rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Työväentalo on säilyttänyt aikautensa rakentamiselle tyypilliset piirteensä hienosti ja rakennusta on kunnostettu alkuperäistä kunnioittaen. Rakennuksen julkisivut ovat vuoraamatonta hirttä, katteena kolmiorimahuopa, kuusiruutuiset ikkunat on lasitettu vanhalla ikkunalasilla. Työväentalo on hyvin säilynyt ja edelleen aktiivisessa yhteisökäytössä oleva esimerkki suomalaisen maaseutuyhteisön yhdistystoiminnan rakennusperinnöstä. Piha on niinikään säilyttänyt perinteiset piirteensä ja avautuu edelleen hienosti laajaan maaseutumaisemaan Pohjantien pohjoispuolella.

Kookas työväentalo on valmistunut 1931 ja sijaitsee näkyvällä paikalla mäellä Pohjantien (maantie 325), Jokelantien ja Iso-Maijalantien välissä. Rakennus on kunnostettu talkoovoimalla 2013 ja on ulkopinnoiltaan hyväkuntoinen.Vinkkelinmallinen rakennus on hirsipintainen lukuun ottamatta eteläisen seinän osittaista vaakavuorausta. Pääsisäänkäynti on idän puolelta koivujen reunustaman pihatien suunnasta. Portaita suojaa avokuisti. Rakennuksen pohjoisosassa on sali näyttämöineen, eteläosassa mm. keittiö ja aputiloja. Pihassa on lisäksi puurakenteinen talousrakennus, jossa on mm. ulkokäymälät.

Tontilla on seissyt vanha työväentalo, jonka yhdistyksen jäsenet rakensivat 1906. Silloinen talo rakennettiin vuokratontille. Yhdistyksen jäsenmäärän kasvun myötä rakennettiin uusi työväentalo. Uusi työväentalo vihittiin käyttöön 1931. Rakennus on kunnostettu talkoilla vuonna 2013, vanhaa kunnioittavalla tavalla.

Pihan läpi on kulkenut vanha tielinja, joka nykyisin tunnetaan nimellä Iso-Maijalantie. Nykyinen tie on rakennettu Työväentalolle saakka jo 1950-luvulla.

Työväentalolle johtaa koivujen reunustama hiekkapohjainen pihatie.Tien vasemmalla laidalla on kuusia ja vanha koivu. Rakennuksen itäisellä puolella kasvaa koivumetsää. Rakennuksen edustalla on laaja piha-alue, jossa kasvaa yksittäisiä lehtipuita. Työväentalon eteläpuolella on metsäinen mäenkumpare, joka suojaa rakennusta ja pihaa. Piha-alue laskee loivasti pohjoiseen maantielle, josta avautuu näymä rantaan viettäville pelloille.

Kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

- Rakennuksen nykyisten rakennusperinteisten piirteiden säilyminen

- Päärakennuksen maisemallisen aseman säilyttäminen

Kuhmalahden rantaosayleiskaavan ja kirkonkylän sekä Pohjan kyläosayleiskaavojen kulttuuriympäristöselvitys 2016. Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi.

Peruskartta 2018 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Raitio, Raine. Längelmäveden seudun historia 2,Kuhmalahden historia II. 1949.