Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Tampereen työväentalo on rakentunut nykyasuunsa useassa vaiheessa vuosina 1900-1992. Rakennus sijaitsee kaupunkikuvallisesti erittäin keskeisellä paikalla, Hallituskadun ja Hämeenpuiston kulmassa, osana Hämeenpuiston valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Museovirasto, RKY 2009). Arvoalue on merkitty sekä voimassa olevaan Tampereen keskustan strategiseen osayleiskaavaan että Pirkanmaan maakuntakaavaan 2040.

Työväentalon tontilla on voimassa vuonna 1991 hyväksytty asemakaava, jossa rakennuksen kaikki osat on suojeltu sr-23-merkinnällä, jonka määräyksessä mainitaan mm., että rakennus on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä, rakennusta ei saa purkaa eikä rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä saa turmella rakennuksen julkisivujen tai porrashuoneiden rakennustaiteellisia arvoja. Myös seurantaloavustuksia koordinoiva Suomen Kotiseutuliito on tunnistanut rakennuksen poikkeuksellisen merkittävät kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot ja määritellyt Tampereen työväentalon kuuluvaksi Suomen suurimpien ja valtakunnallisesti merkittävien seurantalojen joukkoon.

Lausunnon kohteena olevien suunnitelmien mukaan Työväentalon Hallituskadun ja Hämeenpuiston puoleisten osien 5. kerros uudistetaan perusteellisesti. Tilat käsittävät nykyisellään eri toimijoiden käytössä olevia auloja, käytäviä, toimistohuoneita, neuvottelutiloja, wc-tiloja sekä erilaisia muita aputiloja. Niiden nykyilme on sekoitus alkuperäisiä 1930-luvun alun piirteitä sekä myöhempien remonttien aikaisia pintoja ja materiaaleja sekä tekniikkaa. Suojelumerkinnässä mainitaan sisätiloista vain porrashuoneet, mutta näin arvokkaassa rakennuksessa tulisi muutosten yhteydessä huomioida mahdollisuuksien mukaan myös muiden sisätilojen arvon säilyminen. Muutokset tulisi suunnitella restauroivalla otteella työväentalon henkeä ja arkkitehtuuria vaalien. Näin ei maakuntamuseon näkemyksen mukaan ole kaikilta osin menetelty. Hankekuvauksen mukaan ylemmissä kerroksissa on jo toteutettu vastaavat laajat peruskorjaustyöt.

Hankekuvauksessa muutosten perusteena mainitaan useissa kohdin pintojen kuluneisuus, tunkkainen ilme sekä nykyvaatimuksia vastaamaton tilanjako. Tilanjaon ja tilojen käyttötarkoituksen muutokset vaikuttavat pohjakuvan perusteella melko vähäisiltä ja hyvin perustelluilta (mm. esteettömyyden vaatimukset täyttävä wc). Nämä muutokset ovat siten hyväksyttävissä, etenkin kun kantaviin seinärakenteisiin ei puututa eikä tilajaon keskeisiä piirteitä ole tarkoitus muuttaa. Myös jo aiemmin uusittujen ikkunoiden uusiminen vaikuttaa aiheelliselta. Uusien ikkunoiden tulisi puitejaoltaan, ilmeeltään ja materiaaleiltaan vastata rakennuksen alkuperäisiä ikkunoita.

Toimisto- ja neuvottelutilojen seinille 1980-luvun saneerauksen yhteydessä asennettujen lasikuitutapettien poistaminen ja seinien maalaaminen on entistävä ja siksi suositeltava toimenpide. Lattioiden uusiminen on niin ikään perusteltua väliseinä- sekä viemärimuutosten takia, ja valitut lattiamateriaalit (parketti ja linoleum) ovat sopivia ja osin palauttavat alkuperäisen kaltaisia materiaaleja. Positiivista on myös, että talotekniikan uusiminen on tarkoitus toteuttaa siten, että aulojen ja käytävän alakatot säilyvät pääosin korkeina ja talotekniikasta vapaina ja runkolinjat sijoitetaan nykyiseen malliin huonetilojen puolelle, käytävän suuntaisiin alakattokotelointeihin. Kokoustiloissa ikkunalaudat sekä niiden alla syvennyksissä olevat alkuperäiset valurautapatterit on tarkoitus kunnostaa tai tarvittaessa uusia vanhan mallin mukaan, mitä maakuntamuseo pitää onnistuneena ratkaisuna.

Vanhan rakennuksen ikä saa ja pitääkin näkyä pinnoilla, muodoissa, ratkaisuissa ja värityksessä. Tästä johtuen maakuntamuseo toivoisi vielä harkittavan toimistokäytävän vanhojen ovien vaihtamista. Alkuperäiset, täyspuiset peiliovet karmeineen suositellaan kunnostettaviksi. Ovien äänieristystä on mahdollista parantaa muilla ratkaisuilla ja ovien pinnat kunnostaa ja maalata vaaleammalla sävyllä. Näin käytävän ilme kevenisi, mutta säilyisi kuitenkin paremmin alkuperäistä vastaavana. Myös hankesuunnitelmasssa mainittua porrashuoneeseen johtavien ovien vaihtamista tulisi vielä harkita ja vanhat ovet mieluummin kunnostaa kuin korvata uusilla, vaikkakin ilmeltään alkuperäisten kaltaisilla.

