Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Pälkäneen keskiaikaisen Pyhän Mikaelin kirkon raunion (Pälkäneen rauniokirkon) runkohuoneen kattamisesta lasikatteella. Rauniota on vuosikymmenien ajan hoidettu, restauroitu ja konservoitu Museoviraston toimesta ja ohjauksessa. Rauniokirkon korjaustarve on jatkuvaa pääasiassa sään aiheuttaman laastin ja vanhojen tiilien rapautumisen johdosta. Lupahakemuksen mukaan "lasikate on tarkoitus toteuttaa korkeana lasikatteena muurien päältä, jolloin saadaan suojattua niin päälaivan muurit kuin matalan ja korkean osan päätyseinätkin. Tämä auttaa muurien huolto- ja korjaustöitä ja niiden tarve vähentyy huomattavasti, kun kirkon pystyssä olevat seinämuurit saadaan säältä suojaan." Luvan hakijana toimii Pälkäneen seurakunta ja hankkeen toteuttajana Pälkäneen Rauniokirkon suojeluyhdistys ry.

Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu Pälkäneen Onkkaalan kylään vuoden 1500 tienoilla. Rautakauden loppupuolella, 1000-luvulta lähtien, paikalla on sijainnut kalmisto. Kristillinen hautausmaa ja mahdollisesti puurakenteinen kappeli tai kirkko on toiminut paikalla jo ennen kivikirkon rakentamista. Historiallisen ajan hautaukset ajoittuvat 1200-luvulta vuoteen 1822, jolloin alueen hautauskäyttö päättyi. Kirkko jäi pieneksi 1800-luvun alussa, ja Pälkäneen nykyiseen keskustaan rakennettiin uusi, punatiilinen kirkko vuonna 1839. Tämän jälkeen vanhan kirkon huoltoa ei jatkettu, ja sen vesikatto romahti vuonna 1890.

Rauniokirkko on muinaismuistolain (295/1963) tarkoittama ja sen rauhoittama kiinteä muinaisjäännös (MML 1 ja 2 §), joka on tallennettu valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin tunnuksella 635000002. Kirkonraunion lisäksi muinaisjäännökseen kuuluvat maanalaiset hautaukset rakennuksen jäännöksen sisäpuolella ja rauniota ympäröivä kirkkomaa hautauksineen. Kirkkopihalla ja kirkon sisällä on tehty useana vuonna arkeologisia kaivauksia, joissa on löydetty lukuisia kivikirkon aikaisia hautoja. Lisäksi on löytynyt kirkkoa vanhempia keskiaikaisia hautoja sekä merkkejä rautakautisista hautauksista.

Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitusta valvoo Museovirasto (MML 1 ja 3 §). Lasikattoa tehtäessä tullaan kajoamaan rauniokirkon muureihin eli kiinteään muinaisjäännökseen.

Muinaismuistolain 11 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen on mahdollista hakea lupaa Museovirastolta. Luvassa määritellään ehdot kajoamiselle. Kajoamislupapäätös (myös kielteinen) on maksullinen. Ohjeet luvan hakemiseen löytyvät Museoviraston internetsivulta https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen-kulttuuriperinto/arkeologisen-kulttuuriperinnon-suojelu/kajoamisluvan-hakeminen . Muinaismuistolain 10 §:n mukaan kiinteän muinaisjäännöksen hoito ja kunnostaminen kuuluvat Museovirastolle, joka voi myös antaa toiselle taholle luvan hoitaa kiinteää muinaisjäännöstä (hoitolupa).

Museovirasto antoi 4.11.2015 raunion kattamisesta lausunnon (MV/161/05.03.00/2015) ja arvioi siinä lasikatteen rakentamisen mahdolliseksi. Lausunnon mukaan "kattaminen sinänsä saattaa vähentää raunion jatkuvan konservoinnin tarvetta sekä lisätä sen käyttömahdollisuuksia - - ". Samalla Museovirasto totesi, että raunion kattaminen ehdotetulla tavalla on poikkeuksellinen kokeilu ja että hankkeen toteutuksessa "on varmistettava riittävä suunnittelun ja teknisen toteutuksen taso. Lisäksi on otettava huomioon muut hanketta koskevat Museoviraston aiemmat huomiot ja ehdotukset. Katteen ja raunion ylläpito kattamisen jälkeen vaatii sekin omat voimavaransa." Museovirasto on lisäksi antanut Rauniokirkon korjaustoimenpiteistä lausunnon 10.05.2019 (MV/69/05.03.00/2019).

