Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa Tampereen II kaupunginosassa, osoitteessa Kauppakatu 10 sijaitsevan entisen ylioppilastalon suojelutilanteesta, kulttuurihistoriallisista arvoista sekä tulevassa peruskorjauksessa ja muutoksissa huomioitavista seikoista. Rakennusta ja sen alustavia muutossuunnitelmia esiteltiin Pirkanmaan maakuntamuseolle 5.5.2023 järjestetyllä maastokäynnillä, jolla keskityttiin erityisesti toisen kerroksen sisätiloihin, minkä lisäksi katselmoitiin sinne vieviä porrashuoneita ja ullakkoa. Maastokäynnille osallistuivat maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari sekä kiinteistön omistajan ja suunnittelijan edustajat.
Entisen ylioppilastalon kulttuurihistorialliset, arkkitehtoniset ja kaupunkikuvalliset arvot on tunnistettu ensimmäisen kerran vuonna 1974 Tampereen yleiskaavan yhteydessä laaditussa kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten kohteiden alustavassa luettelossa ja toistamiseen sen päivitetyssä versiossa: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Kohde on myös mukana vuonna 2013 asemakaavanmuutosta varten laaditussa koko korttelia 13 koskeneessa selvityksessä ja korttelisuunnitelmassa.
Itsenäistä rakennushistoriaselvitystä (RHS), jossa käytäisiin läpi rakennuksen historia, tilojen käyttötarkoitukset, keskeinen muutoshistoria ja määriteltäisiin säilyneimmät tilat ja materiaalit sekä arvokkaat ominaispiirteet, ylioppilastalosta ei ole tehty. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee tällaisen selvityksen tilaamista peruskorjaus- ja muutossuunnittelun pohjaksi, etenkin kun alueellisen vastuumuseon virkatyönä ei ole mahdollista tutustua rakennuksen kaikkiin tiloihin, eikä käydä läpi laajemmin rakennukseen liittyviä arkistoaineistoja.
Aiempien selvitysten perusteella arkkitehti Gustaf Nyströmin alkujaan Suomen Yhdyspankin toimitaloksi suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Sen kaduntasokerros sisälsi aikanaan edustavat pankkikonttorin tilat sekä erillisen liikehuoneiston. Toisessa kerroksessa oli kaksi asuinhuoneistoa. Siropiirteisessä Kauppakadun puoleisessa julkisivussa on uusrenessanssin ja varhaisen wieniläisjugendin piirteitä. Jugendiin viittaavat mm. toisen kerroksen pieniruutuiset ikkunat, eläinaiheet sekä portaalien sommittelu. Muhkeat putto- ja kartussiaiheet* puolestaan viittaavat renessanssiin. Rakennuksen poikkeuksellisen runsaasta koristelusta kerrotaan vastanneen Kipsi-Jussina tunnettu Johan Brander.
Yhdyspankin muuttaessa vuonna 1938 avarampiin tiloihin Kauppakadun toiselle puolelle, Tampereen kaupunki osti kiinteistön virastokäyttöön. Julkisivuun on vuonna 1965 kiinnitetty kaupungin toimesta pronssinen muistolaatta, joka kertoo tuhoisan Tampereen palon vuonna 1865 alkaneen tältä tontilta. Kaupungin uuden virastotalon valmistuttua talo lahjoitettiin Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan käyttöön. Vuosina 1967-2013 toinen kerros palveli ylioppilaskunnan toimistotiloina, pankkisali legendaarisena rockklubina ja discona ja sivutilat erillisinä baareina. Kellariin Ylioppilassäätiö perusti Tiiliholvi-nimisen ruokaravintolan, joka yhä toimii saman nimisenä.
Rakennus on maakunnallisesti merkittävä, sillä se on osa Tampereen Kauppakadun maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (peruste: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016, Pirkanmaan liitto). Kauppakatu 10 tontilla on voimassa vuonna 2015 hyväksytty asemakaava, jossa sekä entiselle ylioppilastalolle että pihan perällä sijaitsevalle saman ikäiselle talousrakennukselle on molemmille osoitettu suojeluun tähtäävä merkintä sr-8. Sitä koskeva kaavamääräys kuuluu: Rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy.
