arkkitehtoninen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennus edustaa tunnistettavasti 1950-luvun modernismia. Rakennuksen muoto ja materiaalit ovat hyvin säilyneet myös peruskorjattuna. Rakennuksella on vahva käyttöhistoria Tampereen ensimmäisenä kunnallisena uimahallina. Kohde kertoo jälleenrakennusajan ja alkavan hyvinvointivaltion panostuksesta liikuntarakentamiseen ja yleisesti urheilurakentamisen kehitykestä Suomessa. Rakennus sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla Pirkankadun varressa ja on osa Amurin ja Pyynikintorin ympäristön julkisten rakennusten ketjua.

Uimahallin arkkitehtuuri edustaa jälleenrakennusajan toimivaa ja tulevaisuususkoista rakentamista, suomalaista modernismia. Luonnonläheiset rakennusmateriaalit (punatiili, kupari, puurima, liuskekivi, lasitiili) ja paikalla muurattu rakenne sopivat hyvin toiminnalliseen, jokamiehen kuntoilu- ja kylpylaitokseen.

Rakennuksen muoto kuvastaa sisällä olevaa toimintaa, ja iso päätyikkuna tuo liikuntatoiminnot osaksi maisemaa. Sisäänkäynti Kortelahdenkadulta on sisäänvedetty katulinjasta ja antaa puistomaisen vaikutelman. Uimahallin valoisa aulatila viittaa tunnistettavasti alkuperäiseen ilmeeseen, vaikka rakenteiden yksityiskohdat eivät ole säilyneet. Suoraan kadulle avautuvat liiiketilat Pirkankadun varressa liittävät rakennuksen urbaanisti katutilaan. Liiketiloille ominaista ovat suuret näyteikkunat ja korkeat huoneet.

Tampereen kaupunki suunnitteli kunnallisen uimahallin rakentamista 1950-luvun alusta lähtien. Aluksi tarkoitus oli tehdä uimahalli jonkin koulun yhteyteen, mutta lopula päädyttiin erilliseen hallirakennukseen, jota isännöimään perustettiin Saunasäätiö. Paikaksi valikoitui Amurin ja Pyynikinrinteen kaupunginosien välissä rakentamattomaksi jäänyt, aiemmin lääninhallitukselle varattu tontti.

Valmistuessaan Pyynikin uimahalli oli yhtä aikaa mutkaton lähiliikuntapaikka ja osa hyvinvointiyhteiskunnan kansanterveysprojektia. 1970-luvun lopulle saakka, jolloin Kalevan ja Hervannan hallit valmistuivat, Pyynikin halli oli kaupungin ainoa uimahalli.

Rakennuksen arkkitehdiksi tuli Harry W. Schreck kutsukilpailun perusteella. Suunnitteluun osallistuivat myös arkkitehdit Olavi Suvitie ja Taito Uusitalo. Uimahalli vihittiin käyttöön 5.1.1957. Rakennus sai runsaasti huomiota, ja sitä pidettiin erittäin onnistuneena. Uimahallin tilakokonaisuuteen kuului halliosaston lisäksi kahvilatilat sekä kaksikerroksisten liikehuoneistojen rivistö Pirkankadun puoleisella sivulla. Kahvilaan kuului aluksi kaakkoon avautuva "aurinkoterassi" aulatilojen yläpuolella, mutta terassi otettiin pian pois käytöstä.

Allashuoneen iso ikkuna länteen oli Tampereen suurin, 156 neliötä. Allashallin vastapäiselle seinälle tilattiin iso mosaiikkitaideteos. Olavi Valavuoren teos on nimeltään Versio.

Uimahallin aputiloihin kellariin tuli lämpö- ja sähkökeskus, melonta-allas sekä autotalli 30 autolle. Lisäksi Puutarhakadun puolelle tuli tilat kaupungin pesulalle ja kaksi asuntoa.

Pirkankadun puoleiselle sivulle rakennettiin kuusi liikehuoneistoa, jotka ovat edelleen käytössä.

Tontin länsiosassa kokonaisuuden päätti seitsenkerroksinen retkeilymajarakennus, jonka paikalle rakennettiin huoneistohotelli Forenom vuonna 2015.

Merkittävä muutos uimahallin julkisivussa tehtiin 1967, kun Jaakko Ilveskosken suunnittelemana Pirkankadun ja kortelahden kadun kulmauksen kahvilasisäänkäynti ja iso lasi-ikkuna suljettiin, ja paikalle rakennettiin betoninen ulkoporras suoraan toiseen kerrokseen. Muutos heikensi rakennuksen liittymistä katumaisemaan. 2000-luvun peruskorjauksen yhteydessä tämä muutos kuitenkin purettiin, ja rakennuksen kulma avautuu jälleen myös Pirkankadun suuntaan. Pääsisäänkäynnin yhteyteen vuonna 1981 rakennettu betoninen invaluiska on edelleen paikallaan.

Uimahallin peruskorjaus käynnistyi vuonna 2010. Uimahalli ja liikuntakeskus avattiin yleisölle uudestaan elokuussa 2012.

Uimahallin ja huoneistohotellin tontti muodostaa omaleimaisen kokonaisuuden, joka on ympäristönsä maamerkki monesta suunnasta. Idässä uimahalli avaa Kortelahdenkadun puistokatumaiseman. Lännessä uimahallin ja huoneistohotellin kiilamainen tontti liittyy Kelloplaanin pieneen puistoalueeseen ja Taidemuseon puistoon. Etelästä erityisesti huoneistohotelli on kadunpääteaiheena Mariankadulle. Pohjoisessa rakennukset rajaavat voimakkaasti Puutarhakadun katumaisemaa.

Arvojen säilymiseksi uimahallin tunnistettavat modernistiset arkkitehtuuripirteet on tärkeää edelleenkin säilyttää ja käyttää rakennukselle ominaisia materiaaleja. Rakennuksen kaupunkikuvallisen aseman säilymiseksi on tärkeää huomioida erityisesti sisäänkäyntien avoin ilme, isot julkisivuikkunat ja katutason liiketilojen yhteys katutilaan.

Lyytinen, Hanna, Pyynikin uimahalli Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen ky 2003.

Niemelä, Jari, Tiilestä tehty Tampere – punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna. Tampere-Seura ry 2006.