Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta rakennussuojeluesityksestä. Viiala-seura ry on esittänyt, että Akaan Viialassa sijaitseva Haihunkosken kivisilta määrättäisiin rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla suojeltavaksi. ELY-keskus pyytää lausuntoa Pirkanmaan maakuntamuseolta, koska suojeluesityksen kohde sijaitsee arkeologisen perinnön ydinalueella. Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Haihunkosken esihistoriallisesta ihmistoiminnasta kertovat sen läheisyydessä sijaitsevat kaksi kivikautista asuinpaikkaa Haihunkoski (muinaisjäännösrekisteritunnus 928010007) ja Siukola 2 (928010006). Itse Haihunkosken ylittävä kivisilta on osa historiallista Hämeenlinnasta Akaan kautta Tammerkoskelle johtavaa ja todennäköisesti rautakaudelta periytyvää Hiidentietä. Hiidentietä pidetään Hämeen paikallisteistä vanhimpana ja merkittävimpänä. Tie yhdisti Sydän-Hämeen Satakuntaan ja oli jo 1500-luvulla varustettu kestikievarein. Nykyinen, neliaukkoinen holvisilta on rakennettu 1800-luvun lopulla, mutta Haihunkoski mainitaan sillanpaikkana jo 1600-luvun alkupuolella. 

Kivisillan läheisyydessä sijaitsee useita arkeologisia kohteita, joista osalla on yhteys historialliseen kulkuväylään, jonka osa kivisilta on. Sillan luoteispuolella sijaitsee historiallinen Viialan kylän- ja kartanonpaikka (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000019475, mahdollinen muinaisjäännös). Kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1439. Myöhemmin paikalle muodostettiin ratsutila, joka sai kartano-oikeudet vuonna 1610. Kosken eteläpuolella, niin ikään Hiidentien varressa, on sijainnut Haihunkosken kylänpaikka, josta ensimmäiset maininnat ovat 1500-luvun alusta.

Keskellä koskea sijainnut ns. Haihunkosken kivi tai laaka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1564 annetussa tuomiossa rajana satakuntalaisten ja hämäläisten välillä. Haihunkosken kiven kautta on jokea pitkin kulkenut kirkkopitäjän raja 1600-luvun loppupuolelle, hallintopitäjän raja vuoteen 1870 ja kahden kylän välinen raja nykypäiville saakka. Haihunkosken voimaa on hyödynnetty myllytoiminnassa vähintään 1500-luvulta alkaen. Koskessa, välittömästi kivisillan koillispuolella, sijaitseekin useita myllyihin, vesivoimalaan ja paikalla sijainneeseen sahaan liittyviä kivi- ja betonirakenteita. Jäännökset kuuluvat kiinteään muinaisjäännökseen, Haihunkoski 2 (1000006743).

Haihunkosken vuonna 1887 rakennettu kivisilta sijaitsee Haihunkosken kulttuurimaiseman maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella. Se on yksi arvoalueen rakennuskulttuurin ydinalueista yhdessä Viialan kartanon 1700-1800-lukujen vaihteesta alkaen rakentuneen pihapiirin, Tuomarlan 1870-luvulta alkaen rakentuneen pihapiirin ja koskessa sijaitsevien mylly-, pato- ym. rakenteiden fragmenttien kanssa. (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016 / Pirkanmaan liitto 2016).