Selvitysten ja maastokäynnin perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että suojellun entisen ylioppilastalon keskeiset ominaispiirteet, joiden vaalimista suojelumääräyksillä vähintäänkin tavoitellaan ovat seuraavat:
- Julkisivujen ja katon yleisilme, symmetria, runkomuoto ja pääosin alkuperäisenä säilynyt aukotus; rakennus on vaivatta tunnistettavissa 1900-luvun alussa rakennetuksi.
- Runsaat säilyneet alkuperäiset rakennusosat ja -materiaalit, kuten kipsi- ja metallikoristeet, puurunkoiset ikkunat heloineen, ulko-ovet ja käsinhierretty rappaus.
- Erityisen arvokkaita ja hyvin alkuperäisen ilmeensä säilyttäneitä sisätiloja ovat:
1) Pääoven jälkeinen eteisportaikko ja eteishalli, jossa stukkokoristeiset ruodeholvikatot, klinkkerilaattalattia ja alkuperäiset ikkunoiden kehystämät ovet.
2) Entinen pankkisali, jonka puolipyöreää muotoa jäsentävät neljä kipsikoristein koristeltua pylvästä, takaseinää rytmittävät yläosasta pyöristetyt suuret ikkunat ja stukkokoristein jäsennelty seinäpinta, joka kaartuu koristeelliseksi katoksi.
3) Pääovelta toiseen kerrokseen nouseva pääportaikko, sen ilme, porraskaide, mosaiikkibetoniaskelmat, kerrostasanteiden ja välitasanteen lattioiden klinkkerilaatoitus.
4) Toisen kerroksen entiset asunnot, niiden tilanjaon perusperiaate, väliovien yhdistämät tilasarjat, alkuperäiset lattialistat, ovien kehykset, lyijylasityöt, puuovet, muutamien huoneiden kattolistat, paneelikatot, ikkunat ja kaakeliuunit, jotka tulisi säilyttää ja tarvittaessa kunnostaa.
Pääporrashuone on kärsinyt perustusten painumisesta, kunnes ne ilmeisesti 1980-luvun peruskorjauksessa vahvistettiin. Perustusten tilaa tulisi seurata, jotta voidaan varmistua, että painuminen on pysähtynyt sekä selvittää, millaisia toimenpiteitä painumisen pysäyttämiseksi on tehty. Mikäli painuminen on pysähtynyt, ei rakenteiden suoristaminen ole välttämätöntä. Suoristaminen saattaa aiheuttaa lisävaurioita mm. rikkoa betonimosaiikkiaskelmat ja aiheuttaa halkeamia seiniin. Ensimmäisen kerroksen lattia voidaan suoristaa ja laatoittaa uudelleen nykyistä vastaavilla laatoilla. Porraskaiteeseen voidaan lisätä pystypinnat tai tehdä muu hienovarainen muutos, jotta kaide saadaan nykymääräykset täyttäväksi.
Ullakolla näkyvät kattorakenteet, kattoikkunoiden muoto, puitejako ja koko tulee säilyttää. Ikkunat voidaan uusia ja niihin lisätä sisäikkuna tai lämpölasi. Ilmanvaihtokoneiden tulee mahtua kokonaan ullakkotilaan. Ilmanvaihtoa varten tarvittavat kattoläpiviennit ja -laitteet tulee sijoittaa ja muotoilla vanhan rakennuksen katolle luontevasti savupiippuja muistuttaviksi. Kauppakadun puoleinen katonlape tulee säilyttää mahdollisimman ehyenä ja laitteet sijoittaa harjalle tai pihan puoleiselle lappeelle. Vesikatemateriaali tulee tarpeen mukaan uusia nykyistä vastaavana kuumasinkittynä konesaumapeltikattona tai kuparipeltikattona, jonka etuna on, paitsi pitkäikäisyys, myös se, ettei kattoa tarvitse maalata.
Julkisivuista tulisi teettää kunto-, materiaali- ja väritutkimus. Jos rappaus on laajasti irronnut alustastaan (kopo) tai se on uusittu modernein materiaalein (esim. Kenitex), voidaan rappaus poistaa ja uusia perinteisenä, kalkkipitoisiin laasteihin perustuvana kolmikerrosrappauksena. Jos pinnassa on käytetty kalvon muodostavaa maalia, tulisi maali poistaa ja käyttää jatkossa kosteutta läpäisevää, kalkkivoittoiselle rappaukselle soveltuvaa pintakäsittelyä. Vanhojen valokuvien perusteella julkisivut ovat olleet jonkin verran nykyistä tummemmat ja vaaleat koristeaiheet erottuneet selvemmin. Kipsiset koristeaiheet tulee tarvittaessa kunnostaa ja käsitellä säänkestäviksi perinteisellä öljykyllästeellä. Sisäpihan puoleiseen julkisivuun voidaan tehdä vähäisiä muutoksia hissin lisäämiseksi. Mikäli myös sisätiloihin halutaan palauttaa alkuperäistä väritystä, suositellaan sisäpinnoista ja rakennusosista tehtäväksi väritutkimusta ja uusien maalisävyjen valintaa tutkimuksen perusteella.