Lupapisteeseen on toimitettu hankkeen pääpiirustukset ja rakennepiirustukset (Arkkitehtitoimisto Lindholm Oy, 12.3.2024), joita on esitelty sidosryhmille työpalaverissa 28.3.2024. Suunnitelmien mukaan runkohuoneen sivumuureilla olevien kansilaattojen päälle valetaan painoa tasaava teräsbetonipalkki, joka ankkuroidaan muuriin 2000 mm:n välein juotosbetonilla kiinnitettävin harjateräksin. Lasikatetta kannatteleva teräsrunko ankkuroidaan jäykästi teräsbetonipalkkiin. Kate ulottuu sekä sivu- että päätyräystäillä jonkin verran muurin yli siten, että katteen ja kivirakenteen väliin jää selkeä väli tuulettumisen varmistamiseksi.

Suunnitelman mukaan rakennesuunnitelmat tarkentuvat vielä tarkemittaustulosten tultua ja rakentaminen tapahtuu kuntotarkastettujen kivimuuriseinien varaan. Maakuntamuseo toteaa, että seinärakenteiden kuntotarkastus tulee suorittaa ennen suunnitelman hyväksymistä ja tarkastuksen raportti tulee lähettää hyväksyttäväksi Museovirastoon sekä liittää hankkeen lupa-aineistoon. Kartoitus tulee teettää historiallisten rakenteiden kivikorjaukseen ja restaurointiin perehtyneellä asiantuntijalla.

Kirkon itäpäätyyn, puuttuvan päätykolmion kohdalle, on suunnitelman mukaan tarkoitus lisätä teräksinen, kattorakennetta tukeva risti, jonka alapää kiinnitetään päätyyn sen ulkopuolelle. Ristin mahdollinen kiinnitystapa kivimuuriin ei käy ilmi suunnitelmista, ja se tulee esittää yksityiskohtaisesti. Lupa-aineistosta puuttuvat lisäksi teräskehien mitoitus ja tarkempi suunnitelma sekä suunnitelma varsinaisesta lasikatteesta.

Neuvoteltuaan asiasta Museoviraston kanssa maakuntamuseo toteaa, että haettaessa hankkeelle lupaa Museovirastolta tulee esittää kirjallisesti mahdollisimman kattavat suunnitelmat hankkeen teknisestä ja taloudellisesta toteuttamisesta sekä kohteen käytöstä, hoidosta ja seurannasta jatkossa. Erityisesti edellytetään selvitystä maaperän kantavuudesta, perustusten riittävyydestä, seinien kunnosta ja huoltotarpeesta sekä sadevesien poistosuunnitelmaa. Koska kyse on muinaismuistolain suojelema kohde, suunnitelmien perusteella on voitava arvioida arkeologisten tutkimusten tarve.

Mikäli rakenteiden kestävyys ja maaperän kantavuus pystytään todentamaan Museoviraston ja kunnan lupaviranomaisen edellyttämällä tavalla ja Museovirasto hyväksyy betonipalkin asentamisen kiinteään muinaisjäännökseen esitetyllä tavalla, hankkeen toteutus voi olla teknisesti mahdollinen.

Maakuntamuseolle lähetetyn suunnitelman mukaan kirkkoa ympäröivään maahan ei kajottaisiin. Mikäli kuitenkin tarkemmassa suunnittelussa huomataan, että tämä tulee tarpeelliseksi esimerkiksi hulevesien ohjaamiseksi pois kirkon perustuksista, on asiasta pyydettävä uusi lausunto Pirkanmaan maakuntamuseolta, joka arvioi arkeologisten tutkimusten tarpeen ja laajuuden. Yleisessä työhankkeessa arkeologisesta tutkimuksesta koituvista kustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja (MML 15 §). Mikäli hankkeen toteuttaminen edellyttää arkeologisen konsultin palkkaamista, tulee asia ottaa huomioon hankkeen kustannusarviossa.

