Ryselinin talo on vaivatta tunnistettavissa 1800–1900-lukujen vaihteessa rakennetuksi ylemmän keskiluokan huvilatyyliseksi asuinrakennukseksi. Julkisivut ovat säilyttäneet 1950-luvulla lisättyä maisemaikkunaa lukuun ottamatta erinomaisesti rakennusaikansa tai niitä vastaavat rakennusmateriaalit, muodot ja ilmeen. Rakennuksessa on nähtävissä selkeitä kansallisromantiikan ja jugendtyylin piirteitä, kuten koristeellisesti muotoillut pitkät nurkat, ikkunankehykset, päätykoristeet ja katonkannattimien päät. Sisätiloissa näkyy sekoitus rakennusaikaisia, 1950-luvun sekä 1980–90-luvun muutosten aikaisia piirteitä.

Historiallinen arvo: sosiaalihistoria, teollisuushistoria

Ryselinin talo on toiminut Tampellan tehtaan johtoportaaseen kuuluneen insinööri Sandsundin perheen asuinrakennuksena. Se kertoo 1800–1900-lukujen vaihteen ylemmän keskiluokan rakentamisen, asumisen ja elämäntavasta.

Ympäristöarvo: maisemakokonaisuus, maisemallisesti merkittävä sijainti

Rakennus on osa Herrainmäen puistoaluetta, joka rakennuksineen muodostaa ehjän, säilyneen, alueen teollisuushistoriaan kytkeytyvän saarekkeen modernin asuinalueen keskellä. Selvästi ympäristöään korkeammalla Herrainmäellä rakennuksineen on merkittävä maisemallinen arvo. Ryselinin talolla on lisäksi merkittävä asema pohjoiseen Paasikiventielle ja Näsijärvelle aukeavassa maisemassa.

Huvila on muiden mäen vanhimpien rakennusten tapaan toiminut Tampellan ylempään johtoon kuuluneen insinöörin asuinrakennuksena. Se tunnetaan pitkäaikaisen asukkaansa, insinööri Verner Ryselinin mukaan Ryselinin talona tai Villa Ryselininä. Rakennuksen suunnittelijaksi mainitaan useissa yhteyksissä arkkitehti Birger Federley, mutta rakennusvalvonnan arkiston rakennuspiirustukset vuodelta 1899 on signeerannut Evert Helin. Helin on suunnitellut samoihin aikoihin useita muitakin tamperelaisrakennuksia. Ryselinin huvila valmistui ilmeisesti 1899.

Rakennus muodostuu kahdesta toisiinsa nähden vastaharjaisesta satulakattoisesta rakennusosasta. Talo on pohjaltaan vapaanmuotoinen, pitkille nurkille salvottu hirsirakennus, joka on vuorattu pysty- ja vaakapaneelilla. Pitkät nurkat on veistetty koristeellisiin muotoihin, jotka kertautuvat ikkunakehysten jugendtyylisissä muodoissa. Rakennuksen päädyissä ja katonkannattimien päissä on puuleikkauksista muodostuvat koristeaiheet.

Rakennus on perustettu nurkkakiville. Sokkeli on tiilimuurattu ja erikoisesti alaspäin levenevä. Katolla on saumapeltikate. Savupiippuja on viisi. Niiden päät on uusittu alkuperäistä mallia mukaillen. Vanhojen valokuvien ja rakennuspiirustusten perusteella rakennuksen luoteissivulla on ollut kapea ulkoneva satulakattoinen poikkipääty ja tiilipilarien varaan perustettu avoparveke. Parveke on sittemmin osittain katettu ja myöhemmin kokonaan purettu. Luoteissivun poikkipäädyn ja itäpäädyn rakennusosan välinen syvennys, jossa aiemmin oli parveke, on arviolta 1950-luvulla otettu asuintilaksi siirtämällä ulkoseinää ulospäin, jolloin siihen on myös tehty kookas maisemaikkuna. Ikkunan puitejako poikkeaa rakennuksen muista ikkunoista, jotka vaikuttavat alkuperäisiltä. Ikkunoiden puitteet ovat puiset, valkoisiksi maalatut. Aukotus vaikuttaa säilyneen alkuperäisenä maisemaikkunaa lukuun ottamatta.

