Myllyn vanhin osa lienee rakennettu Esaias Schulzin aikaan 1860 -luvulla. Rakennuksen alakerta on kivestä ja ylemmät osat lautavuorattua hirttä. Myllyyn johti tiesillan alta vesiputki, joka lahonneena purettiin v. 2005.

Sahaosa on kivipilareiden varaan rakennettu lautarakennus. Sen sisälle on johtanut rullavaunurata, josta on vielä osa jäljellä.

Kiimajoen Teräkosken myllypaikka on kuulunut alun perin Iso-Mattilan tilalle, jolla on ollut pato ja mylly vähän nykyistä alempana. Vuonna 1833 sahamyllyn perustamiseen saatiin lupa ja mylly hävisi jo 1847 tienoilla. Vuonna 1859 Henrik Iso-Mattila luovutti ratsutilalliselle Esiais Schulzille 50 vuoden ajaksi oikeuden Kiimajoen koskeen ja luvan perustaa mylly. Schulz siirsi oikeutensa kaupunginkirurgi Molninille ja tämä edelleen talolliselle Matti Kulkkaalle. Vuonna 1896 Iso-Mattilan isäntä Erland Hörtsänä vuokrasi myllyn ja sahan kauppias J.K.Hildénille. Välivaiheiden jälkeen vuonna 1925 yritys siirtyi Ikosen veljeksille. Heillä oli koskessa saha, mylly, sähkölaitos ja verstas. Saha tuotti rakennuspuita taloihin ja huviloihin. Myllyn toiminta loppui 1940 -luvulla ja sahan toiminta loppui 1969.

Jaakola, Juha, 2008. Tampereen Aitolahden ja Teiskon rakennuskulttuuri. Tampereen kaupunki, kaupunkiympäristön kehittäminen, Tampere.

Somero Sirkku, 2013. Ulkomaille Teiskoon. Teisko-seura ry, Tampereen kaupunki, Tampere.