Rauniokirkko sijaitsee erittäin näkyvästi avoimessa maisemassa peltojen keskellä ja on tunnettu matkailu- ja tapahtumakohde. Rauniokirkko on keskeinen osa sekä Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä että Pälkäneen maisemallisilta arvoiltaan maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Rauniokirkon ympäristöstä on laadittu maisemaselvitys ja kirkosta rakennusinventointi. Pälkäneen rauniokirkon ympäristön maisemaselvitys (Maisemasuunnittelu Hemgård, 2005) korostaa erityisesti Rauniokirkon keskeisen maisemallisen aseman säilyttämistä huolehtimalla sitä ympäröivän laajan peltoaukean pysymisestä maatalouskäytössä. Pälkäneen rauniokirkon korjaus- ja ympäristöselvityshanke - Maisemahistorian tutkimus ja rakennusinventointi (Rakennuskulttuurityö Kivikenkä, 2005) käsittää Rauniokirkon inventoinnin. Kirkon on todettu olevan valtakunnallisesti merkittävä ja omaavan erityisiä rakennushistoriallisia, historiallisia ja maisemallisia arvoja.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että Pälkäneen Rauniokirkko on Suomessa hyvin harvinainen kohde, joka on erittäin tunnettu juuri riisutun ja raunioituneen luonteensa vuoksi. Raunion suojaamisen vuoksi sen kattaminen on kuitenkin nähty perustelluksi. Lasikate olisi selkeästi moderni lisäys raunioon, jolloin raunion luonne ei siltä osin muuttuisi. Lasikate sijoittuisi kirkkosalin päälle lappeiden jyrkkyydestä johtuen hyvin näkyvästi, joten muutos ei olisi huomaamaton eikä rakennuksen ominaispiirteisiin sopeutuva. Lasi tulee kiiltämään ja heijastelemaan ympäristöään, ja lasikatteen rakenteet muodostavat oman aiheensa katteen lappeisiin. Lopullista lasimateriaalia valittaessa on syytä arvioida mm. lasin heijastavuutta ja pyrkiä mahdollisimman eleettömään vaihtoehtoon.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Pälkäneen keskiaikaisen Pyhän Mikaelin kirkon raunion (Pälkäneen rauniokirkon) runkohuoneen kattamisesta lasikatteella. Rauniota on vuosikymmenien ajan hoidettu, restauroitu ja konservoitu Museoviraston toimesta ja ohjauksessa. Rauniokirkon korjaustarve on jatkuvaa pääasiassa sään aiheuttaman laastin ja vanhojen tiilien rapautumisen johdosta. Lupahakemuksen mukaan "lasikate on tarkoitus toteuttaa korkeana lasikatteena muurien päältä, jolloin saadaan suojattua niin päälaivan muurit kuin matalan ja korkean osan päätyseinätkin. Tämä auttaa muurien huolto- ja korjaustöitä ja niiden tarve vähentyy huomattavasti, kun kirkon pystyssä olevat seinämuurit saadaan säältä suojaan." Luvan hakijana toimii Pälkäneen seurakunta ja hankkeen toteuttajana Pälkäneen Rauniokirkon suojeluyhdistys ry.

Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu Pälkäneen Onkkaalan kylään vuoden 1500 tienoilla. Rautakauden loppupuolella, 1000-luvulta lähtien, paikalla on sijainnut kalmisto. Kristillinen hautausmaa ja mahdollisesti puurakenteinen kappeli tai kirkko on toiminut paikalla jo ennen kivikirkon rakentamista. Historiallisen ajan hautaukset ajoittuvat 1200-luvulta vuoteen 1822, jolloin alueen hautauskäyttö päättyi. Kirkko jäi pieneksi 1800-luvun alussa, ja Pälkäneen nykyiseen keskustaan rakennettiin uusi, punatiilinen kirkko vuonna 1839. Tämän jälkeen vanhan kirkon huoltoa ei jatkettu, ja sen vesikatto romahti vuonna 1890.

