arkkitehtoninen
rakennusperinteinen

maisemallisesti keskeinen sijainti

Kunnan virasto sijaitsee näkyvällä paikalla Suupantien varressa ja kuntakeskuksen ytimessä. Rakennus edustaa aikakaudelleen tyypillistä julkista rakentamista. Laajennusosa on sovitettu alkuperäiseen rakennukseen kauniisti sekä tyyli että rakennusmateriaalit huomioon ottaen. Kokonaisuus on arkkitehtonisesti huomion arvoinen. Samalla tontilla sijaitseva virkailijatalo edustaa mallikkaasti 1950-luvun rakentamisen tapaa. Samalla se luo kiintoisan kontrastin kunnantalon modernimmalle ilmeelle.

Kunnanviraston tontilla on kaksi rakennusta, vuonna 1956 valmistunut virkailijatalo ja vuonna 1964 valmistunut ja vuonna 1977 laajennettu kunnanvirasto. Kaksikerroksinen virkailijatalo on Pirkkalan ensimmäinen kivitalo, joka valmistui vuonna 1956 nimensä mukaisesti kunnan virkailijoiden asuintaloksi. Rakennus on tyypillinen 1950-luvun rapattupintainen, suorakaiteen muotoinen, loiva satulakattoinen kivitalo. Rakennuksessa on tiilirunko ja sen julkisivut on roiskerapattu ja maalattu valkoisiksi. Symmetrisesti sijoitetutut ikkunat ovat ajalle tyypillisesti kaksi tai kolme osaiset, jotta asuntojen tuulettaminen on helppoa. Ikkunoiden puitteet ja karmit on maalattu valkoisiksi. kellarikerroksessa on etelänpuolella asuinhuoneistoja ja itäpäädyssä autotalli. Lisäksi kellarissa on asukkaiden yhteisessä käytössä olevia tiloja.

Kunnanviraston alkuperäinen pohjois-eteläsuuntainen rakennus valmistui vuonna 1964. Sen on suunnitellut arkkitehti Taito Uusitalo. Rakennuksessa on toimisto- ja kokoushuoneita. Lisäksi rakennuksen länsipuolella pohjakerroksessa toimi vuoteen 1989 asti Pirkkalan paloasema. Nopeasti kasvavassa kunnassa myös virkailijoiden määrä kasvoi nopeasti, minkä vuoksi kunnanvirastoa oli vuonna 1977 laajennettava. Laajennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Matti Roivainen. Kapealla yhdyskäytävällä vanhaan osaan yhdistetty uusi itä-länsisuuntainen laajennusosa istuu mallikkaasti alkuperäiseen kunnanvirastoon. Myös julkisivumateriaalit ovat yhteneväiset. Molemmissa on käytetty julkisivuilla vaihtelevasti puhtaaksimuurattua keltaista tiiltä ja valkoista profiloitua peltiä. Rakennusten rungot ja perustat ovat betonia. Laajennusosaan tuli paitsi toimisto ja kokoustiloja myös uusi valtuustosali. Sali sijaitsee rakennuksen itäpäädyssä ja on muuta rakennusta korkeampi, kuutiomainen uloke. Rakennus on pääosin alkuperäisessä asussaan, ainoastaan kellarikerrokseen on tehty sisätilamuutoksia.

Pirkkalan kunnanvirasto ja sen takana samalla tontilla sijaitseva virkailijatalo sijaitsevat Naistenmatkan kylän ja vanhan Suupan tilan mailla. Kunta osti Suupan tilan Juho Nisulalta vuonna 1922. Tilan päärakennuksesta tuli kunnantupa, jossa pidettiin ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous 1.2.1922. Suupan tilan päärakennus palveli kunnanvirastona aina vuoteen 1964 asti, jolloin vanha talo purettiin uuden kunnantalon valmistuttua sen viereen. Kaksikerroksinen virkailijatalo on Pirkkalan ensimmäinen kivitalo, joka valmistui vuonna 1956 nimensä mukaisesti kunnan virkailijoiden asuintaloksi.

Kunnanviraston ja virkailijatalon tontti sijaitsee vanhan raitin, nykyisin Suupantienä tunnetun kadun varrella. Tonttia rajaa pohjoisesta Suupantie, idästä Koulutie ja etelässä pyhäjoen reunan puistoalueet. Lännessä tontti rajautuu Suupankuja asuinkerostalojen tontteihin.

Kunnanviraston arkkitehtoniset piirteet tulisi säilyttää mahdollisimman muuttumattomina. Tämä tulee huomioida erityisesti tulevien peruskorjaus- ja laajennustöiden yhteydessä, jolloin julkisivuihin ei tulisi tehdä merkittäviä rakennuksen muotoa ja ilmettä muuttavia muutoksia. Laajennusosien sijoittamiseen kunnanviraston L-kirjaimen muotoisen rakennuksen rajaamalle pihalle tulee suhtautua kielteisesti.

Virkailijatalo on kunnan vanhin kivirakennus ja säilynyt melko hyvin alkuperäisessä asussaan. Rakennuksen ja sen ominaispiirteiden säilyminen tulisi turvata myös tulevaisuudessa.

Asemakaava, vahvistamis pvm 25.8.2003.

Asemakaavat, Pirkkalan kunta; rakennuslupapiirustukset, Pirkkalan kunta; Pitkin poikin Pirkkalaa, 1997; Pirkkalan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys, 2002.