Museovirasto ja Kirkkohallitus ovat julkaisseet Hautausmaiden inventointioppaan (2015), jota on käytetty Kylmäkosken hautausmaan ja Kylmäkosken vanhan hautausmaan inventoinnin pohjana. Inventointioppaassa määritellään inventoinnin sisältöä ja hautausmaiden kulttuurihistoriallisia arvoja.

Kylmäkosken hautausmaan ja Kylmäkosken vanhan hautausmaan arviointiperusteina on käytetty seuraavia arvoperusteita:

• historian näkökulma (henkilö-, paikallis-, tapahtumahistoria)

• taiteen ja käsityön näkökulma (kuvanveisto, arkkitehtuuri, kivenkäsittely, taonta- ja valutyö)

• muistomerkin tyyppi (malli, materiaali, koristeaiheet)

• muistomerkki osana hautakorttelia ja hautausmaaympäristöä

• muistomerkin säilyneisyys ja kunto

Inventoinnissa tarkasteltiin Siiri-tietokannan lomakkeiden pohjalta muistomerkkien alkuperäisyyttä, harvinaisuutta, symboliarvoa, ammattinimikkeitä, muistolauseita ja muistomerkkien valmistajatietoja. Yksittäisen muistomerkin kulttuurihistorialliset arvot voivat muodostua useasta piirteestä, näkökulmasta ja muistomerkin suhteesta hautausmaan ympäristöön sekä kokonaisuuteen.

INVENTOINNIN TOTEUTUS JA SISÄLTÖ

Kylmäkosken vanhan hautausmaan ja Kylmäkosken hautausmaan inventointiin sisältyi taustatutkimus, kenttätyöt hautausmaalla, arkistolähteiden tutkiminen, paikallishistorian tuntijoiden haastattelut sekä tapaamiset, inventointitietojen vieminen Siiri-tietokantaan ja loppuraportin kirjoittaminen. Inventoinneissa käytiin läpi hautausmailla säilyneet muistomerkit ja niihin liittyvät tiedot, hautausmaiden mahdolliset rakennukset, hautausmaihin liittyvät aiemmat tutkimukset ja hautausmaan historia. Inventointitiedot, valokuvamateriaali ja loppuraportti tallennettiin Tampereen museoiden Siiri-tietokantaan.

Kylmäkosken hautausmaan ja Kylmäkosken vanhan hautausmaan Kylmäkosken hautausmaat ovat merkittäviä kulttuuriympäristön kohteita, jotka kertovat paikallishistoriasta ja hautausperinteen muuttumisesta. Kylmäkosken vanhaan hautausmaahan voidaan suhtautua kiinteänä muinaisjäännöksenä. Kylmäkosken kirkko ja sen kirkkopiha, Kylmäkosken vanhan hautausmaan kiviaita sekä Kylmäkosken vanhojen kirkkojen paikat ovat kirkkolain mukaan rauhoitettuja sekä suojeltuja kohteita. Asiantuntijaviranomaisena toimii Museovirasto ja lisätietoa asiasta on Museoviraston nettisivuilla. Laki vaikuttaa kohteisiin tehtäviin mahdollisiin muutos- ja korjaustyösuunnitelmiin.

Kylmäkosken kappeliseurakunta oli osana Akaan seurakuntaa vuoteen 1897 asti. Kylmäkoskella ei ollut omaa hautausmaata, vaan hautaukset toimitettiin vanhan Akaan hautausmaalle Toijalaan. Kylmäkosken vanha hautausmaa perustettiin 1857, kun Akaan seurakunnan kirkonkokouksessa 1854 kysyttiin kylmäkoskelaisten mielipidettä pitkään vuodesta 1846 lähtien auki olleeseen kysymykseen Kylmäkoskelle perustettavaan hautausmaahan. Kirkonkokouksessa 1857 määrättiin Emanuel Pihlman huolehtimaan hautapaikkojen osoittamisesta sekä hautojen avauksesta.