Rakennuksen kaikki ikkunat ovat alkuperäisiä tai niitä vastaavia puuikkunoita. Ikkunoilla on julkisivujen ja sisätilojen ilmeessä merkittävä rooli. Ikkunat vaikuttavat kunnostuskelpoisilta, pohjoissivulla jopa hyväkuntoilta. Ne tulisikin säilyttää ja kunnostaa tarvittaessa vaiheittain useamman vuoden aikana. Mikäli yksittäisistä ikkunoista tai niiden karmeista löytyy laajoja lahovaurioita, tulee ne korvata kaikin tavoin alkuperäisiä vastaavilla (mm. espanjolettisalvat). Sisäikkunoiden puitteisiin on mahdollista kunnostuksen yhteydessä vaihtaa lämpölasielementti.
Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo haluaa tuoda esiin, että osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista on sitoutunut sen rakennusmateriaaleihin ja muotoihin. Siksi jokaisen alkuperäisen rakennusosan vaihtamisen voidaan nähdä heikentävän kohteen autenttisuutta ja siten myös sen arvoja. Tästä johtuen entisen ylioppilastalon korjaus- ja muutostyöt tulee suunnitella ja toteuttaa, kuten tähänkin asti on tehty, hienovaraisesti pyrkien säilyttämään kaikki korjattavissa olevat rakennusosat ja suosimalla mahdollisuuksien mukaan rakentamisaikakaudelle tyypillisiä, perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja.
Entisen ylioppilastalon tulevat muutossuunnitelmat pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.
---
*Kartussiaihe on epäsäännöllisen muotoinen kehysornamentti, joka muistuttaa käpristynyttä paperia tai kirjakääröä.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa Tampereen II kaupunginosassa, osoitteessa Kauppakatu 10 sijaitsevan entisen ylioppilastalon suojelutilanteesta, kulttuurihistoriallisista arvoista sekä tulevassa peruskorjauksessa ja muutoksissa huomioitavista seikoista. Rakennusta ja sen alustavia muutossuunnitelmia esiteltiin Pirkanmaan maakuntamuseolle 5.5.2023 järjestetyllä maastokäynnillä, jolla keskityttiin erityisesti toisen kerroksen sisätiloihin, minkä lisäksi katselmoitiin sinne vieviä porrashuoneita ja ullakkoa. Maastokäynnille osallistuivat maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari sekä kiinteistön omistajan ja suunnittelijan edustajat.
Entisen ylioppilastalon kulttuurihistorialliset, arkkitehtoniset ja kaupunkikuvalliset arvot on tunnistettu ensimmäisen kerran vuonna 1974 Tampereen yleiskaavan yhteydessä laaditussa kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten kohteiden alustavassa luettelossa ja toistamiseen sen päivitetyssä versiossa: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Kohde on myös mukana vuonna 2013 asemakaavanmuutosta varten laaditussa koko korttelia 13 koskeneessa selvityksessä ja korttelisuunnitelmassa.
Itsenäistä rakennushistoriaselvitystä (RHS), jossa käytäisiin läpi rakennuksen historia, tilojen käyttötarkoitukset, keskeinen muutoshistoria ja määriteltäisiin säilyneimmät tilat ja materiaalit sekä arvokkaat ominaispiirteet, ylioppilastalosta ei ole tehty. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee tällaisen selvityksen tilaamista peruskorjaus- ja muutossuunnittelun pohjaksi, etenkin kun alueellisen vastuumuseon virkatyönä ei ole mahdollista tutustua rakennuksen kaikkiin tiloihin, eikä käydä läpi laajemmin rakennukseen liittyviä arkistoaineistoja.
Aiempien selvitysten perusteella arkkitehti Gustaf Nyströmin alkujaan Suomen Yhdyspankin toimitaloksi suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Sen kaduntasokerros sisälsi aikanaan edustavat pankkikonttorin tilat sekä erillisen liikehuoneiston. Toisessa kerroksessa oli kaksi asuinhuoneistoa. Siropiirteisessä Kauppakadun puoleisessa julkisivussa on uusrenessanssin ja varhaisen wieniläisjugendin piirteitä. Jugendiin viittaavat mm. toisen kerroksen pieniruutuiset ikkunat, eläinaiheet sekä portaalien sommittelu. Muhkeat putto- ja kartussiaiheet* puolestaan viittaavat renessanssiin. Rakennuksen poikkeuksellisen runsaasta koristelusta kerrotaan vastanneen Kipsi-Jussina tunnettu Johan Brander.
Yhdyspankin muuttaessa vuonna 1938 avarampiin tiloihin Kauppakadun toiselle puolelle, Tampereen kaupunki osti kiinteistön virastokäyttöön. Julkisivuun on vuonna 1965 kiinnitetty kaupungin toimesta pronssinen muistolaatta, joka kertoo tuhoisan Tampereen palon vuonna 1865 alkaneen tältä tontilta. Kaupungin uuden virastotalon valmistuttua talo lahjoitettiin Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan käyttöön. Vuosina 1967-2013 toinen kerros palveli ylioppilaskunnan toimistotiloina, pankkisali legendaarisena rockklubina ja discona ja sivutilat erillisinä baareina. Kellariin Ylioppilassäätiö perusti Tiiliholvi-nimisen ruokaravintolan, joka yhä toimii saman nimisenä.
Rakennus on maakunnallisesti merkittävä, sillä se on osa Tampereen Kauppakadun maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (peruste: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016, Pirkanmaan liitto). Kauppakatu 10 tontilla on voimassa vuonna 2015 hyväksytty asemakaava, jossa sekä entiselle ylioppilastalolle että pihan perällä sijaitsevalle saman ikäiselle talousrakennukselle on molemmille osoitettu suojeluun tähtäävä merkintä sr-8. Sitä koskeva kaavamääräys kuuluu: Rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy.
Selvitysten ja maastokäynnin perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että suojellun entisen ylioppilastalon keskeiset ominaispiirteet, joiden vaalimista suojelumääräyksillä vähintäänkin tavoitellaan ovat seuraavat:
- Julkisivujen ja katon yleisilme, symmetria, runkomuoto ja pääosin alkuperäisenä säilynyt aukotus; rakennus on vaivatta tunnistettavissa 1900-luvun alussa rakennetuksi.
- Runsaat säilyneet alkuperäiset rakennusosat ja -materiaalit, kuten kipsi- ja metallikoristeet, puurunkoiset ikkunat heloineen, ulko-ovet ja käsinhierretty rappaus.
- Erityisen arvokkaita ja hyvin alkuperäisen ilmeensä säilyttäneitä sisätiloja ovat:
1) Pääoven jälkeinen eteisportaikko ja eteishalli, jossa stukkokoristeiset ruodeholvikatot, klinkkerilaattalattia ja alkuperäiset ikkunoiden kehystämät ovet.
2) Entinen pankkisali, jonka puolipyöreää muotoa jäsentävät neljä kipsikoristein koristeltua pylvästä, takaseinää rytmittävät yläosasta pyöristetyt suuret ikkunat ja stukkokoristein jäsennelty seinäpinta, joka kaartuu koristeelliseksi katoksi.
3) Pääovelta toiseen kerrokseen nouseva pääportaikko, sen ilme, porraskaide, mosaiikkibetoniaskelmat, kerrostasanteiden ja välitasanteen lattioiden klinkkerilaatoitus.
4) Toisen kerroksen entiset asunnot, niiden tilanjaon perusperiaate, väliovien yhdistämät tilasarjat, alkuperäiset lattialistat, ovien kehykset, lyijylasityöt, puuovet, muutamien huoneiden kattolistat, paneelikatot, ikkunat ja kaakeliuunit, jotka tulisi säilyttää ja tarvittaessa kunnostaa.
Pääporrashuone on kärsinyt perustusten painumisesta, kunnes ne ilmeisesti 1980-luvun peruskorjauksessa vahvistettiin. Perustusten tilaa tulisi seurata, jotta voidaan varmistua, että painuminen on pysähtynyt sekä selvittää, millaisia toimenpiteitä painumisen pysäyttämiseksi on tehty. Mikäli painuminen on pysähtynyt, ei rakenteiden suoristaminen ole välttämätöntä. Suoristaminen saattaa aiheuttaa lisävaurioita mm. rikkoa betonimosaiikkiaskelmat ja aiheuttaa halkeamia seiniin. Ensimmäisen kerroksen lattia voidaan suoristaa ja laatoittaa uudelleen nykyistä vastaavilla laatoilla. Porraskaiteeseen voidaan lisätä pystypinnat tai tehdä muu hienovarainen muutos, jotta kaide saadaan nykymääräykset täyttäväksi.
Ullakolla näkyvät kattorakenteet, kattoikkunoiden muoto, puitejako ja koko tulee säilyttää. Ikkunat voidaan uusia ja niihin lisätä sisäikkuna tai lämpölasi. Ilmanvaihtokoneiden tulee mahtua kokonaan ullakkotilaan. Ilmanvaihtoa varten tarvittavat kattoläpiviennit ja -laitteet tulee sijoittaa ja muotoilla vanhan rakennuksen katolle luontevasti savupiippuja muistuttaviksi. Kauppakadun puoleinen katonlape tulee säilyttää mahdollisimman ehyenä ja laitteet sijoittaa harjalle tai pihan puoleiselle lappeelle. Vesikatemateriaali tulee tarpeen mukaan uusia nykyistä vastaavana kuumasinkittynä konesaumapeltikattona tai kuparipeltikattona, jonka etuna on, paitsi pitkäikäisyys, myös se, ettei kattoa tarvitse maalata.
Julkisivuista tulisi teettää kunto-, materiaali- ja väritutkimus. Jos rappaus on laajasti irronnut alustastaan (kopo) tai se on uusittu modernein materiaalein (esim. Kenitex), voidaan rappaus poistaa ja uusia perinteisenä, kalkkipitoisiin laasteihin perustuvana kolmikerrosrappauksena. Jos pinnassa on käytetty kalvon muodostavaa maalia, tulisi maali poistaa ja käyttää jatkossa kosteutta läpäisevää, kalkkivoittoiselle rappaukselle soveltuvaa pintakäsittelyä. Vanhojen valokuvien perusteella julkisivut ovat olleet jonkin verran nykyistä tummemmat ja vaaleat koristeaiheet erottuneet selvemmin. Kipsiset koristeaiheet tulee tarvittaessa kunnostaa ja käsitellä säänkestäviksi perinteisellä öljykyllästeellä. Sisäpihan puoleiseen julkisivuun voidaan tehdä vähäisiä muutoksia hissin lisäämiseksi. Mikäli myös sisätiloihin halutaan palauttaa alkuperäistä väritystä, suositellaan sisäpinnoista ja rakennusosista tehtäväksi väritutkimusta ja uusien maalisävyjen valintaa tutkimuksen perusteella.
Rakennuksen kaikki ikkunat ovat alkuperäisiä tai niitä vastaavia puuikkunoita. Ikkunoilla on julkisivujen ja sisätilojen ilmeessä merkittävä rooli. Ikkunat vaikuttavat kunnostuskelpoisilta, pohjoissivulla jopa hyväkuntoilta. Ne tulisikin säilyttää ja kunnostaa tarvittaessa vaiheittain useamman vuoden aikana. Mikäli yksittäisistä ikkunoista tai niiden karmeista löytyy laajoja lahovaurioita, tulee ne korvata kaikin tavoin alkuperäisiä vastaavilla (mm. espanjolettisalvat). Sisäikkunoiden puitteisiin on mahdollista kunnostuksen yhteydessä vaihtaa lämpölasielementti.
Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo haluaa tuoda esiin, että osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista on sitoutunut sen rakennusmateriaaleihin ja muotoihin. Siksi jokaisen alkuperäisen rakennusosan vaihtamisen voidaan nähdä heikentävän kohteen autenttisuutta ja siten myös sen arvoja. Tästä johtuen entisen ylioppilastalon korjaus- ja muutostyöt tulee suunnitella ja toteuttaa, kuten tähänkin asti on tehty, hienovaraisesti pyrkien säilyttämään kaikki korjattavissa olevat rakennusosat ja suosimalla mahdollisuuksien mukaan rakentamisaikakaudelle tyypillisiä, perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja.
Entisen ylioppilastalon tulevat muutossuunnitelmat pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.
---
*Kartussiaihe on epäsäännöllisen muotoinen kehysornamentti, joka muistuttaa käpristynyttä paperia tai kirjakääröä.
Jaa
Facebookissa