Rauniokirkko on muinaismuistolain (295/1963) tarkoittama ja sen rauhoittama kiinteä muinaisjäännös (MML 1 ja 2 §), joka on tallennettu valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin tunnuksella 635000002. Kirkonraunion lisäksi muinaisjäännökseen kuuluvat maanalaiset hautaukset rakennuksen jäännöksen sisäpuolella ja rauniota ympäröivä kirkkomaa hautauksineen. Kirkkopihalla ja kirkon sisällä on tehty useana vuonna arkeologisia kaivauksia, joissa on löydetty lukuisia kivikirkon aikaisia hautoja. Lisäksi on löytynyt kirkkoa vanhempia keskiaikaisia hautoja sekä merkkejä rautakautisista hautauksista.

Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitusta valvoo Museovirasto (MML 1 ja 3 §). Lasikattoa tehtäessä tullaan kajoamaan rauniokirkon muureihin eli kiinteään muinaisjäännökseen.

Muinaismuistolain 11 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen on mahdollista hakea lupaa Museovirastolta. Luvassa määritellään ehdot kajoamiselle. Kajoamislupapäätös (myös kielteinen) on maksullinen. Ohjeet luvan hakemiseen löytyvät Museoviraston internetsivulta https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen-kulttuuriperinto/arkeologisen-kulttuuriperinnon-suojelu/kajoamisluvan-hakeminen . Muinaismuistolain 10 §:n mukaan kiinteän muinaisjäännöksen hoito ja kunnostaminen kuuluvat Museovirastolle, joka voi myös antaa toiselle taholle luvan hoitaa kiinteää muinaisjäännöstä (hoitolupa).

Museovirasto antoi 4.11.2015 raunion kattamisesta lausunnon (MV/161/05.03.00/2015) ja arvioi siinä lasikatteen rakentamisen mahdolliseksi. Lausunnon mukaan "kattaminen sinänsä saattaa vähentää raunion jatkuvan konservoinnin tarvetta sekä lisätä sen käyttömahdollisuuksia - - ". Samalla Museovirasto totesi, että raunion kattaminen ehdotetulla tavalla on poikkeuksellinen kokeilu ja että hankkeen toteutuksessa "on varmistettava riittävä suunnittelun ja teknisen toteutuksen taso. Lisäksi on otettava huomioon muut hanketta koskevat Museoviraston aiemmat huomiot ja ehdotukset. Katteen ja raunion ylläpito kattamisen jälkeen vaatii sekin omat voimavaransa." Museovirasto on lisäksi antanut Rauniokirkon korjaustoimenpiteistä lausunnon 10.05.2019 (MV/69/05.03.00/2019).

Lupapisteeseen on toimitettu hankkeen pääpiirustukset ja rakennepiirustukset (Arkkitehtitoimisto Lindholm Oy, 12.3.2024), joita on esitelty sidosryhmille työpalaverissa 28.3.2024. Suunnitelmien mukaan runkohuoneen sivumuureilla olevien kansilaattojen päälle valetaan painoa tasaava teräsbetonipalkki, joka ankkuroidaan muuriin 2000 mm:n välein juotosbetonilla kiinnitettävin harjateräksin. Lasikatetta kannatteleva teräsrunko ankkuroidaan jäykästi teräsbetonipalkkiin. Kate ulottuu sekä sivu- että päätyräystäillä jonkin verran muurin yli siten, että katteen ja kivirakenteen väliin jää selkeä väli tuulettumisen varmistamiseksi.

Suunnitelman mukaan rakennesuunnitelmat tarkentuvat vielä tarkemittaustulosten tultua ja rakentaminen tapahtuu kuntotarkastettujen kivimuuriseinien varaan. Maakuntamuseo toteaa, että seinärakenteiden kuntotarkastus tulee suorittaa ennen suunnitelman hyväksymistä ja tarkastuksen raportti tulee lähettää hyväksyttäväksi Museovirastoon sekä liittää hankkeen lupa-aineistoon. Kartoitus tulee teettää historiallisten rakenteiden kivikorjaukseen ja restaurointiin perehtyneellä asiantuntijalla.

Kirkon itäpäätyyn, puuttuvan päätykolmion kohdalle, on suunnitelman mukaan tarkoitus lisätä teräksinen, kattorakennetta tukeva risti, jonka alapää kiinnitetään päätyyn sen ulkopuolelle. Ristin mahdollinen kiinnitystapa kivimuuriin ei käy ilmi suunnitelmista, ja se tulee esittää yksityiskohtaisesti. Lupa-aineistosta puuttuvat lisäksi teräskehien mitoitus ja tarkempi suunnitelma sekä suunnitelma varsinaisesta lasikatteesta.