Silta on inventoitu vuonna 2005-2006 toteutetussa Viialan rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventoinnissa (Jari Heiskanen/Pirkanmaan maakuntamuseo 2005-2006). Neliaukkoinen kivisilta ylittää Tarpianjoen Haihunkosken kohdalla. Silta on pituudeltaan n. 50-55 metriä ja leveydeltään n. 5-6 metriä. Työn jäljessä on pieniä eroja, sillä sen kaakkoispään ensimmäinen holvikaari on loivempi ja karkeammin tehty kuin kolme muuta. Pääosin silta on kylmämuurattu. Sillan kaiteet ovat galvanoitua metalliputkea ja pystytolpat kiveä. Aikaisemmin kaiteessa on ollut kaksi vaakaputkea pylväiden ulkopintaan kiinnitettyinä. Silta on sijoitettu inventoinnissa korkeimpaan arvoluokkaan 1: Erityisen merkittävät kohteet, suuri paikallinen arvo. Luokkaan sijoitetut kohteet edustavat parhaalla mahdollisella tavalla Viialan rakennettua perintöä tai ovat hyvin säilyneitä kokonaisuuksia sekä omaavat suuren intensiteetin.

Kivirakenteiltaan ja yleisilmeeltään silta on säilynyt hyvin alkuperäistä vastaavana, mutta sen kunto on vähitellen heikentynyt tavalla, joka voi ennen pitkää uhata sen säilymistä. Kivien väleihin on kasvanut puun taimia ja muuta kasvillisuutta ja kaakkoispäädystä on irronnut ainakin yksi kivi. Luoteispään kaarta on korjailtu betonivalulla ja siltaan on tehty sen arvoon sopimattomia kaapelikiinnityksiä. Vanhaa siltaa pitkin kulkee kevyenliikenteenväylä, ajoneuvoliikenne kulkee välittömästi vanhan sillan itäpuolelle vuonna 1983 rakennetulla betonirakenteisella sillalla.

Pirkanmaan maakuntamuseo puoltaa Haihunkosken kivisillan suojelemista rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla. Silta on kunnostamisen tarpeessa ja suojelu auttaisi varmistamaan, että kunnostustoimenpiteet tehdään asiantuntevasti, oikein menetelmin ja materiaalein. Suojelu varmistaisi myös, ettei siltaan jatkossa tehdä siihen sopimattomia muutoksia, korjauksia tai kiinnityksiä. Sillan arvojen säilyminen ylläpitää maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvoja. Suojelulle ei ole esteitä arkeologisen perinnön näkökulmasta.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta rakennussuojeluesityksestä. Viiala-seura ry on esittänyt, että Akaan Viialassa sijaitseva Haihunkosken kivisilta määrättäisiin rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla suojeltavaksi. ELY-keskus pyytää lausuntoa Pirkanmaan maakuntamuseolta, koska suojeluesityksen kohde sijaitsee arkeologisen perinnön ydinalueella. Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Haihunkosken esihistoriallisesta ihmistoiminnasta kertovat sen läheisyydessä sijaitsevat kaksi kivikautista asuinpaikkaa Haihunkoski (muinaisjäännösrekisteritunnus 928010007) ja Siukola 2 (928010006). Itse Haihunkosken ylittävä kivisilta on osa historiallista Hämeenlinnasta Akaan kautta Tammerkoskelle johtavaa ja todennäköisesti rautakaudelta periytyvää Hiidentietä. Hiidentietä pidetään Hämeen paikallisteistä vanhimpana ja merkittävimpänä. Tie yhdisti Sydän-Hämeen Satakuntaan ja oli jo 1500-luvulla varustettu kestikievarein. Nykyinen, neliaukkoinen holvisilta on rakennettu 1800-luvun lopulla, mutta Haihunkoski mainitaan sillanpaikkana jo 1600-luvun alkupuolella. 

Kivisillan läheisyydessä sijaitsee useita arkeologisia kohteita, joista osalla on yhteys historialliseen kulkuväylään, jonka osa kivisilta on. Sillan luoteispuolella sijaitsee historiallinen Viialan kylän- ja kartanonpaikka (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000019475, mahdollinen muinaisjäännös). Kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1439. Myöhemmin paikalle muodostettiin ratsutila, joka sai kartano-oikeudet vuonna 1610. Kosken eteläpuolella, niin ikään Hiidentien varressa, on sijainnut Haihunkosken kylänpaikka, josta ensimmäiset maininnat ovat 1500-luvun alusta.

