Vesilahden kirjaston perustamisesta on osittain ristiriitaista tietoa: se kerrotaan perustetun vuonna 1857 kappalainen G. Hackstedtin toimesta kinkereiden rahalahjoitusten turvin (Mäkinen 2005, 16). Toisaalta kerrotaan, että lainakirjasto perustettiin jo kaksikymmentä vuotta aiemmin, vuonna 1837 (Hakkila 1946, 81). Vuonna 1871 kuntakokous vahvisti säännöt Vesilahden lainakirjastolle (Arajärvi 1985, 627). Jo vuosisatoja aiemmin säätyläisillä oli omia kirjastoja, esimerkiksi Gabriel Kurjen kirjasto 1680-luvulta (Arajärvi 1985, 566).

Vesilahdella kirjastolla oli pitkään kaksi toimipistettä: pääkirjasto kirkonkylällä ja Narvan sivukirjasto, joka lakkautettiin vuonna 2014. Kirkonkylän kirjasto toimi pitkään Vesilahden ensimmäisen kansakoulun puurakennuksessa, josta se muutti vuonna 1980 kirjastoksi saneerattuun, alun perin vuonna 1969 valmistuneeseen eläinlääkärin toimitaloon Tapolaan. (Punkari 2005–2016; Lahtinen 2010, 354.)

Kirjaston suunnittelu käynnistyi syyskuussa 2015 ja rakentaminen aloitettiin seuraavan vuoden kesäkuussa. Rakennuksen avajaisia vietettiin toukokuussa 2018.

Rakennuspaikan ja rakennuksen historia

Kirjaston rakennuspaikka on Ainomäkeä, jolla on sijainnut pappilan peltoa. Tontilla ei ole ollut rakennuksia. Ennen kirjaston rakentamista tontti on kuulunut viereisen kaupan tonttiin, josta se on ostettu ja lohkottu kirjastolle.

Kirjastossa ei ole tehty suuria muutoksia valmistumisensa jälkeen. Suurin muutos matkailuneuvonnan päättymisen myötä vapautunut asiakaspalvelupiste, jonka kirjasto otti vuoden 2020 aikana käyttöön.

Kirjaston luoteispuolella muutaman sadan metrin päässä sijaitsee pappila, joka on sijainnut paikalla jo 1700-luvulta. Pappilan puinen asuinrakennus on vuodelta 1871, pihapiiriin kuuluu apurakennuksia. Alue kuuluu valtakunnallisesti merkittävään maisema-alueeseen. (Tiusanen 2003.)

Lähiympäristö on avaraa ja hyvin väljästi rakennettua. Rakennukset ovat matalia ja sisältävät julkista tai kaupallista toimintaa. Ympäristöstä avautuu laajoja näkymiä maalaisseutumaiseen maisemaan. Kirjasto sovittuukin peltomaisemaan tumman kuusijulkisivunsa turvin, sillä etenkin etelän suunnalta kirjasto sulautuu lähes osaksi maalaismaisemaa latoineen.

Dahlbacka, Carol. Eriks, Stig. Kurikka, Antti. Hautala, Milja. Kokkonen, Pauli. (toim.) (2006) Kotiseutumme Lempäälä-Vesilahti. Kruunupyy: Botnia-Foto.

Hakkila, Väinö. (1946) ’Muistelmia vuosisadan vaihteen molemmin puolin’ teoksessa Vesilahti 1436–1946.

600-vuotisjuhlajulkaisu. Toim. Hakuni, Urho. Kahiluoto, Kalle. Nopola, Akseli. Poukka, Johannes. Vesilahti, s. 72–83.

Lahtinen, Mikko. (2010) Kirjastojen maa. Tampere: Vastapaino.

Mäkinen, Ilkka. (2005) ’Nokian (vanhan Pirkkalan) kirjaston ja kirjastoelämän alkuvaiheet 1920-luvun alkuun yleisistä kirjastohistoriallisesta näkökulmasta’ teoksessa Harjulta tuulee. Nokian kirjastolaitos 150 vuotta. Toim. Nummelin, Airi. Nokian kaupunki, s. 9–22.

Punkari, Yrjö. (2006–2015) Vesilahden kirjallisten harrastusten ja kirjastojen historiaa. Saatavilla [24.7.2023] https://www.narvasoft.fi/historia/arkisto/kirjhist.html

Tiusanen, Pauliina. (2003) Kulttuuriympäristöselvitys, Pappilan asemakaava-alue.

Vanhat kartat -sivusto. Saatavilla [16.8.2023] https://vanhatkartat.fi

Vesilahden kirjaston verkkosivut. Saatavilla [15.6.2023] https://www.vesilahdenkirjasto.fi/tilat-ja-laitteet/

Vesilahden kunnan rakennusvalvonnan arkisto. Pääpiirustukset, arkkitehtuuritoimisto Maarit ja Aarni Holttinen 2015.