoisena säilynyt, suuri peltoaukea kartanomiljöössä. Suuri peltoaukea, koivukuja pohjois- eteläsuunnassa sekä tienvarren vanhat puut osoittavat arvokkaan ja merkittävän kartanomiljöön sekä sen paikan. Maisema kartanon ympärillä on muokkautunut viljelyskulttuurin ehdoilla, eikä maiseman rakenne siksi ole paljon muuttunut näillä kohdin 1700-luvun jälkeen.

Tärkeitä näkymiä Viikin kulttuuriympäristössä ovat erityisesti Pirkkalaistieltä Viikin peltoaukean yli avautuvat näkymät kartanolle sekä itään Maatialaan ja harjun itäosiin kirkolle. Pirkkalaistietä länteen ajettaessa näkyy ensin kirkko Viikin harjun laella. Kirkon lähellä tien varressa on Kirkonkulman asutusalue, jonka jälkeen avautuu peltoaukea ja näkymä Viikiin. Näkymä vanhaa Turuntietä länteen on harjun ja Viikin peltoaukean rajaama. Tienlinja ja muutama vanha kilometripylväs ovat säilyneet paikallaan. Tarinapaikkana tunnettu Junkkarin mätäs näkyy Pirkkalaistielle, Kirkonkulman asutusalueen takana olevalla Viikin peltoalueella. Putaanvirran ja Pyhäjärven yhtymäkohdassa, niemellä, olevat Viikin rautakautiset röykkiöt jäävät asuntoalueen ja peltosaarekkeiden peittoon. Ylempänä pelloilla, Viikinlahdesta koilliseen, olevat röykkiöt jäävät valtatien ja metsittyneiden peltosaarekkeiden taakse.

Turun vanha maantie on ollut merkittävä tieyhteys. Kartano on näkynyt kauas tielle ja kuulunut sen vaikutuspiiriin. Viikin koivukujan lähellä, maantien reunassa on kaksi vanhaa mäntyä, "isoäiti ja isoisä". Kartanolta kuljettiin vanhan Turuntien yli karjakujaa pitkin harjulle nykyisen Kruusintien kohdalla. Kartanomiljöön näyttävin osa, sen asuinrakennukset ja puukujat näkyvät edelleen tielle, nykyiselle Pirkkalaistielle. Näkymät tieltä kartanolle ovat kartanon julkisivu. Kartanon länsi- ja eteläpuoli ovat suojaisempaa ja osin metsittynyttä aluetta. Kartanon päärakennus ja etelärinteen koivukuja näkyvät myös uudelle valtatielle.

Rakennushistoriallinen arvo: arkkitehtoninen

Historiallinen arvo: asutushistoria

Ympäristöarvo: maisemakokonaisuus

Suomen asutuksen yleisluettelo, Suomen asutus 1560-luvulla (kartasto).

Isojako ja uusjakokartat, Kansallisarkisto. Rakennuspiirustukset kartanosta, Jarl Eklund 1919-27, Rakennustaiteen museon arkisto.

Valokuvat Viikin kartanosta, Signe Brander 1911; Museovirasto, historian kuva-arkisto. Valokuvat Viikistä 1940-60-luvulta, Ahti Lehtinen; Viikin kartano.

Viikin kartanon kulttuurimaisemaan kuuluvat sen läheisyydessä kirkko ja Maatialan kartano-pappila. Kirkon ja molempien kartanoiden arkkitehtuuri on sovitettu tyyliltään yhtenäiseksi maisemakokonaisuudeksi.

Harjualueen laella olevan kirkon rakennuspaikan ja hautausmaan maa-alan on lahjoittanut Viikin kartano. Kartanon Brakelin suvun hautakappeli on harjulla.