Neliaukkoinen kivisilta ylittää Tarpianjoen Haihunkosken kohdalla. Pituutta sillalla on noin 50-55 metriä ja leveyttä noin 5-6 metriä. Työn jäljessä on pieniä eroja, sillä holvikaari on loivempi ja karkeammin tehty kuin kolme muuta. Pohjoisosan rakenteet on tehty hiukan karkeammin lohkotuista kivistä kuin eteläosan. Pääosin silta on kylmämuurattu, joskin pohjoisinta kaarta on korjailtu myöhemmin karkeasti betonivalulla. Sillan kaiteet ovat galvanoitua metalliputkea, pystytolpat ovat kiveä, joiden pinta on viimeistelty. Kaiderakennelma on ehkä siltaa nuorempi. Pylväissä näkyy myös sisäpinnalla vanhemman kaiteen jälkiä, nykyinen kaide on tolppien välissä. Pitkä, 4-aukkoinen kivisilta on vuodelta 1887 ja sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla alueella vanhan Haihunkosken kylän tuntumassa. Perusrakenteiltaan silta on hyvin säilynyt. Historiallinen kahden maakunnan rajakivi on sillan kupeessa. Sillan kohdalla joki jakautuu neljään uomaan, jolloin väliin jää maakannaksia. Sillan ja joen ympäristö on rehevää, lehtipuuvaltaista metsää. Vanhan sillan itäpuolella on välittömästi uusi betonirakenteinen ajoneuvosilta. Itäpuolelle jäävät myös vuosisatoja kestäneen myllyja sahaustoiminnan vähäiset jäänteet, jotka muodostuvat muutamista kivirakenteista.

Neliaukkoinen kivisilta ylittää Tarpianjoen Haihunkosken kohdalla. Pituutta sillalla on noin 50-55 metriä ja leveyttä noin 5-6 metriä. Työn jäljessä on pieniä eroja. Pohjoisin holvikaari on loivempi ja karkeammin tehty kuin kolme muuta. Pohjoisosan rakenteet ovat tehty hiukan karkeammin lohkotuista kivistä kuin eteläosa. Pääosin sillan rakenne on kylmämuurauksella tehty, joskin pohjoisinta kaarta on korjailtu myöhemmin karkeasti betonivalulla. Sillan kaiteet ovat galvanoitua metalliputkea, pystytolpat ovat kiveä, pinta viimeistelty. Kaiderakennelma on ehkä siltaa nuorempi. Pylväissä näkyy myös sisäpinnalla vanhemman kaiteen jälkiä, nykyinen kaide on tolppien välissä.

Uuden sillan rakentamisen jälkeen vanhan sillan tarkastelu kokonaisuutena ei ole enää mahdollista. Tarpianjoki jakautuu sillan länsipuolella neljäksi uomaksi, joiden väliin jää vahvat maakannakset. Silta tukeutuu osittain näihin kannaksiin.

Sillan ympäristöä on kehitetty lähinnä virkistykseen, mikä näkyy hyvin sillan länsipuolelle v. 2005 rakennetussa taukokatoksessa.

Kivisilta on rakennettu vuoden 1887 paikkeilla. Rakentamisaikaan sillan pohjoispuolella oli Viialan kartano ja sen laajat vesistöihin rajautuvat pellot. Eteläpuolella oli tiivis haihunkosken kylä ja sen pellot.

Kylien historia ulottuu keskiajan lopulle. Sillasta ensimmäinen maininta on 1620-luvulta, joskin silta on todennäköisesti myös keskiaikanen. Siltaan littyvä tielinja tunnetaan jo 1600-luvulta ja se on ollut osa Hämeenlinnasta Satakuntaan ja Tammerkoskelle johtavaa ratsupolkua. Sillan lisäksi koskessa on ollut lukuisia Haihunkoskelle, Viialan kartanolle ja Akaan pappilalle kuuluneita myllyjä. 1900-luvulla koskessa toimi myllyn lisäksi sähkölaitos. Joesta tuli uittoväylä 1870-luvulla kun puun hinta alkoi kohota ja Akaan höyrysaha aloitti toimintansa Tarpianjoen alajuoksulla. Tarpianjoen varrella olevat alavat viljelysmaat olivat alttiina kevät- ja syystulville. Vuonna 1938 jokea perattiin tulvien ehkäisemiseksi.

Myllyistä ja muista rakenteista ei ole säilynyt kuin vähäisiä perustuskiviä joen varrella. Vanhan sillan viereen rakennettiin uusi silta 1990-luvulla. Nykyisin silta toimii kevyen liikenteen käytössä.

Sillan kohdalla joki jakautuu neljään uomaan, jolloin väliin jää maakannaksia. Sillan ja joen ympäristö on rehevää, lehtipuuvaltaista metsää. Vanhan sillan itäpuolella on välittömästi uusi betonirakenteinen ajoneuvosilta. Itäpuolelle jäävät myös vuosisatoja kestäneen mylly- ja sahaustoiminnan vähäiset jäänteet, jotka muodostuvat muutamista kivirakenteista.

Heiskanen, J. Viiala. Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006