Neuvoteltuaan asiasta Museoviraston kanssa maakuntamuseo toteaa, että haettaessa hankkeelle lupaa Museovirastolta tulee esittää kirjallisesti mahdollisimman kattavat suunnitelmat hankkeen teknisestä ja taloudellisesta toteuttamisesta sekä kohteen käytöstä, hoidosta ja seurannasta jatkossa. Erityisesti edellytetään selvitystä maaperän kantavuudesta, perustusten riittävyydestä, seinien kunnosta ja huoltotarpeesta sekä sadevesien poistosuunnitelmaa. Koska kyse on muinaismuistolain suojelema kohde, suunnitelmien perusteella on voitava arvioida arkeologisten tutkimusten tarve.

Mikäli rakenteiden kestävyys ja maaperän kantavuus pystytään todentamaan Museoviraston ja kunnan lupaviranomaisen edellyttämällä tavalla ja Museovirasto hyväksyy betonipalkin asentamisen kiinteään muinaisjäännökseen esitetyllä tavalla, hankkeen toteutus voi olla teknisesti mahdollinen.

Maakuntamuseolle lähetetyn suunnitelman mukaan kirkkoa ympäröivään maahan ei kajottaisiin. Mikäli kuitenkin tarkemmassa suunnittelussa huomataan, että tämä tulee tarpeelliseksi esimerkiksi hulevesien ohjaamiseksi pois kirkon perustuksista, on asiasta pyydettävä uusi lausunto Pirkanmaan maakuntamuseolta, joka arvioi arkeologisten tutkimusten tarpeen ja laajuuden. Yleisessä työhankkeessa arkeologisesta tutkimuksesta koituvista kustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja (MML 15 §). Mikäli hankkeen toteuttaminen edellyttää arkeologisen konsultin palkkaamista, tulee asia ottaa huomioon hankkeen kustannusarviossa.

Rauniokirkko sijaitsee erittäin näkyvästi avoimessa maisemassa peltojen keskellä ja on tunnettu matkailu- ja tapahtumakohde. Rauniokirkko on keskeinen osa sekä Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä että Pälkäneen maisemallisilta arvoiltaan maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Rauniokirkon ympäristöstä on laadittu maisemaselvitys ja kirkosta rakennusinventointi. Pälkäneen rauniokirkon ympäristön maisemaselvitys (Maisemasuunnittelu Hemgård, 2005) korostaa erityisesti Rauniokirkon keskeisen maisemallisen aseman säilyttämistä huolehtimalla sitä ympäröivän laajan peltoaukean pysymisestä maatalouskäytössä. Pälkäneen rauniokirkon korjaus- ja ympäristöselvityshanke - Maisemahistorian tutkimus ja rakennusinventointi (Rakennuskulttuurityö Kivikenkä, 2005) käsittää Rauniokirkon inventoinnin. Kirkon on todettu olevan valtakunnallisesti merkittävä ja omaavan erityisiä rakennushistoriallisia, historiallisia ja maisemallisia arvoja.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että Pälkäneen Rauniokirkko on Suomessa hyvin harvinainen kohde, joka on erittäin tunnettu juuri riisutun ja raunioituneen luonteensa vuoksi. Raunion suojaamisen vuoksi sen kattaminen on kuitenkin nähty perustelluksi. Lasikate olisi selkeästi moderni lisäys raunioon, jolloin raunion luonne ei siltä osin muuttuisi. Lasikate sijoittuisi kirkkosalin päälle lappeiden jyrkkyydestä johtuen hyvin näkyvästi, joten muutos ei olisi huomaamaton eikä rakennuksen ominaispiirteisiin sopeutuva. Lasi tulee kiiltämään ja heijastelemaan ympäristöään, ja lasikatteen rakenteet muodostavat oman aiheensa katteen lappeisiin. Lopullista lasimateriaalia valittaessa on syytä arvioida mm. lasin heijastavuutta ja pyrkiä mahdollisimman eleettömään vaihtoehtoon.