Kokonaisuutena suunniteltu peruskorjaus vaikuttaa edistävän tilojen käytön jatkumista, mikä on ensiarvoista rakennuksen säilymiselle. Pirkanmaan maakuntamuseo puoltaa seurantaloavustuksen myöntämistä Tampereen työväentalolle ja hyväksyy kunnostussuunnitelman edellämainituin varauksin.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Tampereen työväentalo on rakentunut nykyasuunsa useassa vaiheessa vuosina 1900-1992. Rakennus sijaitsee kaupunkikuvallisesti erittäin keskeisellä paikalla, Hallituskadun ja Hämeenpuiston kulmassa, osana Hämeenpuiston valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Museovirasto, RKY 2009). Arvoalue on merkitty sekä voimassa olevaan Tampereen keskustan strategiseen osayleiskaavaan että Pirkanmaan maakuntakaavaan 2040.

Työväentalon tontilla on voimassa vuonna 1991 hyväksytty asemakaava, jossa rakennuksen kaikki osat on suojeltu sr-23-merkinnällä, jonka määräyksessä mainitaan mm., että rakennus on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä, rakennusta ei saa purkaa eikä rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä saa turmella rakennuksen julkisivujen tai porrashuoneiden rakennustaiteellisia arvoja. Myös seurantaloavustuksia koordinoiva Suomen Kotiseutuliito on tunnistanut rakennuksen poikkeuksellisen merkittävät kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot ja määritellyt Tampereen työväentalon kuuluvaksi Suomen suurimpien ja valtakunnallisesti merkittävien seurantalojen joukkoon.

Lausunnon kohteena olevien suunnitelmien mukaan Työväentalon Hallituskadun ja Hämeenpuiston puoleisten osien 5. kerros uudistetaan perusteellisesti. Tilat käsittävät nykyisellään eri toimijoiden käytössä olevia auloja, käytäviä, toimistohuoneita, neuvottelutiloja, wc-tiloja sekä erilaisia muita aputiloja. Niiden nykyilme on sekoitus alkuperäisiä 1930-luvun alun piirteitä sekä myöhempien remonttien aikaisia pintoja ja materiaaleja sekä tekniikkaa. Suojelumerkinnässä mainitaan sisätiloista vain porrashuoneet, mutta näin arvokkaassa rakennuksessa tulisi muutosten yhteydessä huomioida mahdollisuuksien mukaan myös muiden sisätilojen arvon säilyminen. Muutokset tulisi suunnitella restauroivalla otteella työväentalon henkeä ja arkkitehtuuria vaalien. Näin ei maakuntamuseon näkemyksen mukaan ole kaikilta osin menetelty. Hankekuvauksen mukaan ylemmissä kerroksissa on jo toteutettu vastaavat laajat peruskorjaustyöt.

Hankekuvauksessa muutosten perusteena mainitaan useissa kohdin pintojen kuluneisuus, tunkkainen ilme sekä nykyvaatimuksia vastaamaton tilanjako. Tilanjaon ja tilojen käyttötarkoituksen muutokset vaikuttavat pohjakuvan perusteella melko vähäisiltä ja hyvin perustelluilta (mm. esteettömyyden vaatimukset täyttävä wc). Nämä muutokset ovat siten hyväksyttävissä, etenkin kun kantaviin seinärakenteisiin ei puututa eikä tilajaon keskeisiä piirteitä ole tarkoitus muuttaa. Myös jo aiemmin uusittujen ikkunoiden uusiminen vaikuttaa aiheelliselta. Uusien ikkunoiden tulisi puitejaoltaan, ilmeeltään ja materiaaleiltaan vastata rakennuksen alkuperäisiä ikkunoita.

Toimisto- ja neuvottelutilojen seinille 1980-luvun saneerauksen yhteydessä asennettujen lasikuitutapettien poistaminen ja seinien maalaaminen on entistävä ja siksi suositeltava toimenpide. Lattioiden uusiminen on niin ikään perusteltua väliseinä- sekä viemärimuutosten takia, ja valitut lattiamateriaalit (parketti ja linoleum) ovat sopivia ja osin palauttavat alkuperäisen kaltaisia materiaaleja. Positiivista on myös, että talotekniikan uusiminen on tarkoitus toteuttaa siten, että aulojen ja käytävän alakatot säilyvät pääosin korkeina ja talotekniikasta vapaina ja runkolinjat sijoitetaan nykyiseen malliin huonetilojen puolelle, käytävän suuntaisiin alakattokotelointeihin. Kokoustiloissa ikkunalaudat sekä niiden alla syvennyksissä olevat alkuperäiset valurautapatterit on tarkoitus kunnostaa tai tarvittaessa uusia vanhan mallin mukaan, mitä maakuntamuseo pitää onnistuneena ratkaisuna.

Vanhan rakennuksen ikä saa ja pitääkin näkyä pinnoilla, muodoissa, ratkaisuissa ja värityksessä. Tästä johtuen maakuntamuseo toivoisi vielä harkittavan toimistokäytävän vanhojen ovien vaihtamista. Alkuperäiset, täyspuiset peiliovet karmeineen suositellaan kunnostettaviksi. Ovien äänieristystä on mahdollista parantaa muilla ratkaisuilla ja ovien pinnat kunnostaa ja maalata vaaleammalla sävyllä. Näin käytävän ilme kevenisi, mutta säilyisi kuitenkin paremmin alkuperäistä vastaavana. Myös hankesuunnitelmasssa mainittua porrashuoneeseen johtavien ovien vaihtamista tulisi vielä harkita ja vanhat ovet mieluummin kunnostaa kuin korvata uusilla, vaikkakin ilmeltään alkuperäisten kaltaisilla.

Kokonaisuutena suunniteltu peruskorjaus vaikuttaa edistävän tilojen käytön jatkumista, mikä on ensiarvoista rakennuksen säilymiselle. Pirkanmaan maakuntamuseo puoltaa seurantaloavustuksen myöntämistä Tampereen työväentalolle ja hyväksyy kunnostussuunnitelman edellämainituin varauksin.