Vanhan hautausmaan maa-alueen Tarpianjoen läheisyydestä lahjoitti Vanhan hautaan omistaja B. G. Mellin. Kylmäkoskelaiset velvoitettiin osallistumaan hautausmaan perustamistyöhön kivikkoisen maaston raivaustöihin sekä soran ajamiseen alueelle. Pitäjänkokouspöytäkirjojen mukaan maata ajettiin hautausmaalle 1861 ja uudemman kerran 1867, jolloin myös hautausmaalle istutettiin puita. Koivu- ja pihlajapuut istutettiin nykyisen Kylmäkoskentien puolelle, kun taas vaahterapuut sijoitettiin nykyisen Koulutien puolelle, josta kulki 1960–1970-lukujen vaihteeseen saakka kirkonkylän maantie.

Vanhan hautausmaan luona on ollut paari- ja kalustohuone, jonka seinät maalattiin punaiseksi, nurkat valkoiseksi ja ovet mustaksi vuonna 1860. Rakennus myytiin tarpeettomana pois 31.3.1897. Kylmäkosken vanhalla hautausmaalla ei ole ollut muita rakennuksia tai rakennelmia, paitsi hautausmaata ympäröivä kiviaita.

Hautausmaiden käyttöön ja muotoutumiseen vaikuttivat monet asetukset, joista keskeisin oli vuonna 1879 terveydenhoito asetus. Sen mukaan hautausmaat eivät saaneet sijaita asutuksen välittömässä läheisyydessä tautien tartuntavaaran takia, joten kylien tai kaupunkien keskustan välittömässä läheisyydessä olevien hautausmaiden käyttö tuli lopettaa senaatin päätöksellä kesään 1890 mennessä. Kylmäkosken vanhan hautausmaan käyttö loppui vuonna 1889, kun nimismies ja maanmittari kielsivät hautausmaan käyttämisen terveydellisiin syihin vedoten. Hautausmaa siirtyi nykyiselle paikalleen Källbackin kukkulalle 1889.

Kylmäkosken vanhalla hautausmaalla on harvakseltaan muistomerkkejä, lähinnä hautausmaan etelä-, itä- ja länsi-akselilla. Hautausmaan itä-pohjoisakselilla ei ole kuin yksi inventoitu muistomerkin peruskivi. Haudat on sijoitettu muurin vierustalle tai lähes muuriin kiinni, mutta muutama kivimuistomerkki on lähes keskellä hautausmaata. Kylmäkosken vanha hautausmaan pinta on luonnontilainen, mutta maapainaumista voi havaita keskikäytävän ja porteille johtavat käytävät. Silmämääräisesti havainnoiden maan pinnamuodosta voi päätellä hautausmaalla olevan hautoja, joissa ei ole enää jäljellä muistomerkkejä.

Pystyssä ja ehjiä olevia rautaristejä hautausmaalla on 3 kappaletta ja katkenneita rautaristejä tai jalustoja on 6 kappaletta. Pystymuistomerkkejä on 9 kappaletta, joista 4 kappaletta on mustasta graniitista ja 5 kappaletta harmaasta graniitista. Lehtiartikkelin ja paikallisen perimätiedon mukaan hautausmaalta on hävinnyt sekä kaatunut tai kaadettu rautaristejä vuosikymmenten aikana.

Nykytilanteen mukaan Kylmäkosken vanhalla hautausmaalla sijaitsevien muistomerkkien perusteella vanhin on ratsutilallisen Matti Kanniston hauta (inventointinumero 5) vuodelta 1866. Matti Kannisto oli Kanniston ratsutilan isäntänä 1835–1865. Kanniston ratsutila on Kuusjoen kylän kantataloja. Kuusjoen kylän suurimpia tiloja oli 1700-luvulla Rossin ratsutila, joka lohkottiin kahtia 1766 Vanha-Rossiksi ja Uusi-Rossiksi. Uusi-Rossi lohkottiin 1797 Kanniston ja Mikkolan tilaksi. Uuden-Rossin ratsutilan vastuu siirtyi Kanniston tilalle. Isännän haudan vieressä on Kanniston lapset -hauta (inv. nro 4) muistomerkki, jonka perusteella ensimmäinen hautaus on vuodelta 1869. Tämä hauta on kolmanneksi vanhin hautaus vanhalla hautausmaalla.