Keskellä koskea sijainnut ns. Haihunkosken kivi tai laaka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1564 annetussa tuomiossa rajana satakuntalaisten ja hämäläisten välillä. Haihunkosken kiven kautta on jokea pitkin kulkenut kirkkopitäjän raja 1600-luvun loppupuolelle, hallintopitäjän raja vuoteen 1870 ja kahden kylän välinen raja nykypäiville saakka. Haihunkosken voimaa on hyödynnetty myllytoiminnassa vähintään 1500-luvulta alkaen. Koskessa, välittömästi kivisillan koillispuolella, sijaitseekin useita myllyihin, vesivoimalaan ja paikalla sijainneeseen sahaan liittyviä kivi- ja betonirakenteita. Jäännökset kuuluvat kiinteään muinaisjäännökseen, Haihunkoski 2 (1000006743).

Haihunkosken vuonna 1887 rakennettu kivisilta sijaitsee Haihunkosken kulttuurimaiseman maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella. Se on yksi arvoalueen rakennuskulttuurin ydinalueista yhdessä Viialan kartanon 1700-1800-lukujen vaihteesta alkaen rakentuneen pihapiirin, Tuomarlan 1870-luvulta alkaen rakentuneen pihapiirin ja koskessa sijaitsevien mylly-, pato- ym. rakenteiden fragmenttien kanssa. (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016 / Pirkanmaan liitto 2016).

Silta on inventoitu vuonna 2005-2006 toteutetussa Viialan rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventoinnissa (Jari Heiskanen/Pirkanmaan maakuntamuseo 2005-2006). Neliaukkoinen kivisilta ylittää Tarpianjoen Haihunkosken kohdalla. Silta on pituudeltaan n. 50-55 metriä ja leveydeltään n. 5-6 metriä. Työn jäljessä on pieniä eroja, sillä sen kaakkoispään ensimmäinen holvikaari on loivempi ja karkeammin tehty kuin kolme muuta. Pääosin silta on kylmämuurattu. Sillan kaiteet ovat galvanoitua metalliputkea ja pystytolpat kiveä. Aikaisemmin kaiteessa on ollut kaksi vaakaputkea pylväiden ulkopintaan kiinnitettyinä. Silta on sijoitettu inventoinnissa korkeimpaan arvoluokkaan 1: Erityisen merkittävät kohteet, suuri paikallinen arvo. Luokkaan sijoitetut kohteet edustavat parhaalla mahdollisella tavalla Viialan rakennettua perintöä tai ovat hyvin säilyneitä kokonaisuuksia sekä omaavat suuren intensiteetin.

Kivirakenteiltaan ja yleisilmeeltään silta on säilynyt hyvin alkuperäistä vastaavana, mutta sen kunto on vähitellen heikentynyt tavalla, joka voi ennen pitkää uhata sen säilymistä. Kivien väleihin on kasvanut puun taimia ja muuta kasvillisuutta ja kaakkoispäädystä on irronnut ainakin yksi kivi. Luoteispään kaarta on korjailtu betonivalulla ja siltaan on tehty sen arvoon sopimattomia kaapelikiinnityksiä. Vanhaa siltaa pitkin kulkee kevyenliikenteenväylä, ajoneuvoliikenne kulkee välittömästi vanhan sillan itäpuolelle vuonna 1983 rakennetulla betonirakenteisella sillalla.

Pirkanmaan maakuntamuseo puoltaa Haihunkosken kivisillan suojelemista rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla. Silta on kunnostamisen tarpeessa ja suojelu auttaisi varmistamaan, että kunnostustoimenpiteet tehdään asiantuntevasti, oikein menetelmin ja materiaalein. Suojelu varmistaisi myös, ettei siltaan jatkossa tehdä siihen sopimattomia muutoksia, korjauksia tai kiinnityksiä. Sillan arvojen säilyminen ylläpitää maakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvoja. Suojelulle ei ole esteitä arkeologisen perinnön näkökulmasta.