Pääsisäänkäynti rakennukseen on kaakkoispuolelta lasikuistilta kahden rakennusosan välisestä kulmauksesta. Kuistin eteen on myöhemmin rakennettu muodoltaan hieman kömpelö ja umpinainen parveke. Samalla portaat on uusittu ja ovi muutettu kuistin lounaispuolelta sen kaakkoispuolelle. Toinen sisäänkäynti, ns. palvelusväen ovi, on rakennuksen koillissivulta pulpettikattoiselta pikkukuistilta. Kuistia ei ole piirretty rakennussuunnitelmiin, mutta muun rakennuksen kanssa samanlaisista koristeellisista katonkannattimenpäistä päätellen se on todennäköisesti lisätty jo rakennusvaiheessa 1899. Kolmas sisäänkäynti on rakennuksen lounaispäädystä kellarikerrokseen. Koostaan huolimatta rakennuksen yleisvaikutelma on kevyt ja siro.

Rakennus on suunniteltu yhden ylemmän keskiluokan perheen asuinrakennukseksi. Asuintilat ovat olleet ensimmäisessä kerroksessa. Siellä on ollut mm. halli, sali, ruokailuhuone, makuuhuoneet, keittiö, tarjoiluvälikkö, kylpyhuone ja palvelusväen asuinhuone. Kellarikerroksen lounaispäädyssä on ollut pesu- ja leivintupa.

Asuinhuoneiden kaakeliuunit ja keittiön hella on myöhemmin purettu ja taloon asennettu keskuslämmitys. Ensimmäisen kerroksen alkuperäinen huonejako on säilynyt pääosin muuttamattomana. Sisäpintoja on uusittu jonkin verran, kun rakennusta on kunnostettu ja myöhemmin muutettu asuinkäytöstä toimistokäyttöön. Erityisesti koneellisen ilmastoinnin tuominen sisälle on muuttanut tilojen ilmettä. Sisätiloissa on kuitenkin säilynyt mm. alkuperäiset tai niitä vastaavat puiset peilipintaiset väliovet, listoituksia, karmeja ja parkettilattioita. Rakennuksen koillisosan ullakkokerrokseen on 1990-luvun lopussa tehty lämmintä tilaa, lounaisosan ullakko on yhä kylmää avointa ullakkotilaa. Rakennus on Tampereen kaupungin omistama, mutta sitä hallinnoi YIT. YIT on vuokrannut tiloja edelleen yrityksille toimisto- ja työtiloiksi. Inventointihetkellä rakennus on tyhjillään.

Asuinrakennuksen julkisivut ovat maisemaikkunan lisäämistä lukuun ottamatta säilyttäneet hyvin rakennusaikansa rakennusmateriaalit, muodot, ilmeen ja tyylipiirteet. Sisätiloissa näkyy sekoitus alkuperäisiä, 1950-luvun ja 1900-luvun lopun kunnostusten aikaisia piirteitä ja materiaaleja.

Rakennuksen ympärille jää pieni kumpuileva nurmipintainen piha-alue, jossa on jäljellä joitain vanhasta puutarhasta kertovia omenapuita ja pensaita. Kuisteille ja rakennuksen lounaispäädylle johtavat hiekkapintaiset ajotiet. Rakennuksen edustalla, sen kaakkoispuolella on kookkaat, nelikulmaiset tiilipintaiset ilmanvaihtotorvet Herrainmäen alle rakennettuun luolastoon.

- Julkisivujen aukotuksen, ikkunoiden, kattomuodon, runkomuodon sekä rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen (mm. ikkunat, niiden puitejako ja kehykset, päätykoristeet, katonkannattimien päät).

- Rakennuksen sisätilojen huonejaon, pintojen ja kiinteän sisustuksen alkuperäisten tai niitä vastaavien rakennusosien ja materiaalien, kuten listoitusten ja väliovien (mukaan lukien ikkunoiden ja ovien lukot ja heloitus) säilyminen.

- Rakennuksen ja sitä ympäröivän nurmialueen pintojen, kulkuväylien, maastonmuotojen ja kasvillisuuden muodostaman puistomaisen pihapiirin sekä puuston säilyminen.

- Rakennuksen keskeisen aseman säilyminen puistoalueen maisemassa sekä pohjoiseen aukeavassa maisemassa.

- Uudisrakentamisen välttäminen alueella.

Huoltotoimia:

Huonokuntoinen ja vuotava katto tulisi kunnostaa tai uusia pikaisesti.