Muistomerkkien perusteella toiseksi vanhin hauta on vuodelta 1868, nro 2 Yli-Laatu-hauta. Sen muistomerkkinä on luonnonkivi, jonka nimipuolelle on kaiverrettu syvennys nimelle. Kaiverrettu ja mustalla maalilla maalattu nimi on hävinnyt lähes näkymättömiin. Pystymuistomerkki on hautausmaan vanhin muistomerkki. Yli-Laadun tila on Kylmäkosken kantatiloja, joka sijaitsee Saviniemen kylässä. Laadun tilan ensimmäiset maininnat ovat 1500-luvulta ja tila lohkottiin kahtia vuonna 1753 Yli-Laadun ja Ali-Laadun tilaksi.

Haavisto, Heli (2017). Akaan Viialan hautausmaa inventointi 2017. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo.

Haavisto, Heli (2016). Akaan vanhan hautausmaan inventointi. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo

Haapio, Markku (1980, toim.). Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. Turku: Etelä-Suomen kustannus.

Hämäläinen, Seppo; Sinisalo, Hannu (1986). Perinnealbumi. Pirkanmaa 2. Kuopio: Perinnetieto.

Jonasson, Felix; Kivialho Akseli; Kivialho K. (1931). Suomen maatilat II osa Hämeen lääni. Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö.

Kirkkohallitus (2017). Suomen evankelisluterilaisen kirkon kulttuuriperintöstrategia vuoteen 2024. Helsinki: Suomen evankelisluterilainen kirkko.

Knapas, Marja Terttu (2003). Hautamuistomerkkien hoito. Helsinki: Museovirasto.

Korkeamäki, Esko (1986). Työväen alkutaival Akaassa. Toijala: Toijalan työväenyhdistys.

Kormano, Riitta (2014). Sotamuistomerkki Suomessa Voiton ja tappion modaalista sovittelua. Turku: Turun yliopisto.

Kylmäkoski-seura (2017). Elettiinpä ennenkin Kylmäkoskella. Kylmäkoski: Kylmäkoski-seura.

Seppälä, Jaakko; Tietäväinen Jaakko; Paavola, Reino (1995). Kylmäkoski ajan virrassa 1895–1995. Kylmäkoski: Kylmäkosken kunta.

Suvanto, Seppo (1954). Akaan historia: Toijala - Viiala - Kylmäkoski I. Toijala: Historiatoimikunta.

Suvanto, Seppo (1954). Akaan historia: Toijala - Viiala - Kylmäkoski II. Toijala: Historiatoimikunta.

Tuominen, Laura (2015, toim.). Hautausmaiden inventointiopas. Helsinki: Museovirasto.

Valli, Juhani; Antti Kukila (2016). Akaan patsaat ja muistomerkit. Akaa; Akaan seura ry.

Painamattomat lähteet

Akaan seurakunta. Kylmäkosken seurakunnan arkisto II 1896–2006.

Kylmäkoski-seura ry (2018). Kotiseutukokoelma: https://kylmakoskiseura.kuvat.fi/

Air-Ix Suunnittelu. Kylmäkosken seurakunta Kirkkohautausmaan laajennus vihersuunnitelmaselostus.

Museovirasto (2018). Kyppi-tietokanta: https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200572

Hautausmaakulttuuri. Pirkanmaan XVII Museopäivän esitelmät. Tampereen kaupungin museolautakunnan monisteita 15. Tampereen kaupungin museot - Pirkanmaan maakuntamuseo 1988.

Ham, Helsingin kaupungin taidemuseo. Julkiset veistokset, Hitsaaja: http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=70

Littiläinen -lehti, 14.9.1980. Vanha hautausmaa oli käytössä Kylmäkoskella n. 30 vuotta.

Matti Karhun arkisto- ja lehtileikekokoelma, 2018.

Kansallisarkisto. Pitäjän- ja kirkonkokouspöytäkirjat 1850–1890